Kinectiä testaamassa
Osa 2 videon kera
Videoeditointiohjelman kenkkuilu viivästytti Kinect-artikkelimme toista osaa, mutta tässä se vihdoin on. Videossa tunnelmia testipäivästä, alla lyhyitä kommentteja testatuista peleistä.
Kaiken kaikkiaan Kinectin toimivuus laitteena yllätti positiivisesti. Se ei kenkkuillut valaistuksen vähyyden vuoksi ja tunnisti pelaajan liikkeet tarkasti. Paikalla olleista peleistä ei yksikään ollut lopullinen versio, mutta silti viivettä liikkeiden tunnistamisessa ei juurikaan ollut - joissain peleissä juuri ja juuri havaittavasti, joissain ei ollenkaan.
Kinect Sportsin ehdottomaksi ykköslajiksi muodustui keihäänheitto, joka sopii tietenkin suomalaisiin olohuoneisiin mainiosti. Lyhyen testin perusteella keilaus vaikutti hankalammalta kuin Wii Sportsin vastaava, mutta ehkä treenauksella asia korjaantuisi.
Dance Central ei ole perusnörtin peli ja testaaminen paikan päällä jäikin enimmäkseen urheilullisemman naisväen vastuulle. Pelaaminen on kaukana oikeiden nappien painamisesta jaloilla DDR-pelien tyyliin, sillä Dance Central tunnistaa käsien, vartalon, pään, jalkojen ja jalkaterienkin asennot. Rytmitaju on ehdoton vaatimus. Hiki tuli hetkessä.
Kinect Joy Ride tuntui omituisimmalta Kinect-peliltä, lähtien siitä, että päivän ajan hehkutettiin Kinectiä laitteena, joka sallii keneltä tahansa loikkaamisen peliin ilman nappien läpikäyntiä. Ennen Joy Riden pelaamista jokainen testaaja kuitenkin perehdyttiin lukuisiin eri liikkeisiin, jotka täytyy muistaa, jotta pelissä pärjää. Käsien pitäminen tyhjän päällä rattiasennossa vaikutti vähän hölmöltä, mutta driftaus lantiota kallistamalla tuli nopeasti kuin luonnostaan, eikä ohjausliikkeiden tarvinnut olla isoja. Odotamme kuitenkin mielenkiinnolla lopullista versiota.
Kinectimalsin lyhyt demo esitteli söpön kissaeläimen, jota treenattiin ja jonka kanssa leikittiin. Vaikka testaus maistui myös veteraanipelaajille, on ilmeistä, että pelin kohderyhmä on nuoremmat tytöt. Mielenkiintoisena bonuksena testaajille annettiin pehmoeläin, jonka näyttäminen kameralle lopullisessa pelissä lisää sen pelin eläingalleriaan.
Kinect Adventuresin koskenlasku on toistaiseksi tunnetuin Kinect-peli johtuen E3-demoamisesta ja syyskuun alun tilaisuudessakin se oli näkyvästi esillä. Dance Centralin ohella se vaatii pelaajalta eniten liikkumista ja tavallaan 'projisoi' näkymättömän kumilautan lattialle. Toisin sanoen, jos pelaajat seisovat pelialueen yhdellä reunalla, kallistuu ruudulla näkyvä kumivene siihen suuntaan. Kahden pelaajan yhteispeli oli kieltämättä hauskaa.
Olohuoneeseen tarvitaan paljon tilaa, mutta muuten Kinectissä on laitteena paljon potentiaalia. Lopullinen tuomio on jätettävä pidempään testisessioon. Toistaiseksi nämä pelien ennakkodemoversiot jättivät peruspelaajan näkökulmasta vähän kylmäksi, mutta Tokyo Game Showssa julkistettiin tällä viikolla jo monia 'hardcorempia' Kinect-pelejäkin. Taistelu liikepelien kuninkaasta tulee käymään kovana tämän vuoden jouluna, eikä voittaja selviä välttämättä vielä ensi vuodenkaan aikana.
Kaiken kaikkiaan Kinectin toimivuus laitteena yllätti positiivisesti. Se ei kenkkuillut valaistuksen vähyyden vuoksi ja tunnisti pelaajan liikkeet tarkasti. Paikalla olleista peleistä ei yksikään ollut lopullinen versio, mutta silti viivettä liikkeiden tunnistamisessa ei juurikaan ollut - joissain peleissä juuri ja juuri havaittavasti, joissain ei ollenkaan.
Kinect Sportsin ehdottomaksi ykköslajiksi muodustui keihäänheitto, joka sopii tietenkin suomalaisiin olohuoneisiin mainiosti. Lyhyen testin perusteella keilaus vaikutti hankalammalta kuin Wii Sportsin vastaava, mutta ehkä treenauksella asia korjaantuisi.
Dance Central ei ole perusnörtin peli ja testaaminen paikan päällä jäikin enimmäkseen urheilullisemman naisväen vastuulle. Pelaaminen on kaukana oikeiden nappien painamisesta jaloilla DDR-pelien tyyliin, sillä Dance Central tunnistaa käsien, vartalon, pään, jalkojen ja jalkaterienkin asennot. Rytmitaju on ehdoton vaatimus. Hiki tuli hetkessä.
Kinect Joy Ride tuntui omituisimmalta Kinect-peliltä, lähtien siitä, että päivän ajan hehkutettiin Kinectiä laitteena, joka sallii keneltä tahansa loikkaamisen peliin ilman nappien läpikäyntiä. Ennen Joy Riden pelaamista jokainen testaaja kuitenkin perehdyttiin lukuisiin eri liikkeisiin, jotka täytyy muistaa, jotta pelissä pärjää. Käsien pitäminen tyhjän päällä rattiasennossa vaikutti vähän hölmöltä, mutta driftaus lantiota kallistamalla tuli nopeasti kuin luonnostaan, eikä ohjausliikkeiden tarvinnut olla isoja. Odotamme kuitenkin mielenkiinnolla lopullista versiota.
Kinectimalsin lyhyt demo esitteli söpön kissaeläimen, jota treenattiin ja jonka kanssa leikittiin. Vaikka testaus maistui myös veteraanipelaajille, on ilmeistä, että pelin kohderyhmä on nuoremmat tytöt. Mielenkiintoisena bonuksena testaajille annettiin pehmoeläin, jonka näyttäminen kameralle lopullisessa pelissä lisää sen pelin eläingalleriaan.
Kinect Adventuresin koskenlasku on toistaiseksi tunnetuin Kinect-peli johtuen E3-demoamisesta ja syyskuun alun tilaisuudessakin se oli näkyvästi esillä. Dance Centralin ohella se vaatii pelaajalta eniten liikkumista ja tavallaan 'projisoi' näkymättömän kumilautan lattialle. Toisin sanoen, jos pelaajat seisovat pelialueen yhdellä reunalla, kallistuu ruudulla näkyvä kumivene siihen suuntaan. Kahden pelaajan yhteispeli oli kieltämättä hauskaa.
Olohuoneeseen tarvitaan paljon tilaa, mutta muuten Kinectissä on laitteena paljon potentiaalia. Lopullinen tuomio on jätettävä pidempään testisessioon. Toistaiseksi nämä pelien ennakkodemoversiot jättivät peruspelaajan näkökulmasta vähän kylmäksi, mutta Tokyo Game Showssa julkistettiin tällä viikolla jo monia 'hardcorempia' Kinect-pelejäkin. Taistelu liikepelien kuninkaasta tulee käymään kovana tämän vuoden jouluna, eikä voittaja selviä välttämättä vielä ensi vuodenkaan aikana.
Keskustelut (6 viestiä)
19.09.2010 klo 11.50
Moderaattori
Rekisteröitynyt 02.04.2007
19.09.2010 klo 12.22
Rekisteröitynyt 20.01.2008
19.09.2010 klo 13.44
Rekisteröitynyt 11.04.2007
19.09.2010 klo 19.25
Rekisteröitynyt 19.07.2007
20.09.2010 klo 05.21
http://img.hajotus.net/natal.jpg
Repes kyllä perse niin perkeleen moneen osaan, sillä videon aikana pohdin juuri samaa. Aluksi kuvittelin tuota hienoksi systeemiksi, mutta voi ei, eihän tuota kehtaa käyttää muuten kuin hirveissä naamoissa tai kellarissa hämähäkkien seurassa.
V2, hyvä ja selvä video, ostakaa kuitenkin langattomat nappimikrofonit tai repikää alhainen media-assistentti työssäoppimaan.
Rekisteröitynyt 11.04.2007
21.09.2010 klo 20.35
http://img.hajotus.net/natal.jpg
Tuli naurettua vedet silmissä ;D
Kirjoita kommentti