Viikon suurimpia uutisia oli Xbox 360:n kutistuminen, jota toisaalta osattiin odottaa PlayStation 3:n esimerkin perusteella. Nykyään onkin jo tuttua, että konsolin elinkaaren jossakin vaiheessa pienennetään laitteen kokoa ja valmistuskustannuksia - etenkin Sony on ottanut tämän tavaksi jo PlayStationista alkaen. Mutta katsahdetaanpa historiaan ja tarkastellaan, millaisia päivityksiä pelikoneisiin on aiemmin tehty.



Maailman ensimmäisestä supersuositusta pelikoneesta on monta versiota. Kaikkein ensimmäinen oli "heavy sixer", jossa oli kuusi metallikytkintä etupaneelissa. Näistä siirrettiin kaksi takapaneeliin ja saatiin aikaan se yleisin versio, josta oli tarjolla puukylkinen ja "Darth Vader" -lempinimellä tunnettu musta versio. Varsinainen redesign liittyi sitten 2600:n uudelleenjulkaisuun. Tässä vaiheessa laite oli jo sen verran vanhentunut, ettei se halvasta hinnastaan huolimatta juuri kiinnostanut suurta yleisöä.



Ja supersuosikeilla jatketaan. Amerikan Nintendo paneutui NES:n kenkälaatikkomallia vaivanneeseen kasettiliitinongelmaan (vanhemmiten kontakti pelin ja koneen välillä alkoi pätkiä) ja pienensi vempelettä muutenkin. NES 2 oli kiitettävän kompakti paketti, johon kuului "koiranluuksi" ristitty ohjain. Tätä versiota ei koskaan myyty Euroopassa, ja se on varsin haluttu keräilijöiden keskuudessa myös USA:ssa.



Philipsin kodin multimediakeskuksella ei mennyt kovaa, ja asialle piti tehdä nopeasti jotain. Erääksi syyksi arvioitiin laitteen kovaa hintaa ja kotihifimäistä ilmettä. CD-i 450 oli edullinen, pelikonsolin omainen laite, jolla pyrittiin valtaamaan pelimarkkinoita. Menestys jäi tästä huolimatta laimeaksi. Panasonic teki saman tempun omalle 3DO-koneelleen: kovasti ylihintaisesta FZ-1:stä leivottiin kukkaroystävällisempi FZ-10, joka oli varsin saman näköinenkin vielä.



Segan suosituin pelikone oli varsinainen kameleontti. Kustannusten alentamiseksi alkuperäinen konsoli pienennettiin Mega Drive II -versioon parin vuoden kuluttua esittelystä, mutta kehittely ei loppunut siihen. Amerikan Sega kehitti Nomad-kannettavan, jossa oli oma näyttö, ja lentokoneita varten tehtiin erikoinen Mega Jet. Multi-Mega yhdisti Mega-CD:n samoihin kuoriin, kuten myös JVC:n lisenssillä valmistama Wondermega/X'Eye. Aiwa leipoi Mega-CD:n osaksi CD-soitintaan. Vielä 90-luvun loppupuolella Majesco esitteli budjettiversio Genesis 3:n, joka sisälsi vain kaikkein välttämättömimmän eikä esim. tukenut kaikkia pelejä. Tämän lisäksi erilaisia kolmatta maailmaa varten tehtyjä virityksiä ja emulaattoripohjaisia esityksiä - kuten meillä testattu Blaze/AtGames Mega Drive - on myyty ihan virallisesti Sega-merkillä.



Lynx oli Atarin viimeinen pelikone, josta oli pitkään vaarassa tulla jopa menestys. Ykkösversiossa oli kuitenkin monenlaista pientä ongelmaa: se oli varsin leveä ja painava, kallis valmistaa ja söi paristoja rotan lailla. Lynx II -painos korjasi leveyden, mutta lisäsi vastaavasti syvyyttä. Laitetta oli kuitenkin helpompi pitää kädessä. Virta maittoi edelleen, mutta hinta putosi sentään muutaman satalappusen verran. Valitettavasti jo esittelyvaiheessa alkoi näyttää selvältä, ettei Atari pysty tukemaan sinällään lupaavaa laitettaan riittävästi taistelussa Nintendon hegemoniaa vastaan.



Nintendo on tehnyt käsikonsoliensa uusituista versiosta jo lähes taidetta. Sen lisäksi, että olemassa on jos jonkinlaisia värivariaatioita, julkaistiin ensimmäisestä Game Boysta Color, Pocket ja Light-versiot. Game Boy Advancesta taas tuli huomattavasti käytettävämpi SP sekä tarkkanäköisille tarkoitettu pikkuriikkinen Micro. Nintendo DS:kin on saanut jo monia variaatioita, viimeisimpänä DSi XL:n. Aika näyttää, minkälaiseksi 3DS vielä muuntuu.



CD-levyjä käyttävä Neo-Geo tuotiin markkinoille ratkaisemaan sitä ongelmaa, että moduuliversion arcade-teknologiaan pohjautuvat pelit olivat aivan tuhottoman kalliita. Kerralla ei kuitenkaan onnistuttu, sillä ensimmäisen version 1-kertaisella nopeudella lataileva CD-asema mietiskeli pelikenttien välillä puolesta minuutista minuuttiin. CDZ-versioon saatiinkin sitten uuden ulkoasun lisäksi jo hieman (ja tämä ei ole liioittelua, ero oli yhä minimaalinen) tehokkaampi pyöritin.