WarioWare D.I.Y. esittelee nimensä mukaisesti uuden toiminnon WarioWare-mikropelisarjan peleihin - muutaman sekunnin pelipläjäyksiä voi nyt tehdä aivan itse (D.I.Y. = do it yourself). Toki valmiitakin mikropelejä löytyy sarjan aikaisemmista peleistä tuttujen hahmojen kera, mikäli omien pelien tekeminen ei innosta. Valmiit pelit jäävät kuitenkin nopeasti taka-alalle, mikäli hiemankin luovuutta ja kiinnostusta aiheeseen löytyy.

Pelinteon opetteleminen vaatii hurjan määrän kärsivällisyyttä, sillä kaikkien tutoriaalien läpikäyminen vie useita tunteja. Lukutaitoa kaivataan, eli aivan perheen pienimmille tämä ei sovi, toisin kuin esim. LittleBigPlanet, jonka puhutut opasteet ja selkeät ikonit taipuvat alle kouluikäisillekin. WW DIY tuntuu myös hieman aliarvioivan käyttäjäänsä, sillä pelaajaa ei päästetä kovin nopeasti sekaantumaan asioihin.

Pelinteosta löytyy myös pelillisiä aspekteja, sillä Warion avustaminen ja 'ohjelmointiongelmien' selvittäminen avustavat asioiden takertumisessa selkäytimeen ja kunhan alkukankeudesta pääsee ohi, omien pikkupelien tekeminen käy kädenkäänteessä - riippuen toki siitä, kuinka monimutkaista ideaa on toteuttamassa. Rajoituksia toki on paljon, mutta "oikean ohjelmoinnin tavoin" osan niistä pystyy myös kiertämään. Netistä löytyykin jo monenmoisia pelejä, joita WW DIY:n tekijöille ei varmasti tullut mieleenkään.





Omiin peleihin saa tehdä taustakuvan, pelihahmot/objektit, musiikin ja tietenkin varsinaiset toiminnot, joita peli kutsuu tekoälyksi. Objekteille määritetään mitä ne tekevät, milloin ne tekevät sen ja miten ne reagoivat eri asioihin, esimerkiksi ruudun napautukseen. Lisäksi monimutkaisuutta saa lisättyä objektien kytkimillä, joita muut objektit voivat tarkkailla - perusohjelmoinnissa tämä vastaa IF-THEN-lausekkeita. Lopuksi määritetään, millä ehdoilla peli voitetaan.

WarioWare DIY:ssä on omat puutteensa, mutta kunhan siihen pääsee sisään, leikittävää riittää. Ruusunpunaisissa tulevaisuuskuvitelmissa voisi spekuloida sitä, että kun nuori sukupolvi innostuu tästä, seuraavaksi he alkavat yrittää tehdä samoja asioita jollakin oikealla ohjelmointikielellä ja taas on uusi sukupolvi suomalaisia pelikoodareita syntynyt. WWDIY:n rajoitukset ja niiden myötä paikoittainen turha monimutkaisuus karkoittanevat kuitenkin nopeasti kärsimättömimmät.



Alla oleva video esittelee nopeutettuna, miten syntyy V2.fi -aiheinen mikropeli. Pelissä on tarkoitus napauttaa ruudulla syöksentelevistä numeroista sitä oikeaa - eli kakkosta, jotta sivuston osoite täydentyy. Numero kahta esittävällä objektilla on useita eri toimintoja:

- se on määritetty ajelehtimaan ympäri näyttöruutua
- kun sitä napsautetaan, tapahtuu seuraavia:

1) objekti hyppää oikeaan kohtaan ruutua
2) soitetaan äänitehoste (jota videossa ei valitettavasti kuulu - se on Mariosta tuttu 1up-ääni)
3) kytketään päälle kytkin, josta muut objektit tietävät loikata ruudun ulkopuolelle näkymättömiin ja josta peli tietää, että se on nyt voitettu



Arvio:

Bonuksena tarjoamme vielä V2.fi:n toimituksen sisäpiirin huumoria. Muinaisessa nuoruudessa eräs ystäväni, joka harrasti sekä tähtitiedettä, että pelien kritisoimista niiden epärealistisuudesta sai idean: Entäpä jos olisi peli, jossa väisteltäisiin meteoriitteja, mutta niitä putoaisi yhtä usein kuin johonkin tiettyyn paikkaan maapallolla oikeastikin. Loppu on his... noh, loppu on Youtube-video.