Viime viikolla Suomea hyväili ei pelkästään helle, vaan Ilta-Sanomien mukaan peräti seksihelle. Tämän johdosta päätimme mekin mennä sieltä, missä aita on matalin, ja tutkailla muutamia kaupallisia yrityksiä tehdä pelejä seksistä.

Kuten tunnettua, on hyvin vaikea kirjoittaa, filmata tai muuntaa peliksi fyysistä rakkautta niin, ettei homma mene koomiseksi. Kirjoissa tämä onnistuu harvoin, elokuvissa vielä harvemmin, ja peleissä... no.




(PC, 2001)



Tämän pelin mukana toimitettiin nenäliinapaketti "hätätapauksia" varten. Valitettavasti se tuli käytettyä jo ensimmäisen viiden minuutin aikana, kun nauroin vedet silmissä typerän näköisiä 3D-pallohahmoja, niiden muovailuvaha-animaatiota, karseaa dialogia sekä koomista lähtöasetelmaa.



(PC, 1998)



Ehkä paras "pornopeli" ei ole oikeastaan pornopeli lainkaan. On ehkä tyypillistä saksalaisen kehittämälle pelille, että tavatessaan kauniin ja halukkaan naisen pelaaja alkaa heti miettiä, miten tilanteesta saisi kehitettyä mahdollisimman paljon rahaa. Hassu bisnessimulaatio pornomausteilla toistaa paikoitellen itseään, mutta kestää pelaamista yllättävän hyvin. Etenkin leffastudion pyörittäminen on toteutettu mukavasti.



(3DO, 1994)



3DO-konsoli eli lyhyen ja epäonnisen elämän, mutta sille ilmestyi kuitenkin koko joukko laatupelejä. PDWT ei ollut yksi niistä. Kannessa luvatun videomateriaalin sijasta peli koostui enimmäkseen ruudulla vaihtelevista valokuvista, joiden taustalla näyttelijät lukivat repliikkejään. Esittäjätkin vaihtuivat kesken pelin. Aina välillä pelaaja sai valita joko oikean tai väärän vaihtoehdon, jolloin peli joko jatkui tai loppui "koomisella tavalla". 17+-ikärajan perusteella paljasta pintaa odottaneet saivat pettyä, sillä naisten sulot pysyivät sensuroituna, mutta outoa kyllä, miesten housukäärmeitä sai seurata vapaasti. Päätellen siitä, miten helposti ja halvalla tämä peli kokoelmaan löytyi, se kuitenkin myi huomattavasti enemmän kuin olisi ansainnut.



(PC, 2006)



RapeLay oli peli, joka käynnisti moraalipaniikin japanilaisten seksipelien suhteen. Eikä välttämättä ihan syyttä, sillä pelin päähenkilön tavoitteena on raiskata äiti ja hänen kaksi (alaikäistä) tytärtään. Vaikka pelin loppu on tavallaan moraalinen, eli raiskaaja kuolee tavalla tai toisella, oli tämä teos liikaa useimmille länsimaisille lainvalvojille - semminkin, kun se oli pitkään ostettavissa Amazon-verkkokaupasta.




(PC, 2005)



Käsi ylös, kuka EI ole leikkinyt Sims-hahmoillaan tuhmuuksia? Singles-pelisarja perustuu sitten pelkästään tähän, ja kakkososassa voi tehdä jopa kolmen kimpan. Valitettavasti muu peli ei yllä esikuvansa tasolle, ja se unohtuu hyllyyn kun sänkyvoimisteluvaihtoehdot on kokeiltu.



(PC, 1996)



Kaikki japanilaiset erotiikkapelit eivät suinkaan ole täynnä väkisinmakaamista. Tämä monelle ehkä tuttukin peli on itse asiassa varsin monipuolinen ja haastava seikkailu, jonka tavoitteena on löytää todellista rakkautta... ja saattaa siinä välissä vähän (paljon) seksiäkin vilahtaa. Uudelleenpeluuarvoa nostaa, että naishahmoja on useita, ja heidän suosioonsa pääseminen vaatii erilaisia valintoja halki pelin.



(PC, 1995)



Virtual Valerie oli yksi ensimmäisiä "aikuisten CD-pelejä", jossa tarkoituksena oli päästä sänkyyn pelin naishahmon kanssa. Huomattavasti tunnetummassa kakkososassa hylättiin turha esileikki, ja tehtävänä oli vain viedä 3D-mallinnettu naikkonen hekuman huipulle. Äärimmäisen mekaanisessa aktikuvauksessa pelaaja esiintyi virtuaalihanskan ja irtonaiselta näyttävän lemmentyökalun hahmossa. Työntöjen nopeutta ja syvyyttä säädettiin ruudulla näkyvistä painikkeista, ja koko peli olikin varsin hyvä esitys siitä, millaista tietokoneiden kanssa kasvanut insinörtti ajattelee seksin olevan. Sittemmin tämän koulukunnan lippua on pidetty korkealla juurikin Japanissa.

Lisää pikselipornoa on tarjolla arkiston jutussa Tuhmat pikselit.