Ajan kulun huomaa parhaiten katselemalla näitä retropelien läpipeluuvideoita. Nostalgia-aallot huuhtovat aivoparkaa, aiheuttaen monenlaisia tunnekuohuja. Miten kaikesta tästä on voinut kulua jo yli 20 vuotta?


(C64)



Moni muistaa Al Lowen Leisure Suit Larryn isänä, mutta ehtipä mies väsäämään tämän Ankka-aiheisen lisenssipelin. Peliä voisi luonnehtia suorastaan sandbox-peliksi. Aku tekee erilaisia hanttihommia saadakseen veljenpojilleen leikkipuistovehkeitä. Siinäpä pelin sisältö pähkinänkuoressa. Silti pelin parissa viihtyi pitkiäkin aikoja kerrallaan.


(PC)



Sam & Max ovat monille tuttuja uuden tulemisensa myötä. Monelle parivaljakon ihka ensimmäinen seikkailu on kuitenkin se rakkain. Huumori kukkii ja meininki on perin railakasta.


(C64)



Joskus sitä vain on pakko nostaa hattua, kuinka yksinkertaisilla resursseilla on saatu mahdottoman tunnelmallisia pelejä tehtyä. Barbarian on mainio, vaikkakin yksinkertainen taistelupeli. Ottelu voi loppua jo ensimmäiseen sivallukseen, jonka myötä vastustajasta tulee päätä lyhempi. Energiapallukoita syövät käärmeet tekivät aikoinaan niin ikään lähtemättömän vaikutuksen.


(Amiga)



Tämän legendaarisen kuulanpyörittelypelin läpipeluuvideo on sikäli mielenkiintoista nähtävää, että ainakaan itse en päässyt yleensä kolmatta kenttää pidemmälle. Kuinka helpolta se näyttääkään osaavissa käsissä.


(Amiga)



Turrican on retroräiskintöjen aatelia. Tyylikäs grafiikka sekä Chris Huelsbeckin Jarre-henkinen musiikki nostattaa pelaajan sykettä kummasti. Myös pelin jatko-osat ovat koko lailla huikeaa tykitystä.


(Amiga)



Vaikka Superfrog ei olekaan se maailman vauhdikkain tasoloikka, on se tunnelmaltaan ja pelattavuudeltaan kerrassaan ihastuttava peli. Allister Brimblen sympaattinen musiikki yhdistettynä taattuun Team 17-laatuiseen grafiikkaan tekevät tästä pelistä klassikon. Eric Schwartzin ankeahko intro ei tee kunniaa muuten mainiolle pelille, joten kannattaa katsella alkua pidemmälle.


(C64)



Bruce Lee oli sikäli mainio peli, että sitä saattoi pelata kaverin kanssa kahdestaan co-opina. Itse jouduin tosin aina olemaan se tylsempi sumopainija. Traumaattista.


(Amiga)



Elvira on todennäköisesti lapsuuteni pelottavin peli. Hirvittävyys yhdistettynä kankeahkoon pelattavuuteen aiheuttivat sen, että en onnistunut koskaan pääsemään tässäkään pelissä juuri alkua pidemmälle, joten on ihan kiintoisaa katsoa, kuinka homma sujuu osaavalta kaverilta.