Tällä kertaa toteutamme ensimmäistä kertaa suoran lukijatoiveen. Nimimerkki koomikko lähestyi foorumin yksityisviestillä ja pyysi, voisimmeko tehdä listan peleistä, joissa on hyvä co-op-tila. No sopiihan se. Rajaus on tehty niin, että peleissä pitää olla moninpeli tietokonetta vastaan, tiimi vastaan tiimi -räiskinnät ovat siis luku sinänsä.



Biowaren roolipeleistä pitäneille tämä hack'n slash -toiminta oli varmasti pettymys, mutta meille ei-puristeille erittäin toimiva peli nousi arvoon arvaamattomaan, kun mukaansa sai toisen taistelijan. Kakkososa paransi hyvää peliä entisestään. On suoranainen synti ja häpeä, ettei nykykonsoleille ole väsätty jatkoa.



Tietokoneella pelattavissa FPS:issä oli nähty jonkinlaista yhteistoiminnallista moninpeliä etenkin modipuolella jo Doom II:sta lukien. Gears of War oli kuitenkin ensimmäinen korkean profiilin konsolipeli, joka teki ison numeron kampanjatilan yhteispelistä verkon kautta.



Valopistoolipeleissä - niin House of the Deadeissa kuin muissakin - toimiva yhteispeli ei ole vain mukava lisä, vaan se on välttämättömyys, jos on tarkoitus edetä kunnolla. Lisäetuna on tietenkin kaksinkertainen riemu ruudulla lentelevistä irtojäsenistä. Segan zombiemätön nostaa listalle esimerkiksi sen tahaton (ja Overkillissä tahallinen) B-leffafiilis.



Kun jää zombieiden saartamaksi, on ihan mukavaa jos ympärillä on muitakin ihmisiä - mielellään aseistettuja. Iänikuisen headshot-deathmatch-lipunryöstön sijaan tämä verkkopelihitti laittoi pelaajat yhteistuumin jättimäistä epäkuolleiden laumaa vastaan.



Sittemmin joka suuntaan ulosmitattu Lego-lisenssi esitteli uuden "liity kun haluat, poistu kun haluat" -moninpelikonseptin, joka soveltuu erinomaisesti yhteispeliin lasten ja satunnaispelaajien kanssa.



Jos yksi supersankari on jo aika hienoa, miten hienoa olisikaan neljä yhtä aikaa, kaikki ihmisten ohjastamina? Tämä Marvel-lisenssi tarjosi paitsi Porvoon mitalla hahmoja, myös mahdollisuuden luoda uudestaan monia sarjiksista tuttuja tiimejä.



Toimikoon tämä klassikko esimerkkinä siitä, miten täysin päälleliimatulta vaikuttava ominaisuus onkin itse asiassa erittäin merkittävä pelin kannalta. Sonicin rinnalla juoksenteleva Tails-kettu ei voi kuolla pysyvästi, eikä kamera koskaan seuraa tätä hahmoa, mutta siitä on etua monessakin taistelussa. Ja mikä parasta: kakkospelaaja voi olla pelien kannalta täysi noviisi ja kokea silti onnistumisia. Nelivuotiaan tyttäreni ehdoton suosikkipeli tälläkin hetkellä.



Siinä missä moninpeli räiskinnöissä alkaa olla jo arkipäivää, tämä Namcon tuotos tarjoaa mahdollisuuden pelata yhdessä myös laadukasta JRPG:tä. Juoni etenee yhden ohjaimen tahtiin, mutta taisteluissa jopa kolme muuta voi napata ohjaimen käteen ja antaa tontuille turpaan.