V2.fi pelasi: The Last of Us Part II Remastered (PC)
“Yli 300 vuoden peli -palkinnon” hittipeli sai vihdoin PC-version!
Sonysta on vuosien hiljaiselon jälkeen tullut kohtalaisen merkittävä PC-pelijulkaisija, kiitos liukuhihnan lailla operoivan putken, joka puskee ulos käännöksiä muutaman vuoden takaisista PlayStation-peleistä. Mitä nyt se Bloodborne yhä loistaa poissaolollaan, vaikka enhän minä suinkaan asiasta yhtään katkera ole. En todellakaan.
Valikoiman tuorein lisäys on The Last of Us Part II, joka hurmasi ensin PlayStation 4 -pelurit ja sitten PlayStation 5 -väen komealla grafiikallaan, koskettavalla tarinallaan ja A-luokan meiningillään. Ja nyt on sitten PC-pelurien vuoro.
En lähde sen tarkemmin arvostelemaan itse pelillistä sisältöä, koska The Last of Us Part II Remastered on pelinä prikulleen sama teos kuin jo V2.fi:ssä arvosteltu PlayStation 4 -originaali (arvio). Mutta kerrataan silti perusteet nopeasti.
Kuten nimestäkin voi päätellä, The Last of Us Part II on suoraa jatkoa The Last of Us -pelille, jossa toivonsa menettänyt keski-ikäinen Joel palkataan saattamaan nuorta Ellie-tyttöä Yhdysvaltojen halki. Kyseessä ei ole perustason road trip, koska sivilisaatio on romahtanut. Outo sieni-infektio muuttaa uhrinsa raivoaviksi zombeiksi, joten ihmiskunnan rippeet piileskelevät nyt fasistien hallitsemissa linnakkeissaan vailla suurempaa toivoa paremmasta huomisesta. Ellie on kuitenkin immuuni infektiolle, joten kenties häntä tutkimalla tiedemiehet voisivat keksiä lääkkeen vitsaukselle? Mutta pystyykö Joel lopulta luopumaan tytöstä, josta matkan aikana tulee hänelle yllättäen kuin korvike hänen omalle, kuolleelle tyttärelleen?
En toki spoilaa ykkösosan tarinaa sen enempää, mutta ehkä jotain kertoo jo se, että kakkososassa nähdään jälleen sekä Joel että Ellie, mutta nyt muutamaa vuotta vanhempina. Kaksikko on asettunut toimivaan yhteisöön, ja haluaa nyt vain elää rauhallista elämää. Toisin käy, ja pian Ellie joutuukin lähtemään eeppiselle matkalla tyttöystävänsä kanssa. Tarjolla on jälleen suurta draamaa, koskettavia hetkiä ja erinomaista tarinankerrontaa.
Erona ykkösosaan The Last of Us II on rakenteeltaan paljon avoimempi peli, ja se antaa pelaajan tutkia suuria pelialueita joskus jalan, toisinaan heposen selästä. Matkalla on paljon pieniä ja suurempia ongelmia, löydettäviä salaisuuksia ja tietenkin myös brutaalin veristä taistelua sekä sienizombeja, että laittoman tien valinneita ihmisiä vastaan. Hillittömän hyvä peli, suosittelen lämpimästi.
Tämä kaikki tosiaan pätee myös PC-versioon, joka ei ole saanut sisältönsä puolesta suurempia muutoksia. Mukaan on pakattu alkuperäiseen peliin myöhemmin julkaistut päivitykset, jotka tuovat peliin esimerkiksi roguelite-henkisen, uudelleenpelattavaksi tarkoitetun pelitilan. 50 euron hintalapulle saa siis ainakin sisällön määrän puolesta vastinetta, sillä tarinatilasta riittää pelattavaa helposti 30 tunnin verran, vaikka ei aivan kaikkea tekisikään.
Kyllähän tässä tulee hiljalleen sellainen olo, että näitä Sonyn konsolihittien PC-versioita arvostellessaan voisi melkein pistää copypasten laulamaan ja kierrättää samaa arvostelua melkein pelistä toiseen, vaihtaen vain relevantit nimet juttujen välillä.
Tämä ei tietenkään ole huono juttu, sillä yleensä se juttujen loppupäätelmä on, että Sonyn vakiokaveriksi muodostunut Nixxes on tehnyt kaikin puolin erinomaisen PC-käännöksen. Tämä ei todellakaan ole ollut se perinne, sillä vuosien ajan konsolipelien PC-versiot olivat kauniisti sanoen kakkendaalia, jotka eivät ottaneet hyötyä PC:n teknisistä mahdollisuuksista tai välillä edes päässeet samalle viivalle konsoliversioiden kanssa. Ei siis auta valittaa siitä, että tilanne on vihdoin paljon parempi!
Nixxes ei petä tälläkään kertaa, sillä The Last of Us II:n PC-versio on juuri niin laadukas kuin voisi toivoakin. Tiimi ei ole tyytynyt vain kääntämään konsoliversiota sellaisenaan, vaan pelin jo ennestään komeaa graafista ilmettä on päivitetty entisestään. Tuloksena on todella kaunis peli, joka näyttää välillä miltei fotorealistiselta todella komeiden valaistusefektiensä ja erinomaisen taiteellisen suunnittelunsa ansiosta. Käännös tuntuu olevan myös teknisesti A-luokkaa, sillä oma koneeni – Ryzen 7800X3D ja RTX 3080 -näytönohjain – pyöritti peliä miltei tappiin käännetyillä asetuksilla vakaasti yli 100 FPS:n nopeudella 1440P-resoluutiolla. Kokemusta helpottaa se, että peli tukee suoraan laatikosta vedettynä sekä nVidian, AMD:n että Intelin skaalaustekniikoita ja muita modernien näytönohjainten herkkuja. Vertailun vuoksi peli pyöri erittäin pelattavasti jopa Steam Deckillä, joten kokemus tuntuu skaalautuvan erinomaisesti sekä alas- että ylöspäin. Tästä tietenkin suuri peukku.
Lisäherkkuna mukaan on taas saatu ne muut hyvien Sony-käännösten ominaisuudet. Pelin 3D-audio on erinomaisen hyvää tasoa, DualSense-ohjaimen omistajat pääsevät nauttimaan adaptiivisista liipaisimista ja HD-tärinöistä, pelaaminen sujuu erinomaisen hyvin myös hiirellä ja näppäimistöllä ja niin edelleen. Hetken näytti siltä, että olisin päässyt valittamaan välillä oudosti välkkyvistä itiöpilvistä, joita pelissä tietenkin näkyy sen verran usein, että kyseessä olisi ollut ikävä ongelma. Mutta toisin kävi: pelin julkaisun myötä päivittyneet nVidian ajurit korjasivat ongelman, vieden minulta tämänkin pienen ilon.
Joten eipä tässä taaskaan voi paljon muuta kuin nostaa lakkia Sonyn ja Nixxesin suuntaan. The Last of Us Part II Remastered on sen verran hyvin tehty käännös erinomaisesta pelistä, ettei lopputulosta voi kuin suositella. Koska mukana ei ole kuin korkeintaan kosmeettisia pelillisiä muutoksia, PlayStation-version omistajille ostos ei sinänsä ole mitenkään pakollinen. Mutta pelin laadun puolesta puhuu ehkä sekin, että vaikka olen itse pelannut läpi jo PS4-version ja PlayStation 5:lle julkaistun päivitetyn painoksen, myös PC-käännös meni taas läpi ihan puhtaasta pelaamisen ilosta.
Lyhyesti: Älyttömän hyvä peli, älyttömän hyvä PC-käännös. Ei tästä paljon valittamista löydy!
Hyvää:
Valikoiman tuorein lisäys on The Last of Us Part II, joka hurmasi ensin PlayStation 4 -pelurit ja sitten PlayStation 5 -väen komealla grafiikallaan, koskettavalla tarinallaan ja A-luokan meiningillään. Ja nyt on sitten PC-pelurien vuoro.
Eeppistä menoa
En lähde sen tarkemmin arvostelemaan itse pelillistä sisältöä, koska The Last of Us Part II Remastered on pelinä prikulleen sama teos kuin jo V2.fi:ssä arvosteltu PlayStation 4 -originaali (arvio). Mutta kerrataan silti perusteet nopeasti.
Kuten nimestäkin voi päätellä, The Last of Us Part II on suoraa jatkoa The Last of Us -pelille, jossa toivonsa menettänyt keski-ikäinen Joel palkataan saattamaan nuorta Ellie-tyttöä Yhdysvaltojen halki. Kyseessä ei ole perustason road trip, koska sivilisaatio on romahtanut. Outo sieni-infektio muuttaa uhrinsa raivoaviksi zombeiksi, joten ihmiskunnan rippeet piileskelevät nyt fasistien hallitsemissa linnakkeissaan vailla suurempaa toivoa paremmasta huomisesta. Ellie on kuitenkin immuuni infektiolle, joten kenties häntä tutkimalla tiedemiehet voisivat keksiä lääkkeen vitsaukselle? Mutta pystyykö Joel lopulta luopumaan tytöstä, josta matkan aikana tulee hänelle yllättäen kuin korvike hänen omalle, kuolleelle tyttärelleen?
En toki spoilaa ykkösosan tarinaa sen enempää, mutta ehkä jotain kertoo jo se, että kakkososassa nähdään jälleen sekä Joel että Ellie, mutta nyt muutamaa vuotta vanhempina. Kaksikko on asettunut toimivaan yhteisöön, ja haluaa nyt vain elää rauhallista elämää. Toisin käy, ja pian Ellie joutuukin lähtemään eeppiselle matkalla tyttöystävänsä kanssa. Tarjolla on jälleen suurta draamaa, koskettavia hetkiä ja erinomaista tarinankerrontaa.
Erona ykkösosaan The Last of Us II on rakenteeltaan paljon avoimempi peli, ja se antaa pelaajan tutkia suuria pelialueita joskus jalan, toisinaan heposen selästä. Matkalla on paljon pieniä ja suurempia ongelmia, löydettäviä salaisuuksia ja tietenkin myös brutaalin veristä taistelua sekä sienizombeja, että laittoman tien valinneita ihmisiä vastaan. Hillittömän hyvä peli, suosittelen lämpimästi.
Tämä kaikki tosiaan pätee myös PC-versioon, joka ei ole saanut sisältönsä puolesta suurempia muutoksia. Mukaan on pakattu alkuperäiseen peliin myöhemmin julkaistut päivitykset, jotka tuovat peliin esimerkiksi roguelite-henkisen, uudelleenpelattavaksi tarkoitetun pelitilan. 50 euron hintalapulle saa siis ainakin sisällön määrän puolesta vastinetta, sillä tarinatilasta riittää pelattavaa helposti 30 tunnin verran, vaikka ei aivan kaikkea tekisikään.
Vaan miten on tekniikan laita?
Kyllähän tässä tulee hiljalleen sellainen olo, että näitä Sonyn konsolihittien PC-versioita arvostellessaan voisi melkein pistää copypasten laulamaan ja kierrättää samaa arvostelua melkein pelistä toiseen, vaihtaen vain relevantit nimet juttujen välillä.
Tämä ei tietenkään ole huono juttu, sillä yleensä se juttujen loppupäätelmä on, että Sonyn vakiokaveriksi muodostunut Nixxes on tehnyt kaikin puolin erinomaisen PC-käännöksen. Tämä ei todellakaan ole ollut se perinne, sillä vuosien ajan konsolipelien PC-versiot olivat kauniisti sanoen kakkendaalia, jotka eivät ottaneet hyötyä PC:n teknisistä mahdollisuuksista tai välillä edes päässeet samalle viivalle konsoliversioiden kanssa. Ei siis auta valittaa siitä, että tilanne on vihdoin paljon parempi!
Nixxes ei petä tälläkään kertaa, sillä The Last of Us II:n PC-versio on juuri niin laadukas kuin voisi toivoakin. Tiimi ei ole tyytynyt vain kääntämään konsoliversiota sellaisenaan, vaan pelin jo ennestään komeaa graafista ilmettä on päivitetty entisestään. Tuloksena on todella kaunis peli, joka näyttää välillä miltei fotorealistiselta todella komeiden valaistusefektiensä ja erinomaisen taiteellisen suunnittelunsa ansiosta. Käännös tuntuu olevan myös teknisesti A-luokkaa, sillä oma koneeni – Ryzen 7800X3D ja RTX 3080 -näytönohjain – pyöritti peliä miltei tappiin käännetyillä asetuksilla vakaasti yli 100 FPS:n nopeudella 1440P-resoluutiolla. Kokemusta helpottaa se, että peli tukee suoraan laatikosta vedettynä sekä nVidian, AMD:n että Intelin skaalaustekniikoita ja muita modernien näytönohjainten herkkuja. Vertailun vuoksi peli pyöri erittäin pelattavasti jopa Steam Deckillä, joten kokemus tuntuu skaalautuvan erinomaisesti sekä alas- että ylöspäin. Tästä tietenkin suuri peukku.
Lisäherkkuna mukaan on taas saatu ne muut hyvien Sony-käännösten ominaisuudet. Pelin 3D-audio on erinomaisen hyvää tasoa, DualSense-ohjaimen omistajat pääsevät nauttimaan adaptiivisista liipaisimista ja HD-tärinöistä, pelaaminen sujuu erinomaisen hyvin myös hiirellä ja näppäimistöllä ja niin edelleen. Hetken näytti siltä, että olisin päässyt valittamaan välillä oudosti välkkyvistä itiöpilvistä, joita pelissä tietenkin näkyy sen verran usein, että kyseessä olisi ollut ikävä ongelma. Mutta toisin kävi: pelin julkaisun myötä päivittyneet nVidian ajurit korjasivat ongelman, vieden minulta tämänkin pienen ilon.
Joten eipä tässä taaskaan voi paljon muuta kuin nostaa lakkia Sonyn ja Nixxesin suuntaan. The Last of Us Part II Remastered on sen verran hyvin tehty käännös erinomaisesta pelistä, ettei lopputulosta voi kuin suositella. Koska mukana ei ole kuin korkeintaan kosmeettisia pelillisiä muutoksia, PlayStation-version omistajille ostos ei sinänsä ole mitenkään pakollinen. Mutta pelin laadun puolesta puhuu ehkä sekin, että vaikka olen itse pelannut läpi jo PS4-version ja PlayStation 5:lle julkaistun päivitetyn painoksen, myös PC-käännös meni taas läpi ihan puhtaasta pelaamisen ilosta.
 |
Lyhyesti: Älyttömän hyvä peli, älyttömän hyvä PC-käännös. Ei tästä paljon valittamista löydy!
Hyvää:
- Nätti kuin mikä
- Pyörii pehmeästi vaatimattomammallkin raudalla
- Steam Deck -yhteensopiva
- Tukee kaikkia mahdollisia modernin PC:n ominaisuuksia
- Kontrollit toimivat sekä peliohjaimella että hiirellä ja näppiksellä
- Pelillinen sisältö on yhä erinomaista tasoa
- Koskettava ja hyvin kerrottu tarina
- Vaatii Sonyn PlayStation-systeemien asennusta
- Automaattitallennukset ovat tiettävästi tökkineet joillain pelaajilla
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti