On vaikea kirjoittaa PGA Tour 2K25:sta toistelemalla lauseita, jotka jo esiintyivät PGA Tour 2K21:n (arvostelu) tai PGA Tour 2K23:n (arvostelu) arvioissani. Se ei kuitenkaan tarkoita, että peli olisi pysynyt muuttumattomana kahden vuoden takaisesta versiostaan, päin vastoin - jotakuinkin kaikki, mikä silloin ärsytti, on nyt korjattu. Aloitetaan kuitenkin pienellä toistelulla.



“Se on aina hyvän urheilupelin merkki, että jos vaikka aloittaa nollasta, treenailee ja pelailee, niin tuntee pärjäävänsä, tuntee kehittyvänsä ja tuntee pystyvänsä haastamaan vaikka yhden maailman kuuluisimmista golfaajista”. Pitää edelleen paikkansa. 2K25:n vaikeudensäätövaihtoehdot ovat mainioita, halusi sitten rentoutua pitkän päivän päätteeksi tai haastaa itsensä “heitänkö ohjaimen ikkunasta vai en” -maratonilla, oikea asetus löytyy. Havahduin itse säätäneeni pelin ehkä vähän liiankin helpoksi, kun turnauksen päätteeksi johdin kilpatovereitani 16 lyönnillä, mutta silti nautin pelaamisesta ilta toisensa jälkeen.



“Kontrollit löytyvät golf-pelejä pelanneille pikaisesti ja kun oppii ottamaan huomioon tuulen, kentän kallistukset sekä oman peukalon (tai ohjaimen tatin) liukumisen johonkin suuntaan, alkavat pallot löytää viheriötä hyvin pienen treenin jälkeen”. PItää edelleen paikkansa ja on pitänyt paikkansa koko 2K:n PGA Tour -sarjassa, mutta silti täytyy vielä erikseen kerrata, kuinka mainio pelin ohjausjärjestelmä on. Virheistä voi syyttää ainoastaan itseään ja se pieni hengityksen pidättely pitkän putin kaartuessa kohti koloa on edelleen dopamiini-isku aivojen ytimiin.



Viime pelissä valitin audiovisuaalisesta toteutuksesta. Silloin selostajien puheet toistosta huolimatta vakuuttivat minut, mutta tällä kertaa olisi toivonut jo enemmän edistymistä asiassa. Oikopolkuja “this player”, “featured player” on käytetty liikaakin ja selostajien kommentoinnissa putatessa ei ainakaan pelaajalle iloa ole, kun ruudun lukemien mukaan 10 jalan mittainen putti aiheuttaa selostamossa kommentointia tyyliin “mitäs ajattelet tästä puttauksesta? Noh, sanoisin että se on noin 12 jalan puttaus”.



Pelin grafiikoista olenkin sitten valittanut neljä vuotta, vaan ei tarvitse enää. Parhaimmillaan peli on todella kaunis, HDR-ongelmista on päästy eroon, yleisö ei ole enää kloonattua mallinukkerivistöä ja joka puolelta löytyy pieniä yksityiskohtia, joiden bongaaminen pistää hymyilyttämään. Hatunnosto vain niille pelinkehittäjille, jotka viilasivat rantakivikkoon iskevien aaltojen fysiikoita tai teksturoivat pelihahmojen älykelloja. Monta kertaa jäin myös miettimään, miten golfkenttien yläpuolella leijailevat pilvet oli oikein teknisesti toteutettu. Pelin musiikit sopivat golf-tv-lähetykseen, vaikkei niitä jääkään hyräilemään, ja animaatiot sekä äänitehosteet vakuuttavat realismillaan.



Pelihahmon kehittyminen pelissään on toteutettu sekin ihan järkevästi, vaikka vähän itseäni ärsyttääkin niin monen pelin uratilassa yhdeksi edistymismittariksi nostettu some-seuraajien määrä. Pelitiloja ja -haasteita riittää tehtäväksi niin paljon kun ehtii mailaa mätkiä ja lähes kaikki, mitä golf-maailmassa voi lisensoida, on peliin lisensoitu. Itse en osaisi sanoa, mitä puuttuu, mutta mukana ovat ainakin U.S. Open, The Open ja PGA Championship -turnaukset sekä monia ammattilaispelaajia - tosin ei ilmeisesti aivan yhtä monta kuin EA:n vastaavassa golf-pelissä. Ja jos viralliset kentät eivät riitä, Course Designerin puolelta voi mennä testailemaan muiden pelaajien tekeleitä tai luoda vaikka omansa.


Vaikka välilä tuntui, että ohjaimen nappia piti takoa vähän liiankin kanssa, jotta pääsi seuraavalle tiiauspaikalle kaikista väliruuduista, lataustauot olivat kohtuullisen lyhyitä ja itse pelaamista pystyy pikakelaamaan.

En ole pelannut 2K:n kovinta kolopallokilpailijaa, eli EA Sportsin PGA TOURia, mutta kilpailu on aina hyvä asia, jotta pelit eivät jää junnaamaan hiekkaesteeseen. En tiedä onko tarpeeksi vakuuttava kehu, jos kerron, että PGA Tour 2K25 on kaikin puolin miellyttävä virtuaaligolf-kokemus. Viimekertaisesta on sen verran petrattu, että sen on näyttävä myös tähtimäärässä.