2000-luvun alussa ilmestyneet Porrasturvat – Stair Dismount sekä Rekkaturvat – Truck Dismount ovat varmasti monelle ikimuistoisia fysiikkapelejä. Vuonna 2014 julkaistu saman idean jatkaja Turbo Dismount on saanut sekin jatkoa. Secret Exit lupaa Turbo Dismount 2:n olevan “edeltäjäänsä isompi ja parempi”, mitä pääsimmekin Steamin esijulkaisuversion myötä testaamaan.


Se on todettava, että Turbo Dismount 2 on kokonaisuudessaan jo nyt hiotumpi, yhtenäisempi ja modernimpi kuin edeltäjänsä. TD:ssa pelikokemusta sai muokata hyvin rajallisesti, mutta TD2 on parantanut tästä monelta osin. Ajoneuvoja on tarjolla enemmän ja niihin voi valita komeita maalipintoja erilaisista vaihtoehdoista. Ajokkeihin voi kiinnittää vaihtelevan määrän eri kokoisia ja -muotoisia törmäysnukkeja, joita niitäkin voi kustomoida paitsi kasvokuvin ja hatuin, myös verkkokamerasta kaapattavalla videosyötteellä ja -äänillä. Naamavideo ei tosin tallennu pelin kelauskohtiin, mikä saattaa olla bugi. Olisihan toki hauskaa nähdä, mitä ilmeitä on tiukissa tilanteissa tullut tehneeksi.

Fysiikkapohjainen komedia on edelleen puhtaimmalta ytimeltään juuri sitä, mitä sopii odottaakin. Nuket lentävät kaaressa ja vahingot kertautuvat kastastrofaalisen upeasti, kun trukki, auto, sohva tai vaikka kaksikerrosbussi lävähtää keskelle vilkasta liikennettä ja autot paiskautuvat toisiaan päin suureen läjään yksinkertaisten, mutta hienojen efektien saattelemana. Fysiikkaa voi haastaa muokattavilla esteillä, joita voi sijoitella kunkin radan rajoitusten mukaan ja joilla voi parannella ajoneuvon kulmaa, vauhtia tai suuntaa.


Manuaalinen ajotila on kiva lisä, joka tuo vaihtelua peliin. Automaattinen kaasu on olemassa edelleen, mutta manuaaliajo mahdollistaa myös ajokisoihin osallistumisen. Tällä hetkellä Dismount-ratoja on 26, tutoriaaleja kahdeksan, TD:sta tuttuja Classic-ratoja seitsemän, ajokisoja kymmenen ja Workshopista ratoja voi ladata myös lisää. Rataeditoria ei ole mukana pelissä ainakaan vielä, vaan ratojen teosta kiinnostuneiden on upotettava kätensä Unityyn. TD2:n radoissa on kuitenkin oikein mukavasti haastetta ja vaihtelua näinkin, joten pöhkötörmäilystä tykkääville tiedossa on monta viihdyttävää tuntia.

Musiikki on ottanut suuren askeleen eteenpäin. Pelissä on paljon letkeää funkkia, jonka kuuntelemiseen ei pääse kyllästymään ja joka myös oletuksena vaihtuu ratojen mukaan. Jos omia kappaleita haluaa mukaan, sekin onnistuu lisäämällä musiikkia pelin sille osoittamaan kansioon. Samalla tavoin toimivat myös kasvokuvien ja omien ajoneuvokoristeiden lisääminen.


Kelausruutu on toteutettu hyvin. Tallennettua toimintaa voi tutkia monesta eri perspektiivistä ja kameraa voi myös liikuttaa radalla vapaasti. Railakkaita muistoja voi tallentaa suoraan kiintolevylle joko videona, GIF-animaationa tai PNG-muotoisena kuvana.

Koko peli tuntuu ja näyttää mukavalta ja sujuvalta. Valikoista löytyvät perustavanlaatuiset säädöt kuva- ja ääniasetuksille. Pieniä kauneusvirheitä on vielä siellä täällä, kuten esijulkaisuversiolta onkin oikeastaan lupa odottaa. Modernisointi raikastaa peliä, ja vaikka se pysyy ulkoasultaan edelleen yksinkertaisen näköisenä, mukana on yllättävän paljon pieniä ja hauskoja yksityiskohtia, joilla peli istuu tähän päivään.


TD2 pyörii ongelmattomasti tietokoneella. Steam Deck -tuki ei ole vielä valmis, joten peliä ei ainakaan vielä voi suositella sillä pelattavaksi, mutta uskoisin tuen ennen pitkää valmistuvan. Julkaisupäivää täydelle versiolle ei ole vielä vahvistettu.

Pelikuvaa voi katsella myös TD2:n julkistustrailerilta.