V2.fi ennakoi: Metal Eden (PC)
Ghostrunner in the Shell
Puolalainen pelistudio Reikon pärähti pelaajien tietoisuuteen cyberpunk-toimintapeli Ruinerilla. Vuonna 2017 ilmestynyt, ylhäältä kuvattu räiskintäpeli ihastutti tiukan toimintansa lisäksi hyvin omintakeisella (lue: verenpunaisella) tyylillä. Isometrinen näkövinkkeli madaltuu nyt ensimmäiseen persoonaan: pelistudion uusi Metal Eden tarjoilee hypervauhdikasta räiskintää ensimmäisestä persoonasta!
Metal Edeniä on kehitetty jo pidemmän aikaa, mutta siitä ollaan oltu toistaiseksi hyvin hissukseen. Peli julkistettiin kunnolla vasta muutama päivä sitten, vaikka julkaisu siintää jo toukokuun alussa. V2.fi pääsi testaamaan noin tunnin kestänyttä demoversiota, johon sisältyi kaksi kenttää, kolme asetta ja aimo annos yhteenottoja Moebius-kaupungin teknohelvetissä.

Reikonin aiempi peli Ruiner oli hyvin tyylipuhdas cyberpunkia. Metal Eden on yhtälailla scifiä, mutta neonvärjätyn dystopian sijaan Metal Eden nojaa perinteisempiin scifimaisemiin. Metal Edenin maailmassa ihmiset ovat oppineet digitalisoimaan tietoisuutensa, joten kuoleman koittaessa tietoisuuden voi siirtää keinotekoisesta ruumista toiseen. Pelaajan ohjaama erikoissotilas Aska hyötyy kyseisestä teknologiasta erityisen paljon, sillä hänet lähetetään itsemurhatehtäviin tuon tuosta. Demo jätti laajemman juonen tarkoituksella hämäräksi, mutta maistiaisen perusteella tarinan voisi olettaa käsittelevän auktoriteettien hyväksikäyttöä, yksilönvapautta ja sielun/minuuden määritelmää – siis hyvin samaan tapaan kuin Ruiner vuonna 2017, ja lukuisat scifiklassikot Blade Runnerista Ghost in the Shelliin ennen sitä. Päähahmo Aska on muutenkin kuin suoraan tieteisanimesta revitty sankari.
Jos pelin maailma on ottanut selkeitä vaikutteita muualta, pelimekaniikoista voi sanoa prikulleen samaa. Monet uutissivustot ovat kuvanneet Metal Edeniä parkour-peli Mirror’s Edgen sekä Doomin ristisiitokseksi, eikä vertausta käy kieltäminen: pelatessa luulin olevani erityisenkin nokkela raapustaessani muistivihkoon “Metal Eden = Doom + Ghostrunner”. Jos Ghostrunner ei ole tuttu nimike, kyseessä on siis Mirror’s Edgen cyberpunk-serkku. Se siitä omaperäisyydestä.

Jos esikuvat eivät sitä heti tehneet selväksi, toistettakoon vielä selväsanaisemmin että Metal Eden on hyvin, hyvin vauhdikas toimintapeli. Aska juoksee, väistelee, tuplahyppii, liitää ja seinäjuoksentelee ilman ylimääräisiä hengenvetoja. Liikkeellä pysyminen on elinehto, sillä areenamaisissa yhteenotoissa tulee nopeasti turpiin, jos pelaaja ei pysty vuoronperään väistelemään iholle tulevia koljatteja sekä ammuskelemaan kauempana nököttäviä vihulaisia. Taktisuutta tuovat mukaan “coret”, eli vihollisten voimanlähteinä toimivat ytimet: vihulaisista irti revittyjä ytimiä voi käyttää pommeina, elinpisteiden palauttajina tai vihollisten voimakenttiä murskaavana iskuna. Aiemmin mainittua Doomia mukaillen pelaaja myös saa elinpisteitä ja ammuksia hutkimalla vihollisia lähietäisyydeltä; pelaajalla on siis lukuisia syitä taistella aggressiivisesti.

Mekaniikkoja ei ole lopulta hirvittävän paljoa, mutta niistä saa aikaiseksi yllättävänkin tyydyttävää toimintaa. Voin esimerkiksi hypätä seinäjuoksuun, jonka aikana ammun yhden vihollisen ja repäisen toiselta ytimen irti; laskeutuessa imaisen ytimen voimat nyrkkiini, tuplahyppään keskellä huonetta odottavan koljatin niskaan ja lasautan nyrkilläni tämän suojat hajalle. Lopuksi väistelen iskuja puolelta toiselle, kunnes haulikkoni on viimeistellyt hommat. Ohjaus tuntui miellyttävän tarkalta, ja vaikka tempo pysyi kovana alusta loppuun, en hukkunut hektisyyden keskelle. Esimerkiksi Doom-pelisarjan viimeisin osa Eternal alkoi tuntua ajoittain jo hieman pyörryttävältä, mutta Metal Edenin pakka pysyi demon perusteella miellyttävästi kasassa. Aska myös voimistuu tarinan edetessä: pelaaja voi ostaa aseisiin erilaisia lisäosia, jonka lisäksi hahmo oppii uusia kykyjä, kuten ajan hidastamista tai hyppyjen aikana liitelyä.
Tunnin pituinen ennakkoversio ei tietenkään kerro paljoa lopullisesta pelistä, mutta maistiainen jätti hyvän maun suuhun. Jo Ruiner oli aikanaan erinomaista, turboahdettua väkivaltaviihdettä, joten jos Reikonin laadunvalvonta on pitänyt pintansa, Metal Edenistä voi hyvinkin muotoutua yksi vuoden tärkeimmistä toimintapelitapauksista.
Metal Eden julkaistaan PC:lle ja konsoleille 6. toukokuuta.
Cyberpunkista ulkoavaruuteen
Metal Edeniä on kehitetty jo pidemmän aikaa, mutta siitä ollaan oltu toistaiseksi hyvin hissukseen. Peli julkistettiin kunnolla vasta muutama päivä sitten, vaikka julkaisu siintää jo toukokuun alussa. V2.fi pääsi testaamaan noin tunnin kestänyttä demoversiota, johon sisältyi kaksi kenttää, kolme asetta ja aimo annos yhteenottoja Moebius-kaupungin teknohelvetissä.

Reikonin aiempi peli Ruiner oli hyvin tyylipuhdas cyberpunkia. Metal Eden on yhtälailla scifiä, mutta neonvärjätyn dystopian sijaan Metal Eden nojaa perinteisempiin scifimaisemiin. Metal Edenin maailmassa ihmiset ovat oppineet digitalisoimaan tietoisuutensa, joten kuoleman koittaessa tietoisuuden voi siirtää keinotekoisesta ruumista toiseen. Pelaajan ohjaama erikoissotilas Aska hyötyy kyseisestä teknologiasta erityisen paljon, sillä hänet lähetetään itsemurhatehtäviin tuon tuosta. Demo jätti laajemman juonen tarkoituksella hämäräksi, mutta maistiaisen perusteella tarinan voisi olettaa käsittelevän auktoriteettien hyväksikäyttöä, yksilönvapautta ja sielun/minuuden määritelmää – siis hyvin samaan tapaan kuin Ruiner vuonna 2017, ja lukuisat scifiklassikot Blade Runnerista Ghost in the Shelliin ennen sitä. Päähahmo Aska on muutenkin kuin suoraan tieteisanimesta revitty sankari.
Hypervauhdikasta väkivaltaa metallikuorella
Jos pelin maailma on ottanut selkeitä vaikutteita muualta, pelimekaniikoista voi sanoa prikulleen samaa. Monet uutissivustot ovat kuvanneet Metal Edeniä parkour-peli Mirror’s Edgen sekä Doomin ristisiitokseksi, eikä vertausta käy kieltäminen: pelatessa luulin olevani erityisenkin nokkela raapustaessani muistivihkoon “Metal Eden = Doom + Ghostrunner”. Jos Ghostrunner ei ole tuttu nimike, kyseessä on siis Mirror’s Edgen cyberpunk-serkku. Se siitä omaperäisyydestä.

Jos esikuvat eivät sitä heti tehneet selväksi, toistettakoon vielä selväsanaisemmin että Metal Eden on hyvin, hyvin vauhdikas toimintapeli. Aska juoksee, väistelee, tuplahyppii, liitää ja seinäjuoksentelee ilman ylimääräisiä hengenvetoja. Liikkeellä pysyminen on elinehto, sillä areenamaisissa yhteenotoissa tulee nopeasti turpiin, jos pelaaja ei pysty vuoronperään väistelemään iholle tulevia koljatteja sekä ammuskelemaan kauempana nököttäviä vihulaisia. Taktisuutta tuovat mukaan “coret”, eli vihollisten voimanlähteinä toimivat ytimet: vihulaisista irti revittyjä ytimiä voi käyttää pommeina, elinpisteiden palauttajina tai vihollisten voimakenttiä murskaavana iskuna. Aiemmin mainittua Doomia mukaillen pelaaja myös saa elinpisteitä ja ammuksia hutkimalla vihollisia lähietäisyydeltä; pelaajalla on siis lukuisia syitä taistella aggressiivisesti.

Mekaniikkoja ei ole lopulta hirvittävän paljoa, mutta niistä saa aikaiseksi yllättävänkin tyydyttävää toimintaa. Voin esimerkiksi hypätä seinäjuoksuun, jonka aikana ammun yhden vihollisen ja repäisen toiselta ytimen irti; laskeutuessa imaisen ytimen voimat nyrkkiini, tuplahyppään keskellä huonetta odottavan koljatin niskaan ja lasautan nyrkilläni tämän suojat hajalle. Lopuksi väistelen iskuja puolelta toiselle, kunnes haulikkoni on viimeistellyt hommat. Ohjaus tuntui miellyttävän tarkalta, ja vaikka tempo pysyi kovana alusta loppuun, en hukkunut hektisyyden keskelle. Esimerkiksi Doom-pelisarjan viimeisin osa Eternal alkoi tuntua ajoittain jo hieman pyörryttävältä, mutta Metal Edenin pakka pysyi demon perusteella miellyttävästi kasassa. Aska myös voimistuu tarinan edetessä: pelaaja voi ostaa aseisiin erilaisia lisäosia, jonka lisäksi hahmo oppii uusia kykyjä, kuten ajan hidastamista tai hyppyjen aikana liitelyä.
Tarkempaa tietoa toukokuussa
Tunnin pituinen ennakkoversio ei tietenkään kerro paljoa lopullisesta pelistä, mutta maistiainen jätti hyvän maun suuhun. Jo Ruiner oli aikanaan erinomaista, turboahdettua väkivaltaviihdettä, joten jos Reikonin laadunvalvonta on pitänyt pintansa, Metal Edenistä voi hyvinkin muotoutua yksi vuoden tärkeimmistä toimintapelitapauksista.
Metal Eden julkaistaan PC:lle ja konsoleille 6. toukokuuta.
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti