Donkey Kong on yksi Nintendon tunnetuimpia hahmoja - lähtihän kyseisen apinan pelihallipelistä liikkeelle koko Marion menestystarina. Donkey Kong -pelit eivät ole kuitenkaan nousseet aivan yhtä suureen menestykseen kuin jotkut muut ison N:n hahmojen seikkailut, vaikka toki klassikoita matkan varrelta löytyykin. Yksi niistä on Donkey Kong Country, joka teki kirjaimellisesti paluun Wiillä vuonna 2010. Sen jälkeen on nähty 3D-versio ja jatkoa Tropical Freezen parissa, mutta nyt Wii-versio tuodaan HD-aikaan, kun nyky-Switchillä ehtii vielä muutamia jenejä takoa.


Alkuperäinen Donkey Kong Country Returns sai V2.fi:n arvostelussa komeat 4,5 tähteä (arvostelu) ja erityisesti kehun kohteina oli haasteellinen vaikeustaso (josta Nintendoa ei ole viime aikoina kauheasti voinut tasoloikissa syyttää) sekä mainio kaksinpeli. 3D-versio ansaitsi saman verran tähtiä (arvostelu), vaikka kaksinpelattavuus hankaloitui ja mukana oli astetta helpompi pelimoodi. Laadukkaita toteutuksia molemmat.


HD-versio jatkaa hyvin pitkälti samalla linjalla: maisemat ovat jonkun verran entistä komeampia ja alkujaankin maistuva ääniraita kaikaa hienommin kuin koskaan. Viidentoista vuoden ikääntyminen ei ole kovasti syönyt pelimekaniikkojakaan, kyse kun on kuitenkin perinteisestä tasoloikasta, jossa loikitaan, väistellään ja keräillään kuin viimeistä päivää. Meikäläisen (pieneksi) onneksi helpotettu lisäsydämillä höystetty pelimoodi on taas mukana. Itse kun olen sitä tyyppiä, joka ikävuosien myötä mieluummin viihtyy ja rentoutuu pelien äärellä, kuin heittelee pelikapuloita ja korottaa verenpainettaan. Tropical Freeze (arvostelu) -kokemukset tämänkin kanssa muistuivat mieleeni, sillä sunnuntailoikinnaksi DKCRHD ei muutu omalla kohdallani helpotuksista huolimatta. Jos oikein hakkaa päätään palmupuuhun, Super Guide johdattaa maaliin.


80 tasossa riittää koluttavaa, vaikka ne koittaisi vain läpäistä mahdollisimman kepeästi, jokaista nurkkaa tutkimatta ja salaisuutta löytämättä tai esinettä keräilemättä. Tasoissa on myös riittävästi vaihtelua, joten matkan varrella ei kyllästy, vaan haluaa nähdä, mitä haasteita seuraavassa kentässä kohdataan (ellei peliä ole jo kahdesti aiemmin pelannut). Uudelleen yrittäminenkään ei ihan aina tunnu epäreilulta, ainoastaan harjoituksen puutteelta. Mukana on kuitenkin myös yrityksen ja erehdyksen kautta ulkoa opeteltavia asioita.


Kyseessä on puhdasoppinen remasterointi, eli se kalpenee joillekin viime vuosien uusioversioinneille. Kaikkea on vähän kiilloteltu, muttei pistetty leukoja tipauttavan komeasti uusiksi, eikä mitään ennen näkemätöntä ole mukaan pultattu. Kyseessä oli kuitenkin jo alun perinkin taattua Nintendo-laatua ollut peli.

Parhaiten DKCRHD palvelee siis niitä nyky-Marioita tai -Peacheja tai -Kirbyjä enemmän haastetta tasoloikiltaan kaipaavia, jotka eivät ole alkuperäisiä pelanneet - ja joilla vaikkapa on nuorempi sisarus ottaa mukaan kaveriksi viidakkomatkalle.