Muinaisten tietokoneiden ja pelikonsolien tuoreuttaminen uusilla minikonsoleilla ja -koneilla jatkuu brittiläisen Sinclair ZX Spectrumin muodossa. Ja nyt ollaan kuulkaa vuoltu kultaa. Uusi emulaatiopohjainen The Spectrum hivelee retroaisteja kaikilta oikeilta kohdilta. Se herättää vuonna 1982 julkaistun kotimikron eloon verrattoman hienosti ja onnistuneesti. Toki se samalla muistuttaa meitä elävästi karusta totuudesta, että kaikki retro ei ole kultaa. Mutta ilman ”mitä ihmeen kökköö tää on” -elämyksiä emme osaisi arvostaa niitä upeita herkkuja, joita molempia Spectrumilta löytyy.

Lainaan kirjoitustani Skrolli 2014.2 -lehdestä:
”Brittimiljardööri Clive Sinclairin rakkaimmasta lapsesta kasvoi aikansa suosituin mikro, joka oli halpa ja sympaattinen. Suuri osa 80-luvun alkupuolen brittiläisistä klassikkopeleistä tehtiin ensin Spectrumille ja vasta sitten muille alustoille. Neuvostoliitossa ja muissa Itä-Euroopan maissa laitteesta tehtiin kymmeniä klooneja, joiden ympärillä elää yhä suomalaista C64-skeneä vastaava harrastajakulttuuri.
ZX muistetaan oudonvärisistä peleistään ja piipittävistä äänistä. Väripaletti oli rajallinen, eikä sisäänrakennettu yksikanavainen kaiutin musiikillisesti juhlinut. Prosessori oli kuitenkin Commodore 64:ää nopeampi ja soveltui paremmin vektorigrafiikkaan. Monille mieleenpainuvin muistikuva Specusta liittyy näppäimistöön. Koska koneen hinta oli kaikki kaikessa, varustettiin ZX kumimatosta tehdyllä näppäimistöllä, joka soveltui kehnosti kirjoittamiseen. Niinpä kaikki peruskomennot ja jopa Basic-ohjelmointiin tarvittavat komennot piti antaa näppäinoikoteillä. Hyvä niin, sillä mikron uumenissa piili helppokäyttöinen ja tehokas Basic-ohjelmointikieli.
Spectrumille tehtiin ensimmäiset isometriset ja kolmiulotteiset pelit, joskin moni muistaa parhaimmin koneen laadukkaat tasoloikat ja seikkailut. Tarjolla oli myös lentosimulaattoreita ja avaruusmatkailuja, eikä koneella ollut koskaan puutetta laadukkaasta pelattavasta.”

Tärkeä kone siis. Ja näin jälkikäteen tutkattuna ZX Spectrum kaikkine malleineen taitaakin olla kaikkien aikojen myydyin eurooppalainen kotimikro (pieni präntti: Euroopassa suunniteltu ja valmistettu; kotimikro 1970-1990-aikakauden käsitteellä, eikä laajemmin nykytietokoneena).

ZX Spectrumin ensimmäinen 16/48 kilotavun muistilla varustettu malli oli millintarkka esikuva myös The Spectrumille. Myöhemmin laitteesta julkaistiin paremmalla näppäimistöllä varustettu Spectrum+, samoin kuin koko liuta suurikokoisempia ja paremmilla liitännöillä höystettynä 128K-versioita.

The Spectrum tavoittaa alkuperäisen 16/48K ZX Spectrumin olemuksen täydellisesti. Se on samankokoinen ja yhtä painava kuin oikeakin kone. Siinä on toimiva kuminäppäimistö, samalla tuntumalla. Koneessa on 48 esiasennettua peliä, mutta sisuksista löytyy myös yhdeksän easter egg -lisäpeliä, kun jaksaa vähän harrastaa. USB-tikulle voi ujuttaa sekä aidot Spectrum-ROMit, että myös pelejä, hyötyohjelmia, demoja sun muuta kasettien näköistiedostoina ja muistivedoksina. Aidoilla ROMeilla höystettynä laitteen yhteensopivuus vanhojen ja uusien Spectrum-ohjelmien kanssa on ainakin omien testieni mukaan lähes noin 99,9 %. Vähän googlaamalla ja lataamalla käyttäjille avautuukin kymmenien tuhansien Spectrum-pelien ja -ohjelmien maailma, ja on siellä seassa monta sataa pelaamisen arvoistakin peliä.

Tai ehkä tuo on pikkusen vähättelyä, sillä Spectrum oli pitkään ykkösalusta, jolle eurooppalaiset (lue: britit) tekivät pelit ensisijaisesti. Sille luotiin valtavan hyviä toiminta- ja tasohyppelyjä, tekstipelejä, seikkailuja, strategiapelejä, puzzle/älyilyjä ja jopa kankeita lentosimulaattoreita. The Spectrumilla on niistä esiasennettuna miellyttävä kattaus, joskin tarjonta on painottunut vahvasti toiminta/räiskintä/tasoloikkapuolelle. Mutta onneksi erityisesti isometrisiä seikkailuja on aimo liuta.

Silti, pelivalikoimaa selatessa on pidettävä varansa retrojärkytysten varalta: jotkut pelit nyt vain ovat hämmentäviä nykypelaajan silmiin ja korviin. Ohjeetkin on välillä hyvä lukea tai tsekata edes peleissä käytettävät kontrollit.
TLDR: hiton hyvä laite. Ehkä paras retrotietokonemodernisointi, joka näyttää närhet C64/Amiga/Atari 8-bit -mineille.

Katso kunnon megalaajaryöpsähdys The Spectrumista tältä videolta:


Suora linkki: https://youtu.be/yZPX9XwM_GA
Saa kanavan tilatakin
Lisää Hardware-videoita
Ps. Tilaa hyvä lehti, jos et ole jo? http://retrorewind.fi/tilaa

Pelikopteri esittää
(C) 2024 Mediapalvelut
Yhteistyössä: V2.fi

Toimittaja: Jukka O. Kauppinen
Grafiikka: Niklas Isberg
Intro/outro: Saku Tiainen, Antti Miettinen, Kraku

ZX Spectrum
Julkaisuvuosi 1982
Prosessori: Zilog Z80A, 3,5 MHz
Muisti: 16 tai 48 kt RAM, 16 kt ROM
Näyttö: 256×192 pikseliä, 15 värin paletti
Äänipiiri: yksikanavainen sisäänrakennetulla kaiuttimella

The Spectrum
Valmistaja: Retro Games
Hinta: noin 119,-
https://retrogames.biz/products/thespectrum/

Lisää Hardware-videoita

The Spectrumin takana on USB-virtaliitin, HDMI ja neljä USB-liitintä. Näin laitteeseen voi sutjakkaasti liittää USB-tikun (käyttöjärjestelmän ROMit, pelit, demot, kilkkeet), yksi tai kaksi USB-peliohjainta ja erillisen näppäimistön, jos vaikka tykkäät tekstipeleistä.

Laite käynnistyy lähtökohtaisesti karuselliin, jolla on kiva kelata esiasennettuja pelejä. Valikoista voi säätää laitteen asetuksia, ladata tallennettuja tilanteita ja sukeltaa USB-tikun datamaailmaan.

Spectrumin voi käynnistää myös Basic-tilaan. Jos USB-tikulle asentaa alkuperäiset ROMit, niin koneen voi halutessaan käynnistää myös 16/48K-, 128K- tai +2-tilaan, jolloin voi sukkelasti vaikkapa ohjelmoida omat pelinsä Basicillä tai käyttää konetta kunnon aikalaiskokemuksella.

Manic Miner on yksi Spectrum- ja kasibittiaikakauden legendaarisimmista peleistä. Sitä voi myös syyttää hirvittävän vaikeiden brittitasohyppelyiden invaasiosta.

Spectrum oli erittäin hyvä vektori- ja viivagrafiikkapeleissä, samoin The Great Escapen kaltaisissa isometrisissä seikkailuissa.

Harmillisesti tekstipelirintamalta esiasennettuna on vain The Hobbit. No, onneksi se onkin yksi genrensä parhaista. Mutta Spectrumille julkaistiin sata- ja tuhatmäärin tekstipelejä, joten kun koneessa kerran on näppäimistö, niin olisi niitä suonut olevan enemmänkin.

Kaikissa – siis ihan kaikissa – Spectrum-peleissä on näppäimistöohjaus, joten laitteeseen ei välttämättä tarvita edes erillistä peliohjainta. Jos kuitenkin tykkää pelata jollain muulla, niin Thessä toimii niin Retro Gamesin oma gamepad kuin THEC64:n joystick. Koneeseen voi myös liittää lähes minkä tahansa USB-liitännäisen peliohjaimen. Varmin valinta on käyttää jotain PC:lle tarkoitettua USB-joystickiä tai -gamepadia, mutta myös ainakin PlayStation 4:n ohjaimet toimivat lennosta. Sen sijaan Xbox-brändätyt USB-ohjaimet eivät toimi retromineissä.