V2.fi testasi: JBL Quantum 360 Wireless - ja Tour Pro 3 -kuulokkeet
Pelaajalle ja matkaajalle
JBL on perinteikäs audiomerkki (perustettu 1946), joka nykyisin on Harmanin (Harman Kardon yms.) kautta Samsungin omistuksessa. V2.fi:ssä on puolentoista vuoden sisään testattu puolen kymmentä JBL:n vekotinta, myös pelikuulokkeita (Quantum 910) ja nappikuulokkeita (Quantum TWS Air). Jouluruuhkassa postimies kävi ovellamme alituiseen, joten testaillaan jälleen yhdet molempaa laatua.
JBL Quantum 360 Wirelessit ovat kohtuuhintaiset langattomat pelikuulokkeet, joista toimitukseen saapui lähes kokovalkoiset versiot harmailla pehmusteila ja hopeisilla logoilla varustettuina (saatavana myös mustana, violettina ja sinivihreänä). Niiden värikäs laatikko erottuu varmasti kaupan hyllyltä ja mainostaa kyljissään muun muassa 2.4 GHz:n langatonta yhteyttä, Bluetoothia (5.2), Zoom-sertifiontia, JBL Dual Source -ominaisuutta sekä nimensä mukaisesti tietenkin Quantum Surround -tilaääntä. Yhteensopivuutta luvataan PC:n, PlayStationin, Switchin, Macin ja mobiililaitteiden kanssa (paitsi pikayhteys ei toimi mobiililla tai Macilla). Zoomin lisäksi paketin takakansi mainitsee myös Skypen, Discordin ja Teamspeakin, mikä sekin johdattelee kohti näiden kuulokkeiden kohderyhmää.
Paketin sisuksista ei paljon löydy: pahvinen pakkauskenno, ohuen kangasharsopussin sisällä olevat kuulokkeet sekä omasta pikku laatikostaan kohtuullisen laadukkaan oloinen USB-C-USB-A-kaapeli, irrallinen taipuisavartinen mikrofoni ja sen tuulisuojanupukka, langattoman yhteyden USB-A-lähetin JBL:n logolla varustettuna sekä hieman ohjekirjasia.
Kuulokkeiden tekniset tiedot näyttävät tältä
Paino: 255 g
Elementin koko: 40 mm:n dynaamiset elementit
Taajuusvaste (passiivinen): 20 Hz – 20 kHz
Taajuusvaste (aktiivinen): 20 Hz – 20 kHz
Mikrofonin taajuusvaste: 100 Hz – 8 kHz
Enimmäisteho: 30 mW
Herkkyys: 98 dB SPL @ 1kHz / 1mW
Äänenpaineen enimmäistaso: 94 dB
Mikrofonin herkkyys: -42 dBV/Pa 1 kHz:ssä
Impedanssi: 32 ohmia
Mikrofonin suuntakuvio: monisuuntainen
Mitään erityisen poikkeavaa 100 euron pelikuulokkeiksi ei listalla ole, mutta se täytyy sanoa, että kun nämä otti ensimmäistä kertaa kouraansa, fiilis oli vähän… halpa. Muovi tuntui ohuelta ja kuulokkeet kolisivat, kalisivat ja nitkuivat, kun niitä ravisteli, puhumattakaan siitä kraaaats-äänestä, joka kuului, kun niiden kokoa sääti. Hyvinä puolina ne kuitenkin vaikuttaisivat sopivan isompaankin päähän ja kankaiset pehmeät tyynyt ovat keveiden kuulokkeiden jatkeena hyvin mukavat korvilla. Ne myös pysyivät päässäni kohtuullisen hyvin, vaikka puristusta ei juurikaan tuntunut.
Kuulokkeista löytyy ne oleellisimmat ja tarpeellisimmat säädöt itsestään: chatin ja äänenvoimakkuuden säätörullat, joissa on tarpeeksi tuntuvat nykämät, mute-nappi sekä virta/paritus-nappi, jonka tuntumasta myös pidin, vaikka näissäkin kaikissa muovimateriaali sinänsä oli ohuen oloista. Erikoismaininta täytyy antaa kuulokkeiden käynnistys- ja sammutusäänistä sekä mikrofonin mutetus/mutepois -äänistä … nimittäin siitä, kuinka häiritsevän oudot ne ovat. Ainakin tietää pistäneensä virran pois. Dzi-ki-dzuuum!
Äänenlaatu suoraan paketista oli varsin bassovoittoinen, eikä hyvällä tavalla. Voimaa bassonjytkeessä oli kyllä kuin pienessä kylässä, mutta ei tarpeeksi tarkkuutta. Muhkea basso jopa peitti alleen keskiääniä, mikä on outoa pelikuulokkeille, jotka yleensä niitä korostavat. Arvostan hyvin valmiiksi säädettyjä kuulokkeita, mutta tässä hintaluokassa siitä ei ole aina takuuta. Sanoisin silti, että virtuaalisilla sotatantereilla näillä pärjää kylmiltäänkin.
“Maailman futuristisin kuulokesofta” JBL QuantumEngine (PC, Mac) on se sovellus, joilla kuulokkeita käskytetään. Muistaakseni viimeksikin tappelin hieman sen kanssa, ettei sovellus kuulokkeita USB-portista löytänyt, ja on erikoista, ettei ohjelma, joka minulla oli koneella entuudestaan antanut edes päivittää itseään vaan uusi päivityspaketti piti etsiä internetistä. Sen asentamisen ja parin buuttauksen jälkeen homma alkoi toimia, vaikka pieniä bugeja olin toiminnallisuudessa havaitsevinani siellä täällä.
Sitten jo äänenlaatukin parani kertaheitosta, vaikka perus-taajuuskorjausasetuksena olikin tasainen “flat”. Basso oli edelleen hieman voimallinen, mutta puhe/lauluäänet alkoivat kuulostaa miellyttävän luonnollisilta ja ilmavilta.” Bass Cut” -asetuksella musiikistakin jo parhaimmillaan nautti - esimerkiksi Oliver Koletzkin “Own Me - Club Version” toistui oikeinkin tanssijalkaa vipattavasti. Tilaääniefektikin oli parempi kuin odotin, vaikkei kovin laajalle venykään. Mikrofonista pieni testi alla.
Kuulokkeiden akun kestoksi JBL lupaa 22-26 tuntia käyttötarkoituksesta riippuen ja kun kolmen päivän kuuntelut menivät lataamatta, voin rastittaa ainakin noin 20 tunnin keston. Lupauksena on myös tunti lisää peliaikaa viiden minuutin latauksella, mikä voi olla päivän pelastava ominaisuus - kuten myös se, että latauspiuha voi olla kiinni myös kuunnellessa. En ymmärrä kuulokkeita, joissa näin ei voi tehdä.
Jo mainittu kaksoisyhteys on myös ominaisuus, jota olen alkanut pitää lähes välttämättömyytenä. Kun työpäivän musiikin kuuntelun keskeyttää puhelimen soiminen, on varsin kätevää siirtyä suoraan siihen ottamatta kuulokkeita päästä.
Olen tottunut siihen, että JBL:n luureista itselleni jää mainio jälkifiilis. Quantum 360:t eivät kuitenkin erityisesti säväyttäneet, vaikkeivat sinänsä pettymystäkään aiheuttaneet. Sen vuoksi tähtimäärä on niin sanotusti “ihan jepa”. Jostain on selkeästi vähän karsittu, jotta hintalappu on saatu ysiysiin. Toki vieläkin halvempia JBL:iä on olemassa.
JBL Quantum 360 Wireless
Hintaluokka: 100 eur
Lisätietoa: JBL
Tour Pro 3:t ovat toiset testaamani JBL:n napit, joissa on näytöllinen Smart Charging Case -latauskotelo. Ensimmäiset olivat Live Buds 3:t, joiden hintaluokka on kuitenkin satasen halvempi kuin näiden “Pro”-sanalla leimattujen nappien. Tämän hintaluokan nappeja en olekaan monia päässyt testaamaan, joten ennakko-odotukset olivat korkealla.
Tekniset tiedot
Elementin koko: 10,2 mm Dynamic Driver + 5,1 mm x 2,8 mm Balanced Armature
Elementin herkkyys @ 1kHz/1mW (dB): 104
Dynaaminen taajuusvaste (Hz): 20 Hz - 40 kHz
Impedanssi (ohmia): 32
Kuulokekapselin paino (g): 5,6
Bluetooth (5.3) profiilit: A2DP V1.4, AVRCP V1.6.2, HFP V1.8
Suojausluokitus: IP55
Pakkauksesta löytyy kuulokkeiden ja latauskotelon lisäksi USB-C-C-kaapeli, USB-C-3,5mm-kaapeli (!), USB-C-latauskaapeli sekä muutama paperilappunen ja liuta eri kokoisia silikoni-korvasovitteita (myös yhdet vaahtomuoviset, joista jotkut tykkäävät, toiset eivät). Kotelon pohjan varoitustarra ilmoittaa että “CHARGE FIRST”, joten tein työtä käskettyä.
Ulkoasultaan, materiaaleiltaan ja tyylikkyydeltään kaikki mukana tuleva vastaa hintalappua. Kotelo on melko isokokoinen, vaikkakin siihen on syynsä ja kuulokkeissa on lyhyehkö varsi. Yksityiskohtia on selvästi hiottu ja yllättäviä detaileja löytyy muutamastakin paikkaa JBL:lle tyypilliseen tapaan.
Puhutaanpa lisää siitä kotelosta. Käsittelin asiaa jo Live Buds 3:ien kanssa, jolloin päädyin pitämään ideasta: siis siitä, ettei kuulokkeiden hallinnointiin tarvitse tietokonetta tai puhelinta ja erillistä sovellusta, vaan kaikki hoituu kotelon kosketusnäytöltä. Kuten myös peruskontrollit, joiden kanssa saa välillä nappikuulokkeita hiplattaessa tuskailla. Tour Pro 3:ssa näyttö on Live Budsien vastaavaa huomattavasti isompi ja silmämääräisesti myös laadukkaampi. Kosketuskontrollien herkkyys on samaa luokkaa kuin Budseissa, eli ei lähellekään kännyköiden tasoa, mutta vakaalla sormityöskentelyllä homma toimii. Täytyy tosin sanoa, että näissä myös kuulokkeiden varret ottavat kosketuskomentoja vastaan erinomaisen hanakasti, eli siinä ei ole ongelmaa - kotelo vaan antaa enemmän ominaisuuksia ja säätövaraa.
JBL Tour Pro 3 on selvästi suunniteltu musiikin kuuntelemiseen tien päällä. Niiden kuuden mikrofonin ryydittämänä toimiva vastamelutoiminto on kärkipäästä testaamistani ja selvisi mainiosti sekä kotitesteistäni (pyykinpesukone, PC:n huminat) että reissaamisesta (junan äänimaailman vaimentaminen). Äänimaailman puolestta minua hemmotellaan jälleen - napeista viimeksi testaamani OnePlus Buds Pro 3:t (artikkeli) sijoitin musiikinkuunteluelämyksen puolesta kaikkien aikojen kärkikahinoihin ja aika lähelle menevät myös nämä JBL:t. Parhaimmillaan ne kuulostavat 300 euron kuulokkeilta.
Äänimaailma on laajan ilmava ja ulottuu bassoista terävimpiin ylä-ääniin ihan vakio-asetuksillakin, vaikka onkin ehkä hieman keskiäänipainotteinen (myös kommunikointi on otettu huomioon). Taajuuskorjaimen esi-asetuksilla basson saa halutessaan korvakäytäviä tärisyttäväksi ja omaan makuuni parhaat vakioasetuksista olivat “Studio” sekä “Club”, joka ei vielä liikaa bassoja korostanut, mutta piti silti keski- ja ylä-äänet nautittavan tarkkoina. Soittolistaltani löytyy Max Cooperin Resynthesis 3D (Binaural Version), joka oli näillä varsinainen audioelämys ja rumpubasso-raidatkin toimivat hienosti.
Paketissa oleva USB-C-3,5mm -piuha tarkoittaa, että minkä tahansa moisella liitännällä olevan laitteen saa kytkettyä latauskoteloon, joka lähettää signaalin sitten nappeihin. Samaa ominaisuutta on ollut muutamissa muissakin kalliimman hintaluokan napeissa. Äänenlaatu ei tosin pysynyt aivan yhtä laadukkaana kuin vaikkapa Bluetoothilla kännykän Spotifysta soitellessa. Toinen erityisominaisuus Tour Pro 3:ssa on mahdollisuus Auracast-lähetykseen, jolla saman äänilähteen voi jakaa isommallekin ryhmälle. Silent disco, anyone?
Vastamelun kanssa kuulokkeiden akkukesto ei ole valtava, noin 7-8 tuntia, mikä tosin riittää pidemmällekin lennolle. Kotelon kanssa virtaa saa maksimissaan 44 tuntia, eli latauspistoketta ei tarvitse vallan heti etsiskellä.
Pitää olla melko asialleen omistautunut musiikinkuuntelija-reissaaja, jotta 300 euroa pistää nappeihin, jotka saattavat hetken päästä olla junanpenkin välissä seuraavalla asemalla tai hukassa lumihangessa. JBL Tour Pro 3:t ovat kuitenkin laadukkuudeltaan ja ominaisuuksiltaan mielestäni aika lailla siinä hintaluokassa kohdillaan - näytöllisen latauskotelon voi laskea jopa pieneksi luksukseksi ja luksuksella on luksushinta.
JBL Tour Pro 3
Hintaluokka: 300 eur
Lisätietoa: JBL
JBL Quantum 360 Wireless
JBL Quantum 360 Wirelessit ovat kohtuuhintaiset langattomat pelikuulokkeet, joista toimitukseen saapui lähes kokovalkoiset versiot harmailla pehmusteila ja hopeisilla logoilla varustettuina (saatavana myös mustana, violettina ja sinivihreänä). Niiden värikäs laatikko erottuu varmasti kaupan hyllyltä ja mainostaa kyljissään muun muassa 2.4 GHz:n langatonta yhteyttä, Bluetoothia (5.2), Zoom-sertifiontia, JBL Dual Source -ominaisuutta sekä nimensä mukaisesti tietenkin Quantum Surround -tilaääntä. Yhteensopivuutta luvataan PC:n, PlayStationin, Switchin, Macin ja mobiililaitteiden kanssa (paitsi pikayhteys ei toimi mobiililla tai Macilla). Zoomin lisäksi paketin takakansi mainitsee myös Skypen, Discordin ja Teamspeakin, mikä sekin johdattelee kohti näiden kuulokkeiden kohderyhmää.
Paketin sisuksista ei paljon löydy: pahvinen pakkauskenno, ohuen kangasharsopussin sisällä olevat kuulokkeet sekä omasta pikku laatikostaan kohtuullisen laadukkaan oloinen USB-C-USB-A-kaapeli, irrallinen taipuisavartinen mikrofoni ja sen tuulisuojanupukka, langattoman yhteyden USB-A-lähetin JBL:n logolla varustettuna sekä hieman ohjekirjasia.
Kuulokkeiden tekniset tiedot näyttävät tältä
Paino: 255 g
Elementin koko: 40 mm:n dynaamiset elementit
Taajuusvaste (passiivinen): 20 Hz – 20 kHz
Taajuusvaste (aktiivinen): 20 Hz – 20 kHz
Mikrofonin taajuusvaste: 100 Hz – 8 kHz
Enimmäisteho: 30 mW
Herkkyys: 98 dB SPL @ 1kHz / 1mW
Äänenpaineen enimmäistaso: 94 dB
Mikrofonin herkkyys: -42 dBV/Pa 1 kHz:ssä
Impedanssi: 32 ohmia
Mikrofonin suuntakuvio: monisuuntainen
Mitään erityisen poikkeavaa 100 euron pelikuulokkeiksi ei listalla ole, mutta se täytyy sanoa, että kun nämä otti ensimmäistä kertaa kouraansa, fiilis oli vähän… halpa. Muovi tuntui ohuelta ja kuulokkeet kolisivat, kalisivat ja nitkuivat, kun niitä ravisteli, puhumattakaan siitä kraaaats-äänestä, joka kuului, kun niiden kokoa sääti. Hyvinä puolina ne kuitenkin vaikuttaisivat sopivan isompaankin päähän ja kankaiset pehmeät tyynyt ovat keveiden kuulokkeiden jatkeena hyvin mukavat korvilla. Ne myös pysyivät päässäni kohtuullisen hyvin, vaikka puristusta ei juurikaan tuntunut.
Kuulokkeista löytyy ne oleellisimmat ja tarpeellisimmat säädöt itsestään: chatin ja äänenvoimakkuuden säätörullat, joissa on tarpeeksi tuntuvat nykämät, mute-nappi sekä virta/paritus-nappi, jonka tuntumasta myös pidin, vaikka näissäkin kaikissa muovimateriaali sinänsä oli ohuen oloista. Erikoismaininta täytyy antaa kuulokkeiden käynnistys- ja sammutusäänistä sekä mikrofonin mutetus/mutepois -äänistä … nimittäin siitä, kuinka häiritsevän oudot ne ovat. Ainakin tietää pistäneensä virran pois. Dzi-ki-dzuuum!
Äänenlaatu suoraan paketista oli varsin bassovoittoinen, eikä hyvällä tavalla. Voimaa bassonjytkeessä oli kyllä kuin pienessä kylässä, mutta ei tarpeeksi tarkkuutta. Muhkea basso jopa peitti alleen keskiääniä, mikä on outoa pelikuulokkeille, jotka yleensä niitä korostavat. Arvostan hyvin valmiiksi säädettyjä kuulokkeita, mutta tässä hintaluokassa siitä ei ole aina takuuta. Sanoisin silti, että virtuaalisilla sotatantereilla näillä pärjää kylmiltäänkin.
“Maailman futuristisin kuulokesofta” JBL QuantumEngine (PC, Mac) on se sovellus, joilla kuulokkeita käskytetään. Muistaakseni viimeksikin tappelin hieman sen kanssa, ettei sovellus kuulokkeita USB-portista löytänyt, ja on erikoista, ettei ohjelma, joka minulla oli koneella entuudestaan antanut edes päivittää itseään vaan uusi päivityspaketti piti etsiä internetistä. Sen asentamisen ja parin buuttauksen jälkeen homma alkoi toimia, vaikka pieniä bugeja olin toiminnallisuudessa havaitsevinani siellä täällä.
Sitten jo äänenlaatukin parani kertaheitosta, vaikka perus-taajuuskorjausasetuksena olikin tasainen “flat”. Basso oli edelleen hieman voimallinen, mutta puhe/lauluäänet alkoivat kuulostaa miellyttävän luonnollisilta ja ilmavilta.” Bass Cut” -asetuksella musiikistakin jo parhaimmillaan nautti - esimerkiksi Oliver Koletzkin “Own Me - Club Version” toistui oikeinkin tanssijalkaa vipattavasti. Tilaääniefektikin oli parempi kuin odotin, vaikkei kovin laajalle venykään. Mikrofonista pieni testi alla.
Kuulokkeiden akun kestoksi JBL lupaa 22-26 tuntia käyttötarkoituksesta riippuen ja kun kolmen päivän kuuntelut menivät lataamatta, voin rastittaa ainakin noin 20 tunnin keston. Lupauksena on myös tunti lisää peliaikaa viiden minuutin latauksella, mikä voi olla päivän pelastava ominaisuus - kuten myös se, että latauspiuha voi olla kiinni myös kuunnellessa. En ymmärrä kuulokkeita, joissa näin ei voi tehdä.
Jo mainittu kaksoisyhteys on myös ominaisuus, jota olen alkanut pitää lähes välttämättömyytenä. Kun työpäivän musiikin kuuntelun keskeyttää puhelimen soiminen, on varsin kätevää siirtyä suoraan siihen ottamatta kuulokkeita päästä.
Olen tottunut siihen, että JBL:n luureista itselleni jää mainio jälkifiilis. Quantum 360:t eivät kuitenkin erityisesti säväyttäneet, vaikkeivat sinänsä pettymystäkään aiheuttaneet. Sen vuoksi tähtimäärä on niin sanotusti “ihan jepa”. Jostain on selkeästi vähän karsittu, jotta hintalappu on saatu ysiysiin. Toki vieläkin halvempia JBL:iä on olemassa.
 |
JBL Quantum 360 Wireless
Hintaluokka: 100 eur
Lisätietoa: JBL
JBL Tour Pro 3
Tour Pro 3:t ovat toiset testaamani JBL:n napit, joissa on näytöllinen Smart Charging Case -latauskotelo. Ensimmäiset olivat Live Buds 3:t, joiden hintaluokka on kuitenkin satasen halvempi kuin näiden “Pro”-sanalla leimattujen nappien. Tämän hintaluokan nappeja en olekaan monia päässyt testaamaan, joten ennakko-odotukset olivat korkealla.
Tekniset tiedot
Elementin koko: 10,2 mm Dynamic Driver + 5,1 mm x 2,8 mm Balanced Armature
Elementin herkkyys @ 1kHz/1mW (dB): 104
Dynaaminen taajuusvaste (Hz): 20 Hz - 40 kHz
Impedanssi (ohmia): 32
Kuulokekapselin paino (g): 5,6
Bluetooth (5.3) profiilit: A2DP V1.4, AVRCP V1.6.2, HFP V1.8
Suojausluokitus: IP55
Pakkauksesta löytyy kuulokkeiden ja latauskotelon lisäksi USB-C-C-kaapeli, USB-C-3,5mm-kaapeli (!), USB-C-latauskaapeli sekä muutama paperilappunen ja liuta eri kokoisia silikoni-korvasovitteita (myös yhdet vaahtomuoviset, joista jotkut tykkäävät, toiset eivät). Kotelon pohjan varoitustarra ilmoittaa että “CHARGE FIRST”, joten tein työtä käskettyä.
Ulkoasultaan, materiaaleiltaan ja tyylikkyydeltään kaikki mukana tuleva vastaa hintalappua. Kotelo on melko isokokoinen, vaikkakin siihen on syynsä ja kuulokkeissa on lyhyehkö varsi. Yksityiskohtia on selvästi hiottu ja yllättäviä detaileja löytyy muutamastakin paikkaa JBL:lle tyypilliseen tapaan.
Puhutaanpa lisää siitä kotelosta. Käsittelin asiaa jo Live Buds 3:ien kanssa, jolloin päädyin pitämään ideasta: siis siitä, ettei kuulokkeiden hallinnointiin tarvitse tietokonetta tai puhelinta ja erillistä sovellusta, vaan kaikki hoituu kotelon kosketusnäytöltä. Kuten myös peruskontrollit, joiden kanssa saa välillä nappikuulokkeita hiplattaessa tuskailla. Tour Pro 3:ssa näyttö on Live Budsien vastaavaa huomattavasti isompi ja silmämääräisesti myös laadukkaampi. Kosketuskontrollien herkkyys on samaa luokkaa kuin Budseissa, eli ei lähellekään kännyköiden tasoa, mutta vakaalla sormityöskentelyllä homma toimii. Täytyy tosin sanoa, että näissä myös kuulokkeiden varret ottavat kosketuskomentoja vastaan erinomaisen hanakasti, eli siinä ei ole ongelmaa - kotelo vaan antaa enemmän ominaisuuksia ja säätövaraa.
JBL Tour Pro 3 on selvästi suunniteltu musiikin kuuntelemiseen tien päällä. Niiden kuuden mikrofonin ryydittämänä toimiva vastamelutoiminto on kärkipäästä testaamistani ja selvisi mainiosti sekä kotitesteistäni (pyykinpesukone, PC:n huminat) että reissaamisesta (junan äänimaailman vaimentaminen). Äänimaailman puolestta minua hemmotellaan jälleen - napeista viimeksi testaamani OnePlus Buds Pro 3:t (artikkeli) sijoitin musiikinkuunteluelämyksen puolesta kaikkien aikojen kärkikahinoihin ja aika lähelle menevät myös nämä JBL:t. Parhaimmillaan ne kuulostavat 300 euron kuulokkeilta.
Äänimaailma on laajan ilmava ja ulottuu bassoista terävimpiin ylä-ääniin ihan vakio-asetuksillakin, vaikka onkin ehkä hieman keskiäänipainotteinen (myös kommunikointi on otettu huomioon). Taajuuskorjaimen esi-asetuksilla basson saa halutessaan korvakäytäviä tärisyttäväksi ja omaan makuuni parhaat vakioasetuksista olivat “Studio” sekä “Club”, joka ei vielä liikaa bassoja korostanut, mutta piti silti keski- ja ylä-äänet nautittavan tarkkoina. Soittolistaltani löytyy Max Cooperin Resynthesis 3D (Binaural Version), joka oli näillä varsinainen audioelämys ja rumpubasso-raidatkin toimivat hienosti.
Paketissa oleva USB-C-3,5mm -piuha tarkoittaa, että minkä tahansa moisella liitännällä olevan laitteen saa kytkettyä latauskoteloon, joka lähettää signaalin sitten nappeihin. Samaa ominaisuutta on ollut muutamissa muissakin kalliimman hintaluokan napeissa. Äänenlaatu ei tosin pysynyt aivan yhtä laadukkaana kuin vaikkapa Bluetoothilla kännykän Spotifysta soitellessa. Toinen erityisominaisuus Tour Pro 3:ssa on mahdollisuus Auracast-lähetykseen, jolla saman äänilähteen voi jakaa isommallekin ryhmälle. Silent disco, anyone?
Vastamelun kanssa kuulokkeiden akkukesto ei ole valtava, noin 7-8 tuntia, mikä tosin riittää pidemmällekin lennolle. Kotelon kanssa virtaa saa maksimissaan 44 tuntia, eli latauspistoketta ei tarvitse vallan heti etsiskellä.
Pitää olla melko asialleen omistautunut musiikinkuuntelija-reissaaja, jotta 300 euroa pistää nappeihin, jotka saattavat hetken päästä olla junanpenkin välissä seuraavalla asemalla tai hukassa lumihangessa. JBL Tour Pro 3:t ovat kuitenkin laadukkuudeltaan ja ominaisuuksiltaan mielestäni aika lailla siinä hintaluokassa kohdillaan - näytöllisen latauskotelon voi laskea jopa pieneksi luksukseksi ja luksuksella on luksushinta.
 |
JBL Tour Pro 3
Hintaluokka: 300 eur
Lisätietoa: JBL
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti