Suomalaisen Makea Gamesin Supermoves leipoi yhteen äärimmäisen nopeatempoista parkouria ja Tony Hawk -tyyppistä ratataiturointia. Toiminnallinen ja vauhdikas paketti ei ehkä sovi liikepahoinvoinnista kärsiville, mutta vikkeliin lajeihin tottuneille ja haasteellisia peliä kaipaaville syksyn uutuusjulkaisu voi olla kiehtova tuttavuus.


Supermoves on ytimeltään esteillä täytetty nopeuskisa. Ura- ja harjoittelutiloissa kisaillaan tietokonevastustajia vastaan pisteitä ja parhaita sijoituksia jahdaten, kenttien puolestaan vaikeutuessa koko ajan. Pelitiloja on kahdeksan erilaista, kuten Hyökyaalto, jossa paetaan nousevaa vaaravyöhykettä, Aarrejahti, jossa pyritään löytämään esineitä kentistä mahdollisimman nopeasti ja Pommihippa, joissa jahdataan toisia pelaajia. Turnauksissa muita pelaajia kohdataan valikoimassa erilaisia pelitiloja. Lisää pisteitä voi kerätä osallistumalla erilaisiin vaihtuviin haasteisiin.

Liike koostuu juoksemisesta, hypyistä, volteista, trampoliinipompuista, tasapainottelusta ja erilaisista liu’uista. Liikkeitä pyritään ketjuttamaan ja superliikkeiden mittarit latutuvat samalla. Mittarien täytyttyä pelaaja voi tehdä vauhdikkaan takaperinvoltin tai syöksähtää ilmassa eteenpäin. Kun vauhdin saa ketjutettua, se tuntuu erinomaiselta, mutta vastapainona pysähtyminen tai hidastaminen tuntuvat vaikeilta ja töksähtäviltä. Liikkumisen tavat, vauhti ja skaala ovat siis fantasiafysiikkaa, mutta juuri siitä syntyy pelin hauskuus. Elävän elämän parkourista ei tarvitse tietää välttämättä mitään nauttiakseen toiminnasta.


Kentät sijoittuvat erilaisiin ympäristöihin kaupunkeihin talojen katoille ja kaduille, sisätiloihin liikunta- ja skeittipuistoihin ja vaikkapa ulos veden ja luonnon äärelle. Vaihtelu on virkistävää eikä väriäkään kentistä puutu. Täysi potentiaali tuntuu aukeavan kenttäeditorissa, jossa näihin ympäristöihin voi luoda oman unelmakenttänsä tai vaikkapa kaverisuhteita kiristävän painajaisradan – ja luomuksia voi jakaa muillekin pelaajille. Sen lisäksi muiden pelaajien kenttiä voi niin sanotusti remixata, eli muokkailla lisää ja jakaa sitten eteenpäin.

Pelaajahahmojen ulkonäköä ei voi muokata juurikaan, mutta valmiita vaihtoehtoja on muutamia. Ilmaisia asuja ja kampauksia on tarjolla myös jokunen. Pelaajatason noustessa kosmeettisia esineitä saa lisää, mutta kovin omannäköistään asua pelissä ei pysty ainakaan vielä tekemään.


Pelin musiikki sopii puolestaan toiminnalliseen kisailuun hienosti ja se virittää fiilikseen jo valikoissa. Efektiäänistä on myös yleisesti ottaen helppo pitää: ne vaihtelevat realistisesti eri alustoilla liikkuessa ja luovat tunnelmaa. Vain latautuvien hyppyjen käytöstä kuuluvasta pamauksesta en erityisemmin pitänyt, sillä se ei istu muuhun äänimaailmaan. Graafiset puitteet ovat siistit ja nykyaikaiset, mutta persoonallisuutta valitettavasti puuttuu. Myös optimointi jätti toivomisen varaa, sillä liikkeiden sulavuutta haittasivat väliin jäävät ruudut, vaikka PC-kokoonpanosta ei suorituskyvyn olisi pitänyt jäädä riippumaan.

Peliä voi pelata joko ensimmäisen tai kolmannen persoonan kuvakulmasta ja näistä ehdottomasti suosittelen ensimmäisen persoonan näkymää, sillä vauhti voi pistää pään pyörälle. Lisäksi hahmojen liikeanimaatiot ja ilmeettömät kasvot näyttävät höpsöiltä, jos niihin kiinnittää liikaa huomiota.


Supermoves tukee moninpeliä ja vaikuttaa lähtökohtaisesti siihen suunnatulta, mutta valitettavasti yhteisöllinen kuhina ei näy pelin sisällä kuten sen toivoisi. Moninpelihuoneita on tarjolla vähäisesti ja usean kentän mittaisiin turnauksiin muita pelaajia saa useimmiten odottaa, odottaa ja odottaa. Pelaajia löytää lähinnä, jos peliin kutsuu myös omia kavereitaan. Parhaimmillaan peli voi olla hauska kisa kavereiden kesken, mutta yksinpelaajalle se ei tarjoa ehkä aivan samalla mitalla vaihtelua. Tarinallisuudellekin olisi ollut tilaa, joskaan sitä ei ole.

Ennen ostopäätöstä Supermovesia voi kokeilla Freerun-demossa, joka löytyy pelin Steam-sivulta. Noin 15 euron hinta täysversiosta ei ole toki kallis, mutta on mukavaa, että Makea tarjoaa mahdollisuuden testata peliä ensin.