V2.fi testasi: Glorious GMMK 3 HE (75%) -näppäimistö
Paljon laadukkaita palikoita
En oo mikään näppishifisti, mutta silti melko pikkutarkka sen suhteen, millaista näppäimistöä ja hiirtä käytän työkaluinani. Puolitoista vuotta sitten V2.fi:ssä rakenneltiin GMMK Pro (artikkeli) ja nyt testiin saapui GMMK 3 HE 75-prosenttisena versiona, mikä on itselleni uusi kokoluokkatuttavuus. Uutta oli myös se, että valmiiksi rakennetussa näppäimistössä on magneettiset Hall Effect -kytkimet perinteisempien sijaan.
GMMK 3:a mainostetaan “maailman kustomoitavimpana näppäimistönä” ja Glorious lähettikin näppäimistön lisäksi oliivinväriset (kolmea eri vihreän sävyä) GPBT-näppäinhatut mukana tulevien tilalle vaihdettaviksi, sekä taktiiliversiot Panda Hall Effect -kytkimistä. Niitä en ruvennut ainakaan vielä vaihtamaan (muuta kuin testimielessä yhden hetkeksi - helppoa oli), sillä tykästyin valmiisiin lineaarisiin kytkimiin. Aloitin kuitenkin näppäimistöön tutustumisen vaihtelemalla kirjain- ja nuolinäppäimet vihersävyisiksi. Kaikki tarvittavat työkalut tulivat paketissa mukana.
Gloriousin hehkuttamat “miljardi variaatiota” saadaan sillä, että näppäinhattujen ja kytkimien lisäksi näppäimistöstä voi vaihtaa kaapelin (tästä tosin alempana lisää), logokyltin, mediasäätimen nupin, näppäimistön ylä- tai alapuolen, kytkinlevyn sekä gasketit. Rakenteeltaan GMMK3 on luokkaa “kävisi itsepuolustukseen zombi-apokalypsissa”. Se painaa parisen kiloa ja näyttää sekä tuntuu käsissä siltä, että materiaaleja ei ole aivan halvimmasta laarista poimittu. Hieman muovi nitkuu näppistä lujaa väännellessä. Ainoa pieni valitukseni aihe ovat takareunan kytkimet, joita on hieman vaikea naksutella - tosin melko harvoin niitä tarvitsee käännelläkkään.
Hall Effect -kytkimistä johtuu myös se, ettei näppäimistö toimi suoraan Windowsiin kytkettäessä, eli toinen näppis kannattaa pitää lähistöllä käyttöönotossa. Lisäksi tarvitaan lähes 500 megatavun asennuspaketti, josta kuoriutuu Glorious Core -ohjelmisto (versio 2.1 tätä kirjoitettaessa).
Siltikään ei kaikki mennyt kuten Strömssöössä: Windows ilmoitti, että viimeisintä kytkettyä USB-laitetta ei tunnisteta ja Glorious Core valitti että tuettuja laitteita ei ole kytkettynä. Bootin jälkeen Core löysi näppäimistön (muistin myös tarkistaa, että Mac/PC-kytkin näppäimistön takana on PC-asennossa), mutta teinpä mitä tahansa, kirjoittaa en näppäimistöllä pystynyt. Lopulta kiinnitin huomiota lauseeseen “with a provided cable” - näppäimistö siis halusi toimiakseen juuri sen USB-kaapelin, mikä sen mukana toimitetaan, mikä oli varsin erikoista - ja epäkäytännöllstä, kun minäkin välillä vaihtelen näppäimistöä (ainakin niitä testatessani) ja kaikki muut näppäimistöt ovat vakiokaapelillani toimineet.
Core-ohjelmistossa on monenlaisia säätöjä - ei ehkä niin paljon kuin joidenkin kilpailijoiden, mutta kaikki tarpeellinen ja enemmänkin. Näppäimistöön (ja pilveen) saa tallennettua kolme profiilia, kunhan ensin tekee Glorious-tilin, polling-taajuutta voi säätää 1000/4000/8000Hz ja input-latenssia 0/2/8/16 ms. Valaistusta voi säätää monella tavalla, mutta hankalaa on, että joka välissä pitää muistaa tallentaa, jos vaikka hienosäätää valaistuksen kirkkautta. Aivan joka kerralla säädöt eivät tuntuneet menevän perille asti. Aktuaatiopisteitä saa säädetty näppäinkohtaisesti tai koko näppikselle, dead zoneenkin voi kajota, rapid triggeriä säätää ja tietenkin monenlaisia pikanäppäinkytköksiä tehdä - myös sen perusteella, kuinka paljon näppäintä painaa. Ohjelmisto maistuu vähän “insinöörimäiseltä” ja sen käyttöliittymässä on teollisuusmainen työkalufiilis. En hämmästyisi, jos bongaisin hyvin saman näköisen softan vaikkapa lastaustrukin säätöohjelmistosta. Asiallisuus ja selkeys on aina plussaa, mutta kankeus ja kolkkous eivät.
75-prossaiseen tottuminen ottaa aikansa (oikean shiftin sijaan painoin usein nuoli-ylös-näppäintä ja nuolinäppäimiä sai usein etsiskellä), mutta TKL-näppisten harrastajana arvostan sitä, että hiiren saa mahdollisimman lähelle näppäimistön reunaa, jotta kyynärpäät pysyvät suht paikoillaan työskennellessä. Muutaman illan treenauksella tästä kuitenkin selvisi, mutta en ole täysin varma, olenko valmis loikkaamaan TKL-maailmasta tähän. Mahdollisesti. Varsinkin, jos hommaan vielä kunnon rannetuen, sillä viime aikoina olen käyttänyt enimmäkseen matalia näppäimistöjä, jotka eivät ole sitä vaatineet.
Kirjoitustuntuma hall effect -kytkimillä on kerrassaan mainio. Niitä on kevyt naputella, ääni ei ole kliksahtelua tai kajahtelua, vaan pientä naputusta, joka ei työhuonettani kauemmas kantaudu. Virhepainalluksista sai syyttää vain itseäni, eikä pelitesteissäkään esiintynyt ongelmia, jotka eivät olisi johtuneet enemmän omista synapseistani kuin näppäimistön käytöksestä. Mediasäädin on myös mukavan jämäkkä ja haptinen.
GMMK 3 HE on ominaisuuksiensa ja säätömahdollisuuksiensa myötä monilla tavoilla pelaajan unelmanäppäimistö sekä periaatteessa kohtuuhintainen porttihuume näppäimistö-tuunauksen pitkälle polulle. Ohjelmisto jätti minut vähän kylmäksi, mutta 75-prossaisuus ja HE-kytkimet voittivat puolelleen. Nyt sitä tuunattua rannetukea hankkimaan.
Glorious GMMK 3 HE
Hintaluokka: 220 eur
Lisätietoa: Glorious Gaming
GMMK 3:a mainostetaan “maailman kustomoitavimpana näppäimistönä” ja Glorious lähettikin näppäimistön lisäksi oliivinväriset (kolmea eri vihreän sävyä) GPBT-näppäinhatut mukana tulevien tilalle vaihdettaviksi, sekä taktiiliversiot Panda Hall Effect -kytkimistä. Niitä en ruvennut ainakaan vielä vaihtamaan (muuta kuin testimielessä yhden hetkeksi - helppoa oli), sillä tykästyin valmiisiin lineaarisiin kytkimiin. Aloitin kuitenkin näppäimistöön tutustumisen vaihtelemalla kirjain- ja nuolinäppäimet vihersävyisiksi. Kaikki tarvittavat työkalut tulivat paketissa mukana.
Gloriousin hehkuttamat “miljardi variaatiota” saadaan sillä, että näppäinhattujen ja kytkimien lisäksi näppäimistöstä voi vaihtaa kaapelin (tästä tosin alempana lisää), logokyltin, mediasäätimen nupin, näppäimistön ylä- tai alapuolen, kytkinlevyn sekä gasketit. Rakenteeltaan GMMK3 on luokkaa “kävisi itsepuolustukseen zombi-apokalypsissa”. Se painaa parisen kiloa ja näyttää sekä tuntuu käsissä siltä, että materiaaleja ei ole aivan halvimmasta laarista poimittu. Hieman muovi nitkuu näppistä lujaa väännellessä. Ainoa pieni valitukseni aihe ovat takareunan kytkimet, joita on hieman vaikea naksutella - tosin melko harvoin niitä tarvitsee käännelläkkään.
Hall Effect -kytkimistä johtuu myös se, ettei näppäimistö toimi suoraan Windowsiin kytkettäessä, eli toinen näppis kannattaa pitää lähistöllä käyttöönotossa. Lisäksi tarvitaan lähes 500 megatavun asennuspaketti, josta kuoriutuu Glorious Core -ohjelmisto (versio 2.1 tätä kirjoitettaessa).
Siltikään ei kaikki mennyt kuten Strömssöössä: Windows ilmoitti, että viimeisintä kytkettyä USB-laitetta ei tunnisteta ja Glorious Core valitti että tuettuja laitteita ei ole kytkettynä. Bootin jälkeen Core löysi näppäimistön (muistin myös tarkistaa, että Mac/PC-kytkin näppäimistön takana on PC-asennossa), mutta teinpä mitä tahansa, kirjoittaa en näppäimistöllä pystynyt. Lopulta kiinnitin huomiota lauseeseen “with a provided cable” - näppäimistö siis halusi toimiakseen juuri sen USB-kaapelin, mikä sen mukana toimitetaan, mikä oli varsin erikoista - ja epäkäytännöllstä, kun minäkin välillä vaihtelen näppäimistöä (ainakin niitä testatessani) ja kaikki muut näppäimistöt ovat vakiokaapelillani toimineet.
Core-ohjelmistossa on monenlaisia säätöjä - ei ehkä niin paljon kuin joidenkin kilpailijoiden, mutta kaikki tarpeellinen ja enemmänkin. Näppäimistöön (ja pilveen) saa tallennettua kolme profiilia, kunhan ensin tekee Glorious-tilin, polling-taajuutta voi säätää 1000/4000/8000Hz ja input-latenssia 0/2/8/16 ms. Valaistusta voi säätää monella tavalla, mutta hankalaa on, että joka välissä pitää muistaa tallentaa, jos vaikka hienosäätää valaistuksen kirkkautta. Aivan joka kerralla säädöt eivät tuntuneet menevän perille asti. Aktuaatiopisteitä saa säädetty näppäinkohtaisesti tai koko näppikselle, dead zoneenkin voi kajota, rapid triggeriä säätää ja tietenkin monenlaisia pikanäppäinkytköksiä tehdä - myös sen perusteella, kuinka paljon näppäintä painaa. Ohjelmisto maistuu vähän “insinöörimäiseltä” ja sen käyttöliittymässä on teollisuusmainen työkalufiilis. En hämmästyisi, jos bongaisin hyvin saman näköisen softan vaikkapa lastaustrukin säätöohjelmistosta. Asiallisuus ja selkeys on aina plussaa, mutta kankeus ja kolkkous eivät.
75-prossaiseen tottuminen ottaa aikansa (oikean shiftin sijaan painoin usein nuoli-ylös-näppäintä ja nuolinäppäimiä sai usein etsiskellä), mutta TKL-näppisten harrastajana arvostan sitä, että hiiren saa mahdollisimman lähelle näppäimistön reunaa, jotta kyynärpäät pysyvät suht paikoillaan työskennellessä. Muutaman illan treenauksella tästä kuitenkin selvisi, mutta en ole täysin varma, olenko valmis loikkaamaan TKL-maailmasta tähän. Mahdollisesti. Varsinkin, jos hommaan vielä kunnon rannetuen, sillä viime aikoina olen käyttänyt enimmäkseen matalia näppäimistöjä, jotka eivät ole sitä vaatineet.
Kirjoitustuntuma hall effect -kytkimillä on kerrassaan mainio. Niitä on kevyt naputella, ääni ei ole kliksahtelua tai kajahtelua, vaan pientä naputusta, joka ei työhuonettani kauemmas kantaudu. Virhepainalluksista sai syyttää vain itseäni, eikä pelitesteissäkään esiintynyt ongelmia, jotka eivät olisi johtuneet enemmän omista synapseistani kuin näppäimistön käytöksestä. Mediasäädin on myös mukavan jämäkkä ja haptinen.
GMMK 3 HE on ominaisuuksiensa ja säätömahdollisuuksiensa myötä monilla tavoilla pelaajan unelmanäppäimistö sekä periaatteessa kohtuuhintainen porttihuume näppäimistö-tuunauksen pitkälle polulle. Ohjelmisto jätti minut vähän kylmäksi, mutta 75-prossaisuus ja HE-kytkimet voittivat puolelleen. Nyt sitä tuunattua rannetukea hankkimaan.
Glorious GMMK 3 HE
Hintaluokka: 220 eur
Lisätietoa: Glorious Gaming
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti