Videopeleillä on joskus ihmeellisiä vaikutuksia. Ne saattavat innostaa, inspiroida ja yllyttää. Monet pelit elävöittävät historiaa ja innoittavat tutkimaan sitä lähemmin. Assassin's Creed -pelisarja on vienyt meitä imeellisiin paikkoihin ihmiskunnan historiassa ja niistä nähtiin väläys jopa Pariisin olympialaisten avajaisissa. Myös esimerkiksi IL-2 Sturmovikilla, War Thunderilla, World of Warshipsillä ja World of Tanksilla on ollut oma, mahtava vaikutuksensa.

Olen seurannut World of Tanksin ja muiden Wargaming.Netin historiallisten pelien maailmaa ja erityisesti niiden yllättäviä sivuvaikutuksia siitä lähtien, kun tankkipelin betaan päästettiin ensimmäisen kerran länkkärijournoja. Tekijöiden into ja rakkaus aiheeseen oli selvää alusta lähtien. Tein heille ehdotuksen, kun jampat matkustivat ensimmäisen kerran Euroopan kiertueelle esitelläkseen pian julkaistavaa peliään. Kaverit aikoivat esitellä peliä helsinkiläisessä hotellissa, mutta esitin kysymyksen: tiedättekö, että lähellä on panssarimuseo? Mitä jos mentäisiin sinne? Ja niinpä tapasin herrat Parolan panssarimuseossa, joka oli heille kovasti mieleen. Wargaming onkin tullut Parolaan sen jälkeen monta kertaa uudelleen. Sain sekä hyvät jutut, että loin hyviä yhteyksiä museon ja tankkipelitalon välille.

World of Tanks - samoin kuin Warships ja pienemmässä määrin Warplanes - ovat olleet upeita sillanrakentajia pelaajien, historiaharrastajien ja museoiden välille.


Suora linkki: https://youtu.be/QzWIGkzU0zw

FV4005 panssarivaunu vain ruostui nurmikolla, kunnes pelaajien kiinnostus auttoi herättämään museovaunun uuteen elämään. Katso videolta tarina vaunun historiasta ja ensiesiintyminen Tankfestissä.



Pelitalojen ja museoiden välinen yhteistyö on helppo ymmärtää. Museoilla on kalustoa, kuvia, arkistomateriaalia, tietoa ja ennen kaikkea piilotietoa laitteista, joita pelitalo haluaa peliinsä tehdä. Onkin täydellisen ymmärrettävää, että pelitalon tutkijat penkovat museoiden arkistoja ja muun mukavan ohessa 3D-skannaavat panssarivaunuja (tai laivoja tai lentokoneita) peliinsä mallinnettavaksi. Museot saavat kalustonsa, arkistojensa ja henkilöstönsä käytöstä jonkinlaisen korvauksen. Molemmat hyötyvät.

Hyöty voi kuitenkin olla paljon monimuotoisempaakin. Pelaajat voivat olla parhaimmillaan hyvinkin innokkaita, äänekkäitä ja täynnä mielipiteitä. Joskus ärsyttäviäkin - mutta usein myös kiinnostavia. Jos puhutaan World of Tanksistä, niin tankkipeliin julkaistavat panssarivaunut voivat parhaimmillaan tulla myös pelaajien uniin ja arkeen, ehkä herättää enemmänkin tosielämän kiinnostusta. Tanksin julkaisun jälkeen alan museot kaikkialla maailmassa ovat huomanneet, että niiden käytäville on ilmaantunut aivan uudenlainen asiakasryhmä. Nuoria, alle 30-vuotiaita ja hämmästyttävän paljon jopa alle 20-vuotiaita tankkifaneja, joilla on erinomainen teoreettinen perustietämys kalustosta. He ovat pelanneet tankkipeliään, ehkä liittyneet klaaniin ja tulevat nyt setämiesmuseoihin katsomaan pelistä tuttuja historiallisia sotakoneita yksin, perheensä tai pelikaveriensa kanssa.

Kylmän sodan panssarintuhooja FV4005 museon pihalla.



Kiinnostuksella on ollut myös muita mainioita sivuvaikutuksia.

Brittiläisen The Tank Museumin Nik Wyness kertoo:

- Suuren yleisön kiinnostus on merkittävä osa minkä tahansa museon toimintaa. Museoiden on seurattava aikaansa, emmehän me voi muuten pysyä relevantteina. Yksi The Tank Museumin perinteisistä valttikorteista on ollut meidän ainutlaatuinen Tiger-panssarivaunumme.

Tunisiassa vuonna 1943 kaapattu Tiger 131 -panssarivaunu on yksi sotahistorian tunnetuimmista panssarivaunutyypeistä. Ihmiset tulivat katsomaan vaunua jo aiemminkin, mutta museo aloitti 20 vuotta sitten kunnostusprojektin, jossa se saatiin ajokuntoon. Nykyään omalla moottorillaan liikkuva Tiger-tankki on yksi museon suurimmista vetonauloista, jonka ympärille on rakennettu jopa oma Tiger Day -tapahtuma. Näyttävästi markkinoituun tapahtumaan saapuu ihmisiä ihailemaan omalla mooottorillaan liikkuvaa legendaarista panssarivaunua, ja joka vuosi jokunen onnekas kilpailuvoittaja pääsee jopa Tigerin kyytiin.

- Onnistuimme luomaan siinä samalla hienon konseptin, jota monet muutkin museot kopioivat.



- World of Tanksin suosion kasvaessa huomasimme kuitenkin aivan uudenlaisen muutoksen. Ensinnäkin museoomme tuli aivan uudenlaista ja nuorempaa asiakaskuntaa. Toisekseen he olivat kiinnostuneita aivan uusista asioista. Perinteisesti panssarimuseoiden vieraat ovat olleet kiinnostuneita historiallisesti tärkeistä, paljon käytetyistä vaunuista: yhdysvaltalaisten Shermanista, brittien Churchillistä, saksalaisten Panzereista ja niin edelleen. Mutta nyt monet olivatkin kiinnostuneita jostain aivan muusta, vähemmän perinteisistä kokoelmiemme jämävaunuista.



- Tanksin pelaajat näet kiinnostuivat ja innostuivat myös pelissä olevista erikoisemmista vaunuista, jotka olivat meidän varastossamme eivätkä välttämättä edes yleisön nähtävissä. Mutta he olivat löytäneet vaunut pelistä ja pitivät niistä, syystä tai toisesta. Jotkin olivat pelissä hyviä vaunuja, toiset taas kaikessa erikoisuudessaan kiinnostavia. Epätavalliset ja harvinaiset vaunut saivat osakseen yllättävää kiinnostusta ja rakkautta. Ne eivät todellakaan olleet kokoelmiemme tähtiä, vaan prototyyppejä tai muutoin toivottomia tapauksia.

- Ne olivat vain pölyttyneet varastossa vuosikymmenien ajan, mutta nyt yhtäkkiä ihmiset kävivätkin kuumina niiden perään. Tog II, Black Prince, Tortoise, Conway, T14 ja Excelsior olivat kaikki unohtuneet, kunnes ne tehtiin World of Tanksiin.

Pelaajat löysivät ne pelistä, pelasivat niillä ja tykästyivät vaunuihin. Ehkä niiden erikoisen ulkoasun johdosta, ehkä niissä oli erikoisia ominaisuuksia tai ne olivat muuten vain erilaisia ja haastavia pelattavia. Outovaunuista tehtiin videoita ja somejuttuja - ja sitten ne haluttiin nähdä myös luonnossa. Näin kävi myös FV4005:lle.

FV4005 World of Tanksissa.

- Tämä on tietysti aivan fantastista. World of Tanks on luonut aivan uuden sukupolven tankki- ja historiaharrastajia. Ilman heitä myös FV4005 olisi jäänyt sivuraiteelleen ruostumaan. Yhtäkkiä ihmiset olivat siitä hyvin, hyvin kiinnostuneita. Emme me olisi saaneet värvättyä tekijöitä tai rahoitusta sen kunnostamiseen ilman pelaajien ja sitä kautta yhä suuremman yleisön innostusta.

- Pelaajien ja pelintekijöiden kiinnostus on tuonut vilinää myös arkistoomme. Aiempaa useammat tulevat tutkimaan kokoelmiamme ja oppimaan niin vaunuista kuin historiastakin. Siinä samalla meidänkin tietomme ja ymmärryksemme kasvaa, eikä se ole lainkaan huono asia.



Yhden jos toisenkin panssarimuseon kokoelmista löytyy ihmeellisiä ja erikoisia museovaunuja. The Tank Museuminkin kokoelmissa on satoja panssareita ja panssaroituja kulkuvälineitä, jo ajalta ennen ensimmäistä maailmansotaa. Pelaajayhteisöstä kummunnut ja kasvanut kiinnostus brittiläisen panssarivaunuhistorian yhteen kummajaiseen johti hienoon tapahtumasarjaan, jonka myötä 1950-luvun ihmekampe FV4005 palasi henkiin.

Yksi The Tank Museumin panssarihalleista. Mikä näistä herätetään seuraavaksi henkiin? Tarkkasilmäiset huomaavat kuvan alalaidasta Suomessa käyneen vieraan.

Toisen maailmansodan jälkeenhän elettiin vahvaa murrosvaihetta. Panssarivaunut jaoteltiin yhä painoluokkiin ja niin sanotut raskaat panssarivaunut olivat yhä osa sodankuvaa. Neuvostoliiton uudet möröt herättivät lännessä suurta huolta, ja britit kehittivät useita erilaisia panssarivaunuja ja panssarintuhoojavaunuja, joilla punaista uhkaa voitaisiin ampua päin pläsiä. Yksi näistä oli FV4005. Se oli yritys luoda tankintappaja, joka tekisi selvää raskaimmistakin neuvostovaunuista yhdellä laukauksella.

Siinä myös onnistuttiin, tiettyyn rajaan saakka. Britit ottivat Centurion-panssarivaunun rungon ja asensivat sille ensin tykin, sitten myös tykkitornin tykkeineen. Stage II -vaunussa oli massiivinen 183 millimetrin tykki, suurin koskaan panssarivaunuun asennettu suorasuuntaustykki. Tykin ammus painoi ruutipanoksineen sata kiloa: jos HESH-ammus ei tuhoaisi vihollisvaunua täysosumallaan, niin massa ja räjähdevaikutus tekisi sisuskaluista ja miehistöstä muusia.

FV4005 kunnostuksessa.

Järjestelmä ei kuitenkaan ollut tyydyttävä. Hidas tulinopeus ja valtavan ammuksen hidas lentonopeus tekivät siitä kelvottoman taisteluvälineen. Käytännön taisteluetäisyys oli kaksi kilometriä ja valtava torni oli viholliselle houkutteleva maali. Samalla ohjusteknologia kurvasi ohituskaistalle - pienikokoisilla panssarintorjuntaohjuksilla oli enemmän kantamaa, suurempi läpäisyteho ja tarkempiakin ne mokomat olivat. Ohjuksen saattoi ampua vaikka jeepistä.

Hyökkäysvaunuille oli yhä tilausta ja käyttöä, etenkin kun britit kehittivät samaan aikaan taistelupanssarivaunun (Main Battle Tank, MBT) konseptin. Mutta isotykkisten panssarintorjuntavaunujen aikakausi loppui kuin seinään.

FV4005-projekti peruttiin. Kehitystyössä käytetyt Centurion-vaunujen rungot palautettiin armeijalle ja torneja käytettiin asetesteissä. Yksi Stage II -torni kuitenkin säästyi ja päätyi The Tank Museumin kokoelmaan. Nurmikon koristeena ollut torni muistettiin vuosikymmeniä myöhemmin, ja kun museolla oli yllin kyllin Centurion-vaunuja, niin torni asennettiin vuonna 2007 Centurion Mark 12 –panssarivaunuun. FV4005 Stage II oli jälleen olemassa.

Sittemmin vaunusta tehtiin versio World of Tanksiin, jonka myötä pelaajakansa hoksasi tämän omituisen tankin olemassaolon. Pelivaunu oli vaikea ja haastava hirvitys, joka tarjosi kuitenkin onnistumisen hetkinä suurta riemua ja huvitusta. Sen jälkeen pelaajat huomasivat, että tämä vaunuhan on olemassa myös ihan oikeasti. Ja kas kummaa, museolla ihmeteltiin, että minkäs takia tänne tulee nyt näin paljon väkeä, joka kyselee FV4005:stä ja ottaa selfieitä sen edessä.

Kiinnostus kasvoi kasvamistaan ja johti lopulta pieneen kansanliikkeeseen: kunnostakaa FV4005 ajokuntoon. Siihen tarvittiin aikaa, ihmisiä ja rahaa. Projektin rahoitus saatiin kasaan World of Tanksin pelaajien ja tankkifanien keräyksellä, sekä Wargaming.Netin mittavalla sponsoroinnilla. Palaset asettuivat hiljalleen kohdalleen ja näin FV4005 nähtiin liikkeellä ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin tämänvuotisessa Tankfest-tankkifestivaalissa.

FV4005 World of Tanksissä.

FV4005 Tankfestissä - ensimmäistä kertaa esillä ja ajossa vuosikymmeniin, kiitos pelaajakansan kiinnostuksen.

Ja näin videopelit ovat tehneet maailmasta jälleen kerran vähän kiinnostavamman ja Roll-Royce-äänekkäämmän paikan.

Pelit ovatkin kiinnostava tapa tutustua historiallisiin laitteisiin niin maalla, merellä kuin ilmassa. Esimerkiksi Suomessa elää vahvana virtuaalilentämisen perinne, jossa simulaattoreilla lennetään ilmasotaa muiden ihmisten kanssa muun muassa IL-2 Sturmovik- ja DCS-simulaattoreilla. Virtuaalilentäjät ry:n aktiivit ovat myös tehneet paljon yhteistyötä museoiden ja Ilmavoimien kanssa historiaa tutkiessaan ja elävöittäessään. Sama toimii myös muiden pelien puolella – World of Tanks onkin ollut osaltaan erittäin arvokas väline eri maiden panssarikaluston tutkimiseen ja elävöittämiseen. Peli on muun muassa tehnyt yhteistyötä ruotsalaisen Arsenalen-panssarimuseon kanssa, jonka myötä pelistä löytyy yksi kaikkien aikojen erikoisimmista taistelupanssareista, Stridsvagn 103 eli S-Tank. Kun oikeita S-Tankkeja on vähän vaikeampi nähdä liikkeellä maailmalla tai Parolassa, niin onneksi se löytyy edes peleistä.

Nähdään taistelukentillä - tai Parolassa!

Lisätietoja: https://tankmuseum.org/
Lisätietoja: https://worldoftanks.eu/

Teksti: Jukka O. Kauppinen
Kuvat: The Tank Museum, Wargaming