Super Smash Brosin tontille on aikojen saatossa tullut jos jonkinlaista haastajaa. Viimeaikaisia sellaisia ovat olleet muun muassa yritelmät Nickelodeonilta – ja Warnerilta. Warner Brosin Multiversus-pelin kehityshistoria on mielenkiintoinen: sen beta-testiversio nimittäin oli pitkään pelattavana viime vuoden puolella, kunnes kehittäjät vetivät sen pois saatavilta.


Nyt Multiversus on palannut uuden moottorin ja sisällön kera. On aika katsastaa, millainen Warner Brosin tasohyppelymätön tilanne on tällä erää.



Käynnistettäessä peli ei vaikuta vaikuta hirveämmin muuttuneen. Valikot ovat pitkälti samat kuin viime vuoden betassa, joskin peli pakottaa katsomaan intro-välipätkän sekä käymään läpi pienen muistutuksen pelin kontrolleista. Betasta poiketen täysversio haluaisi myös tarjota jonkinlaista juonentynkää, joskin se on tietenkin monella tapaa höpöä. Perustelua sille, miksi Scooby Doon Velma ja Teräsmies taistelisivat keskenään, on jo lähtökohtaisesti vaikea keksiä.


Vaikka hahmot ovat selkeästi eri universumeista ja taustoista, on Multiversusta kehittänyt Player First Games onnistunut luomaan kokonaisuuden, jossa kaikki hahmot näyttävät esikuviltaan, mutta myös sopivat täysin juuri tähän peliin. Ottaen huomioon silkka animaatiosarjojen määrä, josta hahmoja vedetään, on suoritus napakymppi.



Valitettavasti pelillisesti Multiversus on tuntunut ottavan monella tavalla takapakkia jopa testiversiosta. Ensinnäkin betasta tuttu harjoitteluhuone puuttuu täysin. Se on puutteena suhteellisen pieni, mutta varsinkin uusia hahmoja testatessa hyvinkin kaivattu ominaisuus. Olisi kiva nähdä, mitä hahmot tekevät ja miltä ne tuntuvat hieman ennen kuin niillä menee mähisemään nettiin.


Tämä hätä ei ole kuitenkaan ihan niin hirveä, sillä Multiversus tarjoaa yksinpelikampanjoita, joita peli kutsuu rifteiksi. Jokainen näistä rifteistä sisältää oman teemansa ja omat sääntönsä. Välillä hahmon hypyt on rajattu yhteen, joskus taas niitä on rajaton määrä. Ajatus on sinällään ihan kiva, sillä ilman sääntömuutoksia taistelut eivät hirveästi poikkea toisistaan. Tekoäly ei lopulta ole kovinkaan viisas ja silloin kun ottaa osumaa, tuntuu lähinnä siltä, että peli rikkoo omia sääntöjään.


Isoin muutos on pelin hidastuminen betasta. Kyseessä ei ole ruudunpäivitysongelma, vaan pelin yleinen tempo on lähes puolittunut aiemmasta. Ottaen huomioon, ettei Multiversus itsessään ole kovinkaan monimutkainen peli, hidastunut tempo vain häiritsee. Kaksintaisteluissa hitaus haittaa vähemmän, mutta silti pelin tahdin toivoisi nopeutuvan.



Selkeästi se, mihin Warner Bros on eniten panostanut, on pelin sisäinen kauppa. Kauppa pyörii neljällä eri valuutalla: gleamiumilla, fighter-valuutalla, perk-valuutalla sekä prestigellä. Kaksi jälkimmäistä on rajattu yhteen tiettyyn asiaan, eli uusien hahmojen sekä niiden erikoisominaisuuksien osteluun. Prestigellä saa pukuja hahmoilleen – ja maksullisella gleamiumilla tietenkin kaiken aiemmin mainitun.


Jo nyt kauppa pursuaa erilaisia hahmoja, asuja sekä koristeita hahmoille. Kuten olettaa saattaa, ilmaisvaluuttaa jaetaan alussa anteliaasti, myöhemmin hyvinkin kitsaasti. Tämä on toki normaalia, kun kyseessä on ilmainen peli, mutta ikävää varsinkin aloitellessa, kun hahmovalikossa pilkottaa vain pari hahmoa.


Multiversuksen täysversio jätti lopulta hämmentävän maun suuhun. Sen mukana tuli paljon toivottuja asioita, josita päällimmäisenä mainittakoon yksinpelikampanjat. Pelimekaanisesti otettiin kuitenkin isosti takapakkia.Myös kauppa ja pelin into myydä satojen eurojen edestä pukuja ja kosmetiikkaa hapattaa kokemusta, sillä haluamallaan hahmolla ei pääse pelaamaan, ellei jauha muita tiloja vähemmän halutuilla hahmoilla – tai laita euroja tiskiin heti alkuun.