Toim.huom: Tällainenkin oli jäänyt toimituksen julkaisulaariin - pari maistuvaa Xbox Live Arcade -peliä joulukinkun sulatteluun.





Lucidity on legendaarisista seikkailupeleistään muistetun LucasArtsin ensimmäinen studion sisällä kehitettyyn uuteen ideaan perustuva peli sitten vuonna 2003 julkaistun Gladiuksen. Lucidityssä ohjataan pientä Sofi-tyttöstä sivuttaissuuntaan vierivässä kaksiulotteisessa unimaailmassa haastavien kenttien läpi. Noin parin minuutin mittaisissa kentissä on erilaisia mörköjä, ansoja ja esteitä, joiden ohi, yli, ali tai läpi Sofi pitää taluttaa. Matkalla kerätään myös kiiltomatoja, jotka paitsi avaavat pääsyn bonus-kenttiin, parantaa ansoihin astunutta Sofia.

Pelin kantavana ideana on automaattisesti etenä Sofi, jonka kulkusuuntaa muutetaan erilaisia rakennuspalikoita ja toimintoikoneita tämän reitille latoen. Pelaajalle annetaan satunnaisia palikoita portaista ritsoihin ja pommeihin, joilla Sofia kiipeilytetään ja pompautetaan pitkin pelimaailmaa. Pommeilla taas pääsee kätevästi eroon möröistä ja etenemisen estävistä seinistä. Pelimekaniikka on varsin yksinkertainen ja ainoa lisä palikoiden latomiseen on mahdollisuus pitää yhtä arvottua palikkaa säilössä myöhempää käyttöä varten. Tämä ei kuitenkaan tee pelistä varsinaisesti strategiapähkäilyjen eliittiä sillä eteneminen on kiinni pääasiassa nopeista reflekseistä ja kyvystä löytää nopeasti jotain järkevää käyttöä seuraavalle arvotulle työpalikalle.

Sofin unimaailma on visuaalisesti upea ja selvästi muista peleistä erottuva, mutta kauniista ulkoasusta olisi saanut enemmänkin irti pelikenttiä monipuolistamalla. Tällaisenaan kentät ovat lopulta melko tylsiä ja kun käytettäviä palikoita on vain muutama erilainen, käy peli äkkiä itseään toistavaksi vaikka vaikeustaso kasvaakin mukavasti seikkailun edetessä. Pelaaja myös näkee varsin pienen alueen maailmaa Sofin edestä, joten kauaskantoisempi etenemisreitin suunnittelu on mahdotonta. Maailmaa tulee esille vain sitä mukaan kun päähenkilö etenee, eikä pelaajalle anneta mahdollisuutta tustua tuleviin esteisiin ennakkoon. Kentissä ei ole tallennuspisteitä vaan pelaaja joutuu aloittamaan kentän aina alusta mikäli Sofi putoaa rotkoon tai törmää liian moneen ansaan.

Lucidity on kaunis ja viehättävä paketti, jossa on lämmin ja sadunomainen henki sekä helposti lähestyttävä pelimekaniikka. Kokonaisuus kärsii kuitenkin liiasta yksinkertaistamisesta ja tämän mukanaan tuomasta yksitoikkoisuudesta.







Bubble Bobble kaksine kuplia puhaltelevine lohikäärmeineen on ehdoton videopeliklassikko, jonka legendaarinen tunnusmusiikki syöpyy kerrasta suoraan muistikeskukseen lähtemättä sieltä kuunaan pois. Taiton vuonna 1986 pelihalleihin julkaisemasta ongelmanratkontaa ja tasoloikkaa yhdistävästä teoksesta on julkaistu versioita kaikille kuviteltavissa oleville pelikoneille. Xbox 360:n Bubble Bobble Neo singahtaa suoraan käännösversioiden kärkikastiin. Kaikkien alkuperäisten Bubble Bobble -kenttien lisäksi tarjolla on uusi Arrange Mode -pelitila, joka esittelee nipun uusia hirviöitä, kerättäviä bonuksia ja mikä parasta, kaltevat lattiapinnat! Näinkin pieneltä kuulostava muutos monipuolistaa yhden ruudun kokoisia kenttiä huomattavasti alkuperäisestä.

Uutta Neossa on myös mahdollisuus nelinpeliin joko yhdessä edeten tai vastakkain parhaasta pistesaldosta taistellen. Grafiikka on tietenkin teräväpiirtoa ja hahmot on toteutettu 3D-malleina, mikä ei näytä lainkaan yhtä pahalta kuin miltä kuulostaa. Kaikki peliin tehdyt muutokset ja lisäykset kunnioittavat alkuperäistä konseptia, eikä mikään uudistus tunnu rikkovan harmonista kokonaisuutta. Jopa pelin ääniraita on maukkaasti uudelleen sovitettu versio alkuperäisestä ja melodia jää edelleen päähän soimaan pitkäksi aikaa pelisession päättymisen jälkeenkin.

Bubble Bobble Neo on parhaillaan hyvien ystävien seurassa nautittuna, eikä peruspeliä ole koskaan yksin tahkottavaksi suunniteltukaan. Useamman huonon retropelin uudelleenlämmittelyn jälkeen Live Arcadeen on saapunut pitkästä aikaa täydellisyyttä hipova versiointi vuosien takaisesta pelikulttuurin kulmakivestä. Hintansa väärti jos konsolin äärestä löytyy kaksi halukasta pelaajaa.