Kaukana ovat ne ajat, kun “tarvikeohjain”, eli yleensä halvempi ja huonompi, jonkun muun kuin konsolivalmistajan itsensä valmistama ohjain, sysättiin satunnaiselle kaverille tai sisarukselle moninpelimatseissa. Nykyään valikoimaa on laidasta laitaan. Monet suosivat edelleen konsolivalmistajien omia ohjaimia, ja kyseisillä firmoilla on myös omat “pro-mallinsa”, mutta sitten on olemassa useita satasia maksavia ammattilaispelaajien työkaluja ja toki vielä niitä tukevammassa puristuksessa murskautuvia halpakapuloitakin.


Saksalainen, jo 90-luvulla perustettu Snakebyte antaa kuitenkin pelivälinettään valitsevalle haasteen: mitä jos ohjain onkin vain hieman kalliimpi kuin Microsoftin oma peruskapula - mitkä ominaisuudet painavat vaakakupissa, paljonko annetaan arvoa merkkiuskollisuudelle? Snakebyten ohjaimia on myynnissä kolmena eri versiona: Base X -perusversiona, valoilla koristeltuna läpinäkyvänä RGB X -versiona, sekä testiin tulleena Pro X -versiona. Mikä siitä sitten tekee “Pro:n”?

Heti kättelyssä on selvää, että mistään “siitä yli mistä rima on matalin” -virityksestä ei ole kyse. Pakkauksessa on laadukkaan oloisia yksityiskohtia ja kun sen avaa, sisältä löytyy mustavalkoinen, hyvin paljon XSX-ohjainta muistuttava kapula, sekä kolmimetrinen, punottu USB-C-piuha, joka on kestävän ja korkealaatuisen tuntuinen. Itse ohjain tuntuu muotoilultaan ja mitoiltaan käsissä oikein tutulta, mutta pintamateriaalit ja tekstuurit jossain määrin originaalikapulaa halvemmilta. Ohjain on myös reilusti kevyempi (220g) kuin esikuvansa - akkujahan siinä ei piuhallisuuden vuoksi ole.

Pidin Pro X:n kaikkien tärkeimpien painikkeiden ja tattiohjainten tuntumasta. Alapuolen lisäpainikkeet sekä View- ja Menu-painikkeet ovat melko pienikokoiset, mutta silti jämäkästi naksahtavat. D-pad sen sijaan on valitettavasti se palikka, joka Microsoftin tuotteeseen verrattaessa jää selvästi kakkoseksi. Ohjainsauvat ja liipasimet hyödyntävät magneettista hall effect -mekanismia, eli driftingistä tai muuten kulumisesta ei tarvitse juurikaan huolehtia. Virallisissa X-ohjustimissa kyseistä ominaisuutta ei ole lainkaan ohjainsauvoissa, Elite Controller Series 2:ssa ainoastaan liipasimissa.


Mitä muuta Snakebyte Pro X sitten tarjoaa? Kun ohjainta pyörittelee, siitä löytyy toki 3,5 mm ääniliitäntä, sekä myös painikkeet äänenvoimakkuuden säädölle (peliäänet ja chat voi säätää erikseen) sekä mikrofonin vaimennukselle. Molemmille liipasimille on hair trigger -kytkin, jolloin ei tarvitse liipaista pohjaan asti vaikka vihuja ampuakseen. Ohjaimen alla olevien painikkeiden vierestä löytyvät moniportaiset vivut, jolla niiden toiminnon voi määrittää (A, B, X, Y, RB, LB, RSB tai LSB). Asetuksen näkee näin ollen yhdellä vilkaisulla ja sitä voi vaihtaa myös lennosta. Tämä on mielestäni nerokasta ja poistaa tarpeen joidenkin ohjainten mininäyttöjen valikkokahlailulta, pikanäppäinyhdistelmiltä tai PC:ssä kiinni käyttämiseltä. PC:n kanssa ohjain toimii muuten mainiosti, vaikka jostain syystä Windowsini ei tuntunut sitä oikean nimisenä tunnistavan.

Oikeastaan ainoa ongelma, jonka Snakebyten kanssa kohtasin, oli se, että Xbox ei heti tunnistanut sen kautta kytkettyä kuuloketta, vaan jonkin aikaa piti asetuksissa seikkailla - tämä saattoi johtua myös kuulokkeistani.

Jäljelle jää siis kysymys siitä, ottaisinko kaupan hyllyltä tämän, vai originaalin Xbox-ohjaimen? Snakebytellä on muutama kova valtti: hall effect -tikut, ohjelmoitavat alapainikkeet ja akuttomuus, mikäli piuhan kanssa pelaaminen ei haittaa. Ohjaimella on myös viiden vuoden takuu(!). Pärjäsin sillä vallan hyvin niin PC-autopeleissä kuin Xbox-NHL-matseissakin, mutta koska olohuoneessani pelaan mieluiten langattomasti, Pro X jää nyt käyttööni PC:ni pelikaveriksi. Valinta olisi siis omalla kohdallani lähinnä kolikon heittoa ja on hienoa, että tähän hintaan saa pätevän ohjustimen, jossa on monia kalliimpien ohjainten ominaisuuksia.

Unboxing:





Snakebyte Xbox Gamepad Pro X
Hintaluokka: 80 eur
Lisätietoa: Snakebyte