V2.fi sai kutsun pelimedioille tarkoitettuun tapahtumaan, jossa toimittajat pääsivät tutustumaan Ubisoftin tulevaan uutuuspeliin omin kätösin. Evil Empiren kehittämä The Rogue Prince of Persia julkistettiin samalla aivan ensimmäistä kertaa, mikä vahvistaakin aiheesta hiljattain kuullut huhut (Kotaku). Edellinen sarjan peli, The Lost Crown ilmestyi tänä vuonna (V2.fi:n arvio), joten tuntuu kieltämättä hieman erikoiselta, että uutuus ilmestyy näin pian. Peleissä on kuitenkin eroja, joten molemmat saattavat kyetä perustelemaan paikkansa.


The Rogue on tyyliltään nimensä mukaisesti roguelite-toimintatasohyppely, joka on kuvattu kaksiulotteisesti sivulta käsin, pienellä 3D-efektoinnilla maustettuna. Pääosassa on nuori ja palavasti taistelun jännitystä janoava prinssi, joka on suututtanut shamanistista taikuutta harjoittavat hunnit. Raakalaismaiset hunnit hyökkäävät vaarallisine loitsuineen Ctesiphonin kaupunkiin, jonka suojelemisesta prinssin on otettava vastuu. Pahoja voimia vastaan taistellessa käy välillä väistämättä köpelösti ja prinssi palaa aikamatkustamisen mahdollistavalla taikakalullaan takaisin etsimään uusia ratkaisuja ja tuhoamaan vihollisia.

Koska The Rogue on kuvattu sivusta, muistot ensimmäisestä Prince of Persiasta oikein huokuvat mieleen. Sarja ehti kulkea polkujaan vuosien mittaan erilaisiin suuntiin, mutta tässä toteutustavassa on jotakin perinteistä ja mukavaa. Visuaalisuus vie mukavasti persialaisittain historiallisiin tunnelmiin ja värit ovat lämpimät. Tyyli muistuttaa kuin väriliitupiirrosta, tosin kauniita yksityiskohtia on paljon. Prinssin hahmo erottuu taustasta hyvin ja sitä on helppo seurata. Visuaalisena elementtinä hahmon perässä kulkee liehuva kangasvyö, joka sekin auttaa hahmottamisessa.


Ympäristöt koostuvat etualasta ja taustasta, joista toiminta tapahtuu ensiksi mainitulla. Prinssi voi juosta kenttien sivu- ja takaseiniä pitkin, joten reittivaihtoehtoja on välillä useampiakin kuin yksi. Lisäksi osana perusliikevalikoimaa ovat erilaiset kiepit ja voltit. Taistelussa käytettäviä liikkeitä ovat näyttävät hypyt, potkut ja väistöt, jotka sulautuvat kiipeilyyn sujuvan tuntuisesti. Aseita ovat erilaiset lähitaisteluaseet sekä heittoaseet, joita voi molempia olla mukana kerrallaan yksi. Uusia aseita löytyy kentistä suurista arkuista ja alttareilta. Visuaalisesti aseiden erot eivät tuntuneet suurilta, mutta jokaisen järkevän vaihdon jälkeen tehokkuus taisteluissa parani tuntuvasti, mikä oli mukavaa.

Kentät on luotu proseduraalisesti, joten pelikierroksissa on eroja niin sisällöllisesti kuin visuaalisestikin. Tutkiminen on mukavaa ja lennokasta, ja löydettävää tulee vastaan sopivin välein. Parannusjuomaa, helyjä ja päivityksiä saa myös toisinaan esiintyviltä myyjiltä. Ansoja on paljon, joten varuillaan on oltava. Hunnit ja pimeän taian alaiset olennot pitävät myös pelaajaa sopivasti varpaillaan. Pomotaisteluitakin on ripoteltu sekaan, mutta niitä en vielä pelitestissä ehtinyt kokeilemaan.


Tarina on istutettu toiminnan sekaan vihjeitä sisältävinä dialogeina, joissa ei käytetä ainakaan pelatussa versiossa äänirepliikkejä. Tekstidialogi pidetään kevyenä sekä helposti ymmärrettävänä ja kertomusta kuljetetaan näyttävillä välianimaatioilla.

Hahmoanimaatiot ovat sujuvia ja miellyttävän näköisiä, ja parkour-tyyppisen liikkeen kera yhdistelmä toimii. Animaatiot pyörivät 60 ruudun sekuntinopeudella sievästi. Kontrollit tuntuivat ensin hieman vaikeilta, kuten aina tämän kaltaisissa peleissä – tunnistan ja tunnustan kyllä täysin, että vika on pelaajassa. Hahmo lähti kuitenkin pienen lämmittelyn jälkeen tekemään sitä mitä toivoinkin ja huomasin kiipeämisen yhteydessä tapahtuvan tarttumisen olevan todella hyvin toteutettu. Tarttumisen animaatio vapautuu nopeasti mutta antaa selvästi sopivan määrän aikaa seuraavaan painallukseen, joten kiipeämisen, seinäjuoksun ja taistelemisen rytmiä oli helppo pitää yllä, kun vauhtiin oli kerran päässyt.


The Roguessa on hyvin voimallinen ja iranilaisittain tyylitelty trap-musiikkiraita, jonka koin pelitestissä itse aika häiritseväksi ja liialliseksi. Musiikki voi parantaa peleissä keskittymistä, mutta tällä kertaa vaikutus oli päinvastainen, vaikka trap-rytmejä vastaan minulla ei olekaan sinänsä mitään. Tämä yhdistelmä vain sattui tuntumaan huonolta pelaamisen kannalta.

Se mikä jäi pelitestistä päällimmäisenä mieleen, oli vahva toiminnan imu ja yksinkertaisesti hauskuus. Roguelite-pelejä on paljon, mutta tämän toteutuksen tunnelma ja lämpö onnistui palauttamaan mieleen jotakin miellyttävää, joka koskee erityisesti sivusta kuvattua toimintaa. Hauskaa sekin, että pelaaminen tuntui tässä vaiheessa kehitystä oikein ehjältä ja sujuvalta, vaikka yhden pikkuruisen bugin pääsinkin raportoimaan.

Ensimmäiseksi julkaisuajankohdaksi The Rogue Prince of Persialle Steamin Early Accessiin on annettu 14. toukokuuta ja täysi versio Ubisoft Connect -ominaisuuksilla julkaistaan myöhemmin muille alustoille. Peliin on luvattu saapuvaksi runsaasti uutta sisältöä myöhemmin.