Artikkeli on julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 3/2021.

Artistinimi Remuten takana on elektronista musiikkia työstävä Denis Karimani, joka vaikuttaa nykyään Saksassa ja on tehnyt uraa sekä DJ:nä että teknoartistina. Miehen spesialiteetti on kuitenkin julkaista tuotoksiaan mitä erikoisemmilla mediaformaateilla, jotka ovat tutumpia retropelien harrastajille. Retro Rewind pisti miehen kertomaan, miksi retro kiehtoo

Remute kertoo olleensa tietokonenörtti pienestä asti ja aloitti musiikin tekemisen noin 12–13-vuotiaana. Teini-ikä kuluikin freeware- ja shareware-musiikkiohjelmien parissa uskollisen 486 DX2 66 MHz -PC:n edessä kököttäessä. Hän opetteli kaiken itse, aloittaen tracker-tyylisistä ohjelmista.

– Oman tyylini kehittäminen vaati vuosien kokeilua ja opettelemista, mutta vuonna 2002 julkaistiin ensimmäinen 12-tuumainen vinyylini nimeltä Hypnoconsole ja siitä tulikin kohtuullinen klubihitti.

Sen jälkeen Remute julkaisi musiikkia tasaiseen tahtiin, mikä johti vuoden 2006 albumiin Ladomat2000- levymerkillä sekä lopulta oman Remute-levymerkin perustamiseen vuonna 2008. Yleisökin piti, sillä Remute pääsi esiintymään muun muassa legendaariselle Berghain-klubille sekä Mayday- ja Fusion-festivaaleille. Hengästyttävä teknotahti maistui muutaman vuoden ajan, mutta hauskuudestaan huolimatta se oli kuluttavaa sekä henkisesti että fyysisesti.

– Vuonna 2019 tapahtui jotakin, mitä kutsun nimellä ”päivitys Remute 2.0:ksi”. Kyllästyin musiikkiteollisuuden mekanismeihin ja jäykkyyteen, joten päätin yrittää jotain aivan muuta ja julkaista musiikkiani mahdollisimman autenttisessa formaatissa: koodina pelimoduuleilla. Siten syntyi Technoptimistic, kaikkien aikojen ensimmäinen Sega Mega Drivelle julkaistu teknoalbumi.

Osasyynsä moiseen ratkaisuun oli retropelikonsoleiden uniikeilla ääniominaisuuksilla.

– Sega Mega Drive on ihan täysimittainen FM-syntetisaattori, SNES taas tavallaan sampleri ja wavetable-syntetisaattori. Game Boyllakin on oman kuuloisensa analogis-digitaalinen soundi.

Remute kertoo, että koska nämä konsolit mahdollistavat tietyllä tavalla suoran yhteyden muusikon aivoista äänipiiriin, se tekee touhusta autenttisempaa ja kiehtovaa. Hänen mielestään nykykonsolit eivät ole lainkaan niin kiehtovia, koska niissä ei ole omanlaista äänipiiriään, vaan suurin osa peleistä kuulostaa Hollywood-elokuvien ääniraidoilta.





Remute on julkaissut musiikkia levykkeellä, Mega Drive -, SNES-, ja Game Boy -moduuleilla, Nintendo DS:llä, VHS:nä, PC-Enginen HuCardilla, MiniDiscillä ja jopa ohuella, postikortin kokoisella ja muotoisella vinyylilevyllä. Tällainen formaattien kirjo on varmasti haastavaa.

– Jokainen formaatti on haaste ja kaipaankin haasteita – ne motivoivat minua tekemään parhaani. Jokainen näistä julkaisuista on ollut monellakin tavalla haastava, koska mukana on tietenkin monenlaisia rajoitteita. Niiden ohitse pyrkiminen johtaakin sitten usein kiinnostaviin ideoihin ja siksi rakastan tällaisia projekteja.


Hän kertoo myös pitävänsä tiimityöskentelystä. Game Boy -albumi Living Electronicsille käyttöliittymää ja syvempää assembler-koodausta teki kokenut Game Boy -koodaaja nimeltä Nitro2k01 ja demoscenen puolelta tuttu Alien työsti sen graafista ulkoasua. Pelimoduulien piirilevyt taas suunnitteli ruotsalainen ekspertti Mr. Tentacle, joka työsti myös SNES- ja PC Engine -albumien julkaisuja.

– Game Boy -albumi oli myös kaikkein haastavin, koska siinä piti todella minimalisoida ideani niiden ytimeen ja oman visioni säilyttäminen oli kovan työn takana.


Ruutukaappaus "Red Eyes" -videosta, joka löytyy Sega Mega Drivelle julkaistulta Technoptimistic-albumilta. Mukana on FMV:tä ja 3D-animaatiota, sekä opetus oikeaoppisesta C64:n levyaseman käyttämisestä.



Remute kertoo myös, että demoskene on aina ollut hänelle suuri inspiraation ja ihastuksen lähde, jossa hän on tavannut fantastisia ihmisiä ja oppinut paljon.

– Positiivishenkinen kilpailuhenki on juurtunut sieltä DNA:hani ja monet tyypit, joiden kanssa olen työstänyt albumeitani, ovat aktiivisia skenessä. Se on todellinen luovuuden tulivuori!

Karimanin vanhemmat ostivat hänelle Commodore 64:n jo viisivuotiaana ja siitä seuraava hankinta oli Game Boy, vaikka opettajilta tulikin siitä koulussa palautetta. Kaikkein lämpimimmät muistot hänellä on kuitenkin Super Nintendosta.

– SNESillä oli parhaat seikkailut ja roolipelit, joista tuli lempigenreni. Toisaalta Mega Driveltä löytyi kivaa arcade-tyylistä pelattavuutta, josta opin pitämään hieman vanhempana. Ja siinä oli parhaat äänet!

Remuten mukaan musiikin tekeminen pelikonsoleilla on hyvin erilaista ”normaaliin” musiikkituotantoon verrattaessa. Hän on kirjoittanut pelimoduuleilla julkaistuille albumeilleen kaiken musiikin koodina, jonka äänipiiri sitten muuttaa musiikiksi. Lisähaasteita tuovat kokorajoitukset, eikä Remuten yksikään albumi ylitä neljää megatavua.

– Käytän myös trackereita musiikin tekemiseen ja käytännössä jokaiselle alustalle on omansa. Mega Drivelle ja PC Enginelle käytän Deflemaskia, joka on hauska ja kätevä ohjelma. Game Boylle taas on LSDj, joka vaatii vähän kikkailua, mutta sillä saa kaiken irti Game Boyn äänipiiristä. Lempi-trackerini on kuitenkin OpenMPT, jota käytin SNES-albumin tekemiseen. Sillä pystyy tekemään monia vanhan koulun musiikkiformaatteja ja siinä on omanlainen tuttuuden sekä hauskuuden tunteensa.


Remute käyttää retrokonsoleita myös live-esiintymisissään yhdessä analogisten syntetisaattoreiden, sekvenssereiden ja samplereiden kanssa. Mega Drive yhdistetään MIDI-laitteisiin genMDM-moduulin kautta ja siten sitä voi hyödyntää FM-syntetisaattorina myös lavalla. Hän on myös juuri hankkinut SNESille moduulin, joka muuntaa sen samplaavaksi MIDI-soittimeksi.

Lopuksi kysyimme vielä miehen lempiääniraitaa pelien puolelta.

– Retropeleissä Yuzo Koshiron säveltämä Streets of Rage 2:n ääniraita. Se on vain mahtava esittely siitä, mihin Sega Mega Driven FM-äänipiiri pystyy ja vie kuulijan 90-luvun raveteknon tunnelmiin mahtavalla, dynaamisella ja lähes ekstaattisella tavalla. Ja vaikka mielestäni modernien pelien musiikit ovat liian tasapaksuja tai hollywoodmaisia, poikkeuksiakin toki löytyy: Se, mitä Mick Gordon teki DOOMien uusioversioissa oli todella ainutlaatuista ja voimallista äänisuunnittelua – eloisaa ja brutaalia!





Kuvat: Remute

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 3/2021
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta tilaaskrolli.fi