Minä en oikein pidä koripallopeleistä. Kun toimituksessa suoritettiin arvontaa parista eri urheilupelivaihtoehdosta, vedin sen paljon puhutun lyhemmän tikun. Valitsin kiven, kun olisi pitänyt valita sakset ja kolikkokin laskeutui kannaltani väärinpäin. Valituslomakkeeni söi koira, joten tässä sitä nyt taas ollaan, alan pelejä arvostelemassa. Näinä työttömyyden karuina aikoina ei auta kieltäytyä tarjotuista hommista, joten käydäänpä käsiksi kahteen autenttiseen NBA-peliin, jotka luonnollisesti kilpailevat keskenään joulumarkkinoiden sporttipelaajista siinä missä samojen firmojen lätkä- ja futispelitkin. Äkkiseltään voisi kuvitella, että pertti peruspelaaja voisi noukkia kumman sarjan edustajan tahansa, puhumattakaan siitä, etteikö vuoden-pari vanha versiokin sen akuuteimman koripallopelihuuman tyydyttäisi. Aivan näin yksinkertaista valinta ei kuitenkaan ole, kun ehdokkaita käpälöi käytännössä. Juuri sunnuntaipelaajan kannalta on merkittävintä juuri se, että toinen näistä peliehdokkaista mopottaa osaamatonta pelaajaa surutta.



Testattu: PS3

Dreamcastilla 90-luvun lopussa alkunsa saanut NBA 2K-sarja juhlii kymmenvuotista taivaltaan, kannessaan tällä kertaa huippupelaaja Kobe Bryant. Mielipiteitä on tietysti monia, mutta 2K-sarjan NBA-pelejä on pidetty yleisellä tasolla EA:n NBA Live-sarjaa realistisempina tuotteina. Alati päivittyvät pelaaja- ja joukkuetilastot nähtiin jo edellisversiossa, mutta lienee enemmän kuin oletettavaa, että vanhojen versioiden päivittyminen hyytyy uuden pelin ilmestyttyä hyllyille. Visuaalisesti NBA 2K10 on yllättävän vaatimaton peli. Animaatio on melko töksähtelevää ja grafiikka on muutenkin muutaman vuoden takaisen näköistä. Varsinaiseen pelikokemukseenhan tämä ei suoranaisesti vaikuta, mutta tietynlainen viimeistelemättömyys pistää silmään, yhtä kaikki. Pelin valikot uusiksi pistäneellä kaverilla lienee muutama muumi päässyt karkaamaan laaksosta, sen verran kelvotonta jälkeä on syntynyt.

Tämän vuoden painoksen uutena merkittävänä ominaisuutena voi mainita lähinnä My Player -moodin, jossa pelaaja luo oman pelihahmonsa, jonka uraa lähdetään luomaan ruohonjuuritasolta lähtien. Vastaavia on nähty aiemmin suosituimmissa jääkiekko- ja jalkapallopeleissä, joten oli jo aikakin, että se saatiin korispeleihin. Ainakin itse olen pitänyt kyseistä pelimuotoa urheilupelien kiinnostavimpana uudistuksena miesmuistiin. My Player nostaa esiin NBA 2K:n astetta haastavamman luonteen. Pelaajan taidot kehittyvät tai kehnontuvat sen mukaan, kuinka vähän tai paljon virheitä peleissä tekee. En voi sanoa, että olisin kauheasti saanut lisäpotkua jatkamaan orastavaa uraani koripalloilijana, kun ensimmäisen matsini jälkeen taitopistesaldoni oli -500 pistettä. Toisaalta rohkenen myös väittää, että taitopistetuomarin kakkuloissakin on hieman pikkuvikaa. Esimerkiksi näkemys "oikeasta" syöttöpaikasta jättää vähintäänkin tulkinnanvaraa. Mihin unohtui vanha ajatustapa, "virheistä oppii"?

NBA 2K10 on yllättävän haastava peli. Laji vaatii enemmän harjoittelua, kuin moni muu peli tänä päivänä. Tämä lienee harkittu linjaveto, mikä luo edes yhden oikeasti merkittävän eron kahden suosituimman korispelin välillä. NBA 2K10 ei tarjoa pelaajalle kevyttä kasuaaliviihdettä, vaan urheilua, joka vaatii harjoittelua. Sunnuntaipelaajalle 2K10 haistattaa pitkän peräröyhyn.





Testattu: Xbox 360

Edellinen kokemukseni NBA Live -sarjasta parin vuoden takaa ei jättänyt järin hääviä jälkimakua. Siksipä odotukseni Live 10:n suhteen eivät leijuneet pilvissä. Oli enemmän kuin miellyttävää huomata EA:n onnistuneen viilaamaan sarjan tuoreimmasta osasta kerrassaan viihdyttävän. Ensimmäisenä silmille loikkivat kuitenkin EA:n urheilupeleille tutut valikot, joihin pelaajan on alkuun varsin helppo eksyä. Ura-moodia kun ei voi totutusti maalaislogiikan mukaisesti nimetä mitenkään järkevästi, vaan sen on oltava nimeltään mystinen "dynasty-mode". Erilaisia pelimuotoja onkin useammanlaisia, mutta 2K10:n My Playerin kaltaista en ihmetyksekseni löytänyt. Ainakin saman firman futispelisarjassa muistelisin moisen feetsun olleen, ja ainakin kovasti itseäni miellyttäneen.

Tämän päivän kovin sana urheilupelissä ovat säännölliset tilastopäivitykset, jotka ovat NBA Live 10:ssä alkuperäisen pelin ostaneille ilmaista lystiä. Käytetyn pelin omistaja joutuu tästä ylellisyydestä maksamaan, olettaen että edellinen omistaja on pelin mukana tulleen koodin törsännyt. Pressiversion matkaan mitään koodeja ei eksynyt, joten osa statistiikkaan perustuvista pelimuodoista jäi näin ollen kokematta. Muut pelilliset uudistukset ovat vähissä. Lataustauoilla ja valikoiden taustalla voi harjoitella korien nakkelemista kaikessa rauhassa, mikä on ihan freesi, joskin aika tarpeeton lisämauste.

Toteutukseltaan NBA Live 10 miellyttää kaltaistani skeptikkoa, jonka mielestä koripallosta ei ole montaakaan hyvää peliä tehty, tai ainakaan ne eivät ole kohdalleni sattunut. Pelattavuus on helpompaa, mutta ei kuitenkaan tunnu erityisen helpotetulta. Live 10:n eka matsini päättyi numeroin 53-54, eli sinnittelin sentään yhden numeron päähän vastuksesta. Minulle jäi tunne, että oikeasti osasin pelata ja toimia osana toimivaa tiimiä. Vastaavasti 2K-sarjan tekele hakkasi ensimmäisten pelieni perusteella minua sukkasaippualla ympäri kehoa ja huusi räkäisesti päin kasvojani, ettei minusta koskaan tule koripalloilijaa ja käski painua helvettiin, koska hc-pelaajien neulojen-kynsien-alle-työntämisharkat olivat juuri alkamassa. Myös Live 10:n visuaalinen toteutus on moninkertaisesti kilpailijaansa laadukkaampaa jälkeä. Animointiin on todennäköisesti budjetoitu projektissa isoimmalla kädellä, ja se näkyy - pelihahmot ovat todella uskottavia ja liikkuvat sulavasti, äijän koosta ja rakenteesta riippuen.

NBA Live 10 on hauska urheilupeli, joka soveltuu myös meille laiskemmille pelaajille, joiden aika ei riitä harjoittelemaan ilta toisensa jälkeen. Se on toteutukseltaan oikein miellyttävä. Pelattavuus on viilattu kohdalleen ja audiovisuaalineen antiin on todella panostettu. Jos joulupukin konttiin pitäisi valita näistä kahdesta eri koripallopelivaihtoehdosta, sormeni osoittaisi NBA Liveä.