V2.fi testasi: Razer Viper V3 Hyperspeed -hiiri ja Razer HyperPolling Wireless Dongle
Erinomainen hiiri, ehkä historian hyödyttömin lisävaruste
Vuosien varrella on tullut vastaan paljon erilaisia hiiriä, joista jotkut ovat olleet parempia, toiset huonompia. Mutta en ole koskaan aiemmin törmännyt hiireen, jonka kaveriksi tarjotaan erikseen ostettavaa varustepakettia, joka tekee siitä suorastaan huonomman.
Näin kuitenkin kävi Razer Viper V3 Hyperspeed -hiiren kera, sillä vaikka hiiri itse onkin ihan asiallinen peliväline, sen kyljessä myytävä Razer HyperPolling Wireless Dongle on 35 euron hintainen oikopolku järkyttävän huonoihin pelikokemuksiin.
Sukelletaanpa hieman syvemmälle!
Kuten nimeen livahtaneesta V3:sta voi päätellä, Razer Viper Hyperspeed ei suinkaan ole ensimmäinen laatuaan, vaan kolmas päivitysversio Razerin suositusta ja pidetystä Viper-hiirestä. V3 Hyperspeed sisältää päivitetyn nimen ohella pinon uudistuksia niin hiiren päällä kuin sen sisälläkin.
Paketti itsessään ei sisällä ihmeitä, ainoastaan hiiren ja sen langattoman USB-vastaanottimen. Paketista ei löydy edes USB-johtoa, sillä sellaiselle ei ole tarvetta. V3 Hyperspeed on aidosti langaton hiiri, joka ottaa virtansa tavallisesta sormiparistosta sisäänrakennetun akun sijaan. Ratkaisu jakaa todennäköisesti mielipiteitä, kuten valinta akun ja vaihdettavien paristojen välillä yleensäkin. Itse olen fani, sillä vaikka ladattava akku onkin lyhyellä aikavälillä kiva juttu, ajan myötä väsyneen akun vaihtaminen on huomattavasti hankalampaa kuin uuden ladattavan pariston iskeminen hiiren sisuksiin.
Hiiri on ulkoasultaan hyvin musta ja minimalistinen. Kämmenpuolta koristava Razer-logokin on pikimusta, eikä sitä edes huomaisi ellei se heijastaisi valoa hieman eri tavalla kuin muu hiiri. Pinnoite on hieman kitkaista muovia, samoin kuin kaikki painikkeetkin, miinus kuminen rulla. Ikävänä ratkaisuna hiiri ei sovi lainkaan vasenkätisille, sillä kaksi sivunappia löytyvät vain hiiren vasemmalta laidalta. Se onkin sitten mukavampaa, että hiiren yläpinnasta löytyy pikavalintanappi, jonka avulla voi lennosta hyppiä hiireen tallennettujen DPI-asetusten välillä. Tämä oli ominaisuus, jota kaipasin kovasti Logitechin muuten erinomaiselta G Pro X Superlight -hiireltä.
Ulkoisten speksien katsauksemme päättyy hiiren painoon, joka on vaa’an mukaan 89 grammaa. Jälleen vertailussa Logitechin Superlightiin V3 Hyperspeed tuntuu selvästi raskaammalta kädessä, mutta ei niinkään käytössä. Pohjan tassut liukuvat kankaisella hiirimatolla todella pehmeästi, enkä ainakaan itse sormenpääotteellani tuntenut mitään rasitusta tai väsymistä ranteessa pitkissäkään sessioissa.
Pintapuolisesti V3 Hyperspeed on siis perusvarmaa jälkeä, mikä on täysin OK, sillä ne kaikki todelliset uudistukset ja hehkuttamisen arvoiset jutut löytyvät sen sisältä.
Joku saattaa nostaa kulmakarvojaan kuullessaan, että hiiri toimii vain 2,4GHz langattomalla yhteydellä, eikä sisällä lainkaan tukea Bluetoothille. Tämä on kenties ymmärrettävä ratkaisu, koska Razer on selvästi tavoitellut mahdollisimman hyvää suorituskykyä ja pientä viivettä – ja onnistunut molemmissa.
Hiiren selkärankana toimii Razerin Focus Pro 30K -sensori, joka nimensä mukaisesti tarjoaa maksimissaan 30 000 DPI:n tarkkuuden, pystyy seuraamaan maksimissaan 750 tuuman liikettä sekunnissa ja pysyy kärryillä 70G:n kiihdytyksissä. Komeaa mainospuhetta, mutta käytännön kokemus on erittäin miellyttävä ja laadukas. Käytin itse hiirtä 1000 hertsin lukutaajuudella, mikä on suurin tuettu taajuus ilman erillistä HyperPolling-mokkulaa, enkä rehellisesti kaivannut enempää. Hiiri on äärimmäisen tarkka, enkä parin kuukauden testijakson aikana törmännyt kertaakaan töksähtelyihin tai mihinkään ongelmiin.
Razer on ladannut hiireen ja sen kaveriksi vaadittavaan Razer Central -ohjelmistoon kerrankin oikeasti hyviä ominaisuuksia, kuten käytön aikana tapahtuvan kalibroinnin, joka pitää huolta siitä, että hiiri tunnistaa tarkasti hyvinkin pienet nostot eikä tulkitse niitä luettaviksi liikkeiksi. Softa antaa pelaajan säätää erikseen, millä korkeudella hiiri tunnistaa itsensä nousseeksi ja millä taas laskeutuneeksi, mikä tuntuu ehkä paperilla hieman oudolta idealta, mutta siinä on logiikkansa. On ihan järkevää, että hiiri ymmärtää olevansa ilmassa sillä hetkellä kun pelaaja aloittaa nostoliikkeen, mutta lukemisen voi taas ihan hyvin aloittaa jo hetkeä ennen laskeutumista, jos pelaaja niin haluaa, ja jos sensori toimii sen verran luotettavasti, että näinkin saadaan tarkkoja lukemia. Tässä tapauksessa toimii.
Razerin Viper V3 Hyperspeed on siis hiirenä täyttä rautaa. Pidin suuresti sen hillitystä tyylistä, se tuntuu miellyttävältä kädessä ja tarjoaa myös ensiluokkaista suorituskykyä. Valitettavasti samaa ei voi sanoa hiiren kylkiäisenä myytävästä HyperPolling-palikasta, jonka Razer myös lähetti meille testiin.
Idea on ihan kuuntelemisen arvoinen, ainakin teoriassa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan USB-liittimeen kytkettävä palikka mahdollistaa sitä tukevilla hiirillä 8000 hertsin päivitystaajuuden, mikä kuulostaa todella huikealta jutulta. Sehän on kahdeksan kertaa enemmän kuin ilman palikkaa! Toki jos pysähtyy hieman pohtimaan sitä, kuinka monen FPS:n nopeudella pelin täytyisi pyöriä, jotta 8000 lukua sekunnissa oikeasti tarjoaisi mitään etua 1000 lukuun sekunnissa, hohto hieman himmenee, mutta ei takerruta nyt siihen. Se kun ei ole HyperPolling-palikan suurin ongelma.
Ongelma on, että minulla – ja googlailun perusteella hyvin monella muullakin – 8000 hertsin päivitystaajuus muuttaa pelit pelikelvottomiksi. Ihmettelin hetken, miksi World of Tanks muuttui diaesitykseksi aina kun siirsin hiirtä, eikä ihmetykseni ainakaan vähentynyt kun yllättäen moni muukin vielä hetki sitten hyvin toiminut peli teki samaa. Sitten muistin: se Razerin 8K. Pari vuotta sitten arvostelemani Razer Viper 8K teki prikulleen samaa ja tuolloin Razerin edustajat lupasivat, että ongelma tullaan korjaamaan pikavauhtia. Näin ei ole näemmä tapahtunut, sillä jos Viper V3 Hyperspeedin päivitystaajuuden nostaa yli 1000 hertsin, hiiri muuttuu käyttökelvottomaksi.
Selvästi ongelma ei ole universaali, joten todennäköisesti kyse on jostain epäyhteensopivuudesta tietyn tai tiettyjen valmistajien emolevyjen, tai jonkun emolevyn piirisarjan kanssa. Jokainen saa siis itse tahollaan pohtia, haluaako ottaa riskin ja ostaa 35 euron hintaisen kilkkeen, joka parhaimmillaankin tarjoaa kyseenalaista hyötyä, ja pahimmillaan muuttaa hiiren käyttökelvottomaksi.
Itse en ostaisi, mutta sen varsinaisen pihvin – eli hiiren – kanssa tilanne on toisin. Sitä kehtaan suositella hyvin lämpimästi. Mukavan neutraali ulkoasu ja miellyttävä tuntuma kädessä yhdistettynä ensiluokkaiseen suorituskykyyn ovat hyvän hiiren aineksia. Kun hintalappukin on hyvin sopuisa 79 euroa, eihän tätä voi kehua kuin voittajan valinnaksi.
Razer Viper V3 Hyperspeed
Hintaluokka: 80 euroa
Lisätietoa: Razer
Kätisyys: vain oikeakätisille
Patterin kesto: 280 tuntia 1000 hertsin päivitystaajuudella, 50 tuntia 8000 hertsillä
Sensorin tarkkuus: 30 000 DPI
Fyysiset mitat: 127,1mm x 63,9mm x 39,9mm
Paino: 59 grammaa ilman patteria, n. 89 grammaa patterin kanssa
Näin kuitenkin kävi Razer Viper V3 Hyperspeed -hiiren kera, sillä vaikka hiiri itse onkin ihan asiallinen peliväline, sen kyljessä myytävä Razer HyperPolling Wireless Dongle on 35 euron hintainen oikopolku järkyttävän huonoihin pelikokemuksiin.
Sukelletaanpa hieman syvemmälle!
Hilliteltyä tyyliä
Kuten nimeen livahtaneesta V3:sta voi päätellä, Razer Viper Hyperspeed ei suinkaan ole ensimmäinen laatuaan, vaan kolmas päivitysversio Razerin suositusta ja pidetystä Viper-hiirestä. V3 Hyperspeed sisältää päivitetyn nimen ohella pinon uudistuksia niin hiiren päällä kuin sen sisälläkin.
Paketti itsessään ei sisällä ihmeitä, ainoastaan hiiren ja sen langattoman USB-vastaanottimen. Paketista ei löydy edes USB-johtoa, sillä sellaiselle ei ole tarvetta. V3 Hyperspeed on aidosti langaton hiiri, joka ottaa virtansa tavallisesta sormiparistosta sisäänrakennetun akun sijaan. Ratkaisu jakaa todennäköisesti mielipiteitä, kuten valinta akun ja vaihdettavien paristojen välillä yleensäkin. Itse olen fani, sillä vaikka ladattava akku onkin lyhyellä aikavälillä kiva juttu, ajan myötä väsyneen akun vaihtaminen on huomattavasti hankalampaa kuin uuden ladattavan pariston iskeminen hiiren sisuksiin.
Hiiri on ulkoasultaan hyvin musta ja minimalistinen. Kämmenpuolta koristava Razer-logokin on pikimusta, eikä sitä edes huomaisi ellei se heijastaisi valoa hieman eri tavalla kuin muu hiiri. Pinnoite on hieman kitkaista muovia, samoin kuin kaikki painikkeetkin, miinus kuminen rulla. Ikävänä ratkaisuna hiiri ei sovi lainkaan vasenkätisille, sillä kaksi sivunappia löytyvät vain hiiren vasemmalta laidalta. Se onkin sitten mukavampaa, että hiiren yläpinnasta löytyy pikavalintanappi, jonka avulla voi lennosta hyppiä hiireen tallennettujen DPI-asetusten välillä. Tämä oli ominaisuus, jota kaipasin kovasti Logitechin muuten erinomaiselta G Pro X Superlight -hiireltä.
Ulkoisten speksien katsauksemme päättyy hiiren painoon, joka on vaa’an mukaan 89 grammaa. Jälleen vertailussa Logitechin Superlightiin V3 Hyperspeed tuntuu selvästi raskaammalta kädessä, mutta ei niinkään käytössä. Pohjan tassut liukuvat kankaisella hiirimatolla todella pehmeästi, enkä ainakaan itse sormenpääotteellani tuntenut mitään rasitusta tai väsymistä ranteessa pitkissäkään sessioissa.
Pintapuolisesti V3 Hyperspeed on siis perusvarmaa jälkeä, mikä on täysin OK, sillä ne kaikki todelliset uudistukset ja hehkuttamisen arvoiset jutut löytyvät sen sisältä.
2.4GHz, ei ongelmaa
Joku saattaa nostaa kulmakarvojaan kuullessaan, että hiiri toimii vain 2,4GHz langattomalla yhteydellä, eikä sisällä lainkaan tukea Bluetoothille. Tämä on kenties ymmärrettävä ratkaisu, koska Razer on selvästi tavoitellut mahdollisimman hyvää suorituskykyä ja pientä viivettä – ja onnistunut molemmissa.
Hiiren selkärankana toimii Razerin Focus Pro 30K -sensori, joka nimensä mukaisesti tarjoaa maksimissaan 30 000 DPI:n tarkkuuden, pystyy seuraamaan maksimissaan 750 tuuman liikettä sekunnissa ja pysyy kärryillä 70G:n kiihdytyksissä. Komeaa mainospuhetta, mutta käytännön kokemus on erittäin miellyttävä ja laadukas. Käytin itse hiirtä 1000 hertsin lukutaajuudella, mikä on suurin tuettu taajuus ilman erillistä HyperPolling-mokkulaa, enkä rehellisesti kaivannut enempää. Hiiri on äärimmäisen tarkka, enkä parin kuukauden testijakson aikana törmännyt kertaakaan töksähtelyihin tai mihinkään ongelmiin.
Razer on ladannut hiireen ja sen kaveriksi vaadittavaan Razer Central -ohjelmistoon kerrankin oikeasti hyviä ominaisuuksia, kuten käytön aikana tapahtuvan kalibroinnin, joka pitää huolta siitä, että hiiri tunnistaa tarkasti hyvinkin pienet nostot eikä tulkitse niitä luettaviksi liikkeiksi. Softa antaa pelaajan säätää erikseen, millä korkeudella hiiri tunnistaa itsensä nousseeksi ja millä taas laskeutuneeksi, mikä tuntuu ehkä paperilla hieman oudolta idealta, mutta siinä on logiikkansa. On ihan järkevää, että hiiri ymmärtää olevansa ilmassa sillä hetkellä kun pelaaja aloittaa nostoliikkeen, mutta lukemisen voi taas ihan hyvin aloittaa jo hetkeä ennen laskeutumista, jos pelaaja niin haluaa, ja jos sensori toimii sen verran luotettavasti, että näinkin saadaan tarkkoja lukemia. Tässä tapauksessa toimii.
Vuoden turhin lisävaruste?
Razerin Viper V3 Hyperspeed on siis hiirenä täyttä rautaa. Pidin suuresti sen hillitystä tyylistä, se tuntuu miellyttävältä kädessä ja tarjoaa myös ensiluokkaista suorituskykyä. Valitettavasti samaa ei voi sanoa hiiren kylkiäisenä myytävästä HyperPolling-palikasta, jonka Razer myös lähetti meille testiin.
Idea on ihan kuuntelemisen arvoinen, ainakin teoriassa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan USB-liittimeen kytkettävä palikka mahdollistaa sitä tukevilla hiirillä 8000 hertsin päivitystaajuuden, mikä kuulostaa todella huikealta jutulta. Sehän on kahdeksan kertaa enemmän kuin ilman palikkaa! Toki jos pysähtyy hieman pohtimaan sitä, kuinka monen FPS:n nopeudella pelin täytyisi pyöriä, jotta 8000 lukua sekunnissa oikeasti tarjoaisi mitään etua 1000 lukuun sekunnissa, hohto hieman himmenee, mutta ei takerruta nyt siihen. Se kun ei ole HyperPolling-palikan suurin ongelma.
Ongelma on, että minulla – ja googlailun perusteella hyvin monella muullakin – 8000 hertsin päivitystaajuus muuttaa pelit pelikelvottomiksi. Ihmettelin hetken, miksi World of Tanks muuttui diaesitykseksi aina kun siirsin hiirtä, eikä ihmetykseni ainakaan vähentynyt kun yllättäen moni muukin vielä hetki sitten hyvin toiminut peli teki samaa. Sitten muistin: se Razerin 8K. Pari vuotta sitten arvostelemani Razer Viper 8K teki prikulleen samaa ja tuolloin Razerin edustajat lupasivat, että ongelma tullaan korjaamaan pikavauhtia. Näin ei ole näemmä tapahtunut, sillä jos Viper V3 Hyperspeedin päivitystaajuuden nostaa yli 1000 hertsin, hiiri muuttuu käyttökelvottomaksi.
Selvästi ongelma ei ole universaali, joten todennäköisesti kyse on jostain epäyhteensopivuudesta tietyn tai tiettyjen valmistajien emolevyjen, tai jonkun emolevyn piirisarjan kanssa. Jokainen saa siis itse tahollaan pohtia, haluaako ottaa riskin ja ostaa 35 euron hintaisen kilkkeen, joka parhaimmillaankin tarjoaa kyseenalaista hyötyä, ja pahimmillaan muuttaa hiiren käyttökelvottomaksi.
Itse en ostaisi, mutta sen varsinaisen pihvin – eli hiiren – kanssa tilanne on toisin. Sitä kehtaan suositella hyvin lämpimästi. Mukavan neutraali ulkoasu ja miellyttävä tuntuma kädessä yhdistettynä ensiluokkaiseen suorituskykyyn ovat hyvän hiiren aineksia. Kun hintalappukin on hyvin sopuisa 79 euroa, eihän tätä voi kehua kuin voittajan valinnaksi.
 |
Razer Viper V3 Hyperspeed
Hintaluokka: 80 euroa
Lisätietoa: Razer
Kätisyys: vain oikeakätisille
Patterin kesto: 280 tuntia 1000 hertsin päivitystaajuudella, 50 tuntia 8000 hertsillä
Sensorin tarkkuus: 30 000 DPI
Fyysiset mitat: 127,1mm x 63,9mm x 39,9mm
Paino: 59 grammaa ilman patteria, n. 89 grammaa patterin kanssa
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti