V2.fi:n Eric Hartin kirjoitti jo ennakon ja arvostelun. Tämä on intiimi toinen mielipide peliä pelanneille ja peliä tai allekirjoittaneen Mortal Kombat -fetissiä etäältä ihmetteleville.

Sarjalla oli lupaa alkaa alusta, kun karate repi todellisuuden kudosta ja kaikkien oli juostava pyramidiin (7. osa). Niin ei käynyt, eikä käy nyt. Tämä on 12. osa, joka viittaa mm. pyramidiin ja menee pöhkömmäksi. Vitsi toimii, mutta uusi versio maistuisi, jos hahmot uusittaisiin aidosti (tiimi kykenisi siihen) ja väkivallalla provosointi osattaisiin aloittaa alusta (karkkivärejä realistisempi valaistus tekisi ihmeitä). Hahmot opetellaan uudestaan taas, mikä on hauskaa ja intuitiivista, mutta isot uudistukset ovat vähissä. Jos tahdot kuulla 33-50 prosentin komboista, tahdot varmasti myös potkia maassa makaavia.

Tasapainoisen yhteenvedon taakse kätkeytyy pirun ristiriitainen fiilis. Mortal Kombat on ollut urheilullisin harrastukseni 30 vuotta. Olen voittanut sormilla sen, minkä silmä ymmärtää, mutta nyt kunto pettää, eikä silmä koskaan paljoa ymmärtänyt. Veteraani siirtyisi valittamatta selostamoon, jos tyyli jatkaisi kehittymistä. Tarina on nurkkaan itsensä maalanneen speden kolmoisvoltti ja laskeutuminen pää edellä samaan nurkkaan. En aisti kulttuurijalanjälkeä.

Sen uskon, jos väität, että itseään paloitteleva anarkisti ja vapaustaistelija Havik on kiehtova pilkatessaan muita jo olemassaolollaan. Ehkä kirjoitat hänestä romaanin (kuten minä Sheevasta). Ehkä pistät tekoälyn luomaan kuvia, kun virheetkin ovat ominaisuus (kuten tapauksessa D'Vorah). Ehkä et osaa enää koskaan katsoa irtomunaa muistamatta Havikia tai miten vaan. Toisaalta Havikin pääjuoni on säästetty lisäosaan. Vastaavasti terveillä on lupa päristä, kun Jean-Claude Van Damme on Johnny Cage 30 vuoden jossittelun jälkeen, mutta hän mongertaa vain matsien introissa (ja ensin maksat lisää).


Kameo eli aputaistelija on hauska idea. Vihaan sitä. Vanha erikoisliikemittari on läsnä, ja röntgenliike aktivoituu yhä elinvoiman hiipuessa, joten nyt vanhan pitäisi silmäillä kolmea eri logiikalla täyttyvää ja tyhjentyvää mittaria.

Pyhän valan mukaan pelaan vain epäsuosituilla hahmoilla, mutta jämähdin yleisimpään kameoon: Sareenaan. Hänellä on parempi ammus kuin päätaistelijoilla. On tragikoomista, kun kaksi pölvästiä tekee sen monesti peräkkäin kentän vastakkaisilla laidoilla. Jos muistamme Dan Fordenin pään, joka sanoi "hop hii" ("toasty") vanhoissa peleissä, niin ottaisin mieluummin hänet ulisemaan ruudun alalaitaan kuin apuriksi Goron tai Motaron, jotka vähentävät päätaistelijan elinvoimaa. Sareena lisää sitä!

Kameo on huijauskoodi pelin omankin logiikan mukaan. Vastaavia apukeinoja on nähty yksinpelin erikoismatseissa. Niitä nyt tarjoava Invasion-tila on kuin orvon pirun Mario Party, jossa jokainen ruutu on paska matsi. Jos kameot lasketaan mukaan, on neljän kategorian verran apukeinoja, eikä yhtäkään tarvitse: painat vain eteenpäin ja hyökkäystä. Lopulta tulee "pomomatsi", jossa ruutu menee pimeäksi, pelaaja jäätyy, eikä tietokonetta voi kaataa eikä kutittaa, joten "näytä mitä opit". Aitoa pomohahmoa ei ole, joten sen erän peli häviää jopa Game Boyn Mortal Kombatille.


Koska nämä eivät ole vuosipäivityksiä, hahmon valinta lähtee aina tyylistä. Haussani ovat työkalut kaikille etäisyyksille ja noin 3 jekkua, jotta "salaista asetta" voi pantata. Havik on ok, mutta jotain uupuu. En tiedä, onko Megan Fox lainannut Nitaralle ulkonäkönsä vai pelkästään äänensä, koska Fox on planeetan kliseisin nainen, mutta Nitarassa vetoavaa on kaaoottinen siivillä räpyttely. Pelasin hänellä yli 100 yksinpelimatsia (joista moni kesti 5 sekuntia), minkä jälkeen en voittanut linjoilla ketään.

"Mortal Kombat 1" viittaa siihen, että ylijumalaksi ylennetty Liu Kang "uusi kaiken". Baraka ja Mileena ovat olleet viehättävän eläimellisiä veitsikitoja. He ovat sitä samaa matseissa, mutta tarinan mukaan he ovat nyt kuin Aki ja Heli Palsanmäki, joilla on kuppa ja vesikauhu. Liu Kang jättää vastaamatta siihen, olisiko reilua, jos hän olisi itse nykyään Chris Tucker, kunnes hän saa aasialaisen influenssan Jackie Chanilta. Käytännössä hylkäsin Mileenan tarvitsemani kombon epäluotettavuuden vuoksi. Hyperventiloin, jos häviän vielä...!

Kauan sitten väänsin Tanyalla ja Reptilellä, joten mm. korkkiruuvipotku ja jättipallo ovat nostalgiaa. Ne eivät lähde kuten ennen, eikä tarvitsekaan. Tanya ohjautuu. Reptile on helppo ja vastustajalle sekava, ja häntä kokeilin vasta, kun olin hyväksynyt Sareena-huijauksen, joten hänen kanssaan aloin muistaa, miksi annoin täydet pisteet viimeksi (11: Aftermath). Reptile ja Sareena olisivat visuaalisestikin kivoja örkkejä, elleivät he (ja koomisesti vain he) viipyilisi ihmismuodossa enimmän aikaa (myös onanointitilassa). Inhoan painottomia muodonmuutoksia!


Kun voitin 9 kertaa putkeen viittä eri ihmistä vastaan, se oli algoritmin korvaus tappioista. Matsit olivat hauskoja ja täpäriä, mutta kyykkypotku-nysväystä oli noloa katsoa uusinnoista. Se johtuu minusta. Koska kameoita pitää osata/muistaa käyttää, ne eivät tee ihmisvastuksista sekavampia alkujärkytyksen jälkeen. Nykyään jopa moni rapatasoinen osaa torjua erikseen kampin (low) ja pääläpsyn (overhead), ja itsekin näen, mitä pitää tehdä, vaikka sormet tekevät päinvastoin (kohta se lyö lekalla päähän? Istunpa odottelemaan). Tärkein toimii. Kädet tärisevät, kainalot haisevat ja viimeinkin hymyilen - saako nyt lopettaa?

Ylimääräistä tauhkaa kuten asuja on kitsaasti. Olen kurkkua myöten täynnä aikaa hukkaavia röntgenliikkeitä. Brutalityjen makuun pääsin osassa 11, mutta nekin alkavat olla toistoa. Yksi (1) Fatality, jonka katsoin YouTubesta, on hauska (Gerasin aikatemppu).

Kollegani Hartin antoi 3,5/5 tähteä. Se toimii. Jos arvostelen tämän pesäpallomailana, joka sallii voimaantua eri tavoilla kyvyistä ja asenteesta riippuen, arvosanan voi pyöristää ylös. Leffana tämä on selvä kolmonen.