Artikkeli on julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 2/2021.

Limited Edition -erikoispainokset, rajoitetut erät ynnä muut vastaavat tempaukset ovat enemmän kuin tuttuja nykypäivän pelimaailmassa, kun jostain pelistä tai konsolin erikoisversiosta yritetään tehdä harvinaista. Aina se ei onnistu, varsinkin jos rahastuksen maku on selkeä tai peli on floppi tavalla tai toisella.

Joistakin peleistä on kuitenkin tullut aidosti harvinaisia ja keräilijöiden haluamia, vaikka niiden markkinoijat eivät välttämättä sen vuoksi pelien hankintamahdollisuuksia aikanaan rajoittaneetkaan. Retro Rewind esittelee tässä artikkelissa kolme peliharvinaisuutta 80-luvulta.




Aloitetaan kuuluisimmasta. Kun itse aloittelin pelien keräämistä 90-luvun lopulla, Chase the Chuck Wagon oli se peli, joka jokaisen itseään kunnioittavan Atari 2600 -keräilijän oli saatava kokoelmiinsa, ja sen hintakin oli jo tuohon aikaan useita satoja dollareita. Syy ei ollut se, että kaikki olisivat halunneet päästä jahtaamaan vankkureita.

Pelin julkaisi Spectravision yhdessä koiranruokayhtiö Ralston Purinan kanssa vuonna 1983. Ajatuksena oli koiranruoan markkinointi, mutta pelin sai itselleen vain, jos lähetti Purinalle kuitin 11 kilon koiranruokasäkin ostamisesta sekä 12,95 dollaria rahaa. CtCW perustui jossain määrin Purinan tv-mainoksissa nähtyyn koiraan sekä leluvankkureihin, joita se jahtasi, mutta pelattavuudeltaan peli oli tylsä ja yksinkertainen. Koko mainoskampanja meni useimmilta Atari-harrastajilta aikanaan täysin ohi ja pelin olemassaolo selvisi monelle vasta vuosia myöhemmin.

Vaikka myymättömät pelit lopulta tuhottiin, ei CtCW ole lopulta läheskään kaikkein harvinaisin Atari 2600 -peli. Sen taustatarina on kuitenkin innoittanut monet hankkimaan pelin kokoelmiinsa. Vuoden 2010 tienoilla vankkurijahdin saattoi saada hankittua muutamalla kympillä, sittemmin sen hinta on taas noussut satasiin – ja vielä paljon korkeammalle, mikäli mukana tulee pelin laatikko ja ohjelappunen.


Atari-harrastajat joutuivat tekemään melkoista salapoliisityötä selvittääkseen, miten CtCW:n oikein sai hankittua. Lopulta sanomalehtiarkistosta löytyi vastaus. (Ilmoitus julkaistu Madison Wisconsin State Journal -lehdessä 16.10.1983)

PS. Pelin koodaaja Mike Schwartz kertoo tehneensä mainospelin kolmessa vuorokaudessa ja kierrättäneensä Artillery Duel -pelin koodiaan kyhätessään sen kokoon.




Vectrex-pelikonsolille julkaistiin sen myyntiaikana hieman laskutavasta riippuen 30 peliä, minkä vuoksi niin sanotun “complete setin” kerääminen on monille toiveikkaille mahdollisuuksien rajoissa. Asiaa hankaloittaa tosin ainakin kaksi peliä: bugikorjattu Mine Storm II, jota piti erikseen kirjeitse pyytää, sekä Mr. Boston. Jälkimmäisestä voi moni Vectrex-harrastaja vain haaveilla.

Vectrexille julkaistiin vuonna 1982 peli nimeltä Clean Sweep, joka on imuriteemainen variaatio Pac-Manista. (Old) Mr. Boston taas oli alkoholijuomia valmistava historiallinen (1933-1986) firma, ja kun nämä kaksi epätodennäköistä asiaa yhdistyivät, syntyi peli nimeltä Mr. Boston.

Täsmällistä tietoa siitä, miten pelin aikanaan sai käsiinsä ei ole, mutta joko viinafirma jakeli niitä jokusia kappaleita mainosmielessä – tai sitten sen saamiseksi piti ostaa viinaksia. Peli itsessään on Clean Sweep, jonka laatikkoon, overlay-muovikalvoon, alkuruutuun sekä pelimoduulin etikettiin oli lisätty firman mainontaa. Osassa logoista esiintyy silinteripäinen mies ja pelin pölynimuri oli myös korvattu silinterillä.

Harvinaisuus ja täyttä Vectrex-kokoelmaa havittelevien innokkuus ovat nostaneet pelin hintalapun hämärän rajamaille. Keräilijöille niitä on päätynyt nykytiedon mukaan vain kymmenkunta, joista kolme tai neljä on hyväkuntoisia ja yksi niistä vaihtoi omistajaa vuonna 2010 yli 7000 dollarin silmiäkirvelevään hintaan. Vodkapullon saa halvemmalla ja silläkin saa silmät kirvelemään.




Yhteistä kahdelle edellä mainitulle pelille on se, että molemmat ovat enemmän tai vähemmän muunnoksia jo olemassa olevasta pelistä. Samalla linjalla jatketaan myös Pepsi Invadersin kanssa, ja voittekin jo arvata, mitä peliä tässä on muokattu.

Lievän vihamielisyyden Pepsiä kohtaan selittää se, että pelin julkaisija on kolasotien verivihollinen Coca-Cola. Pepsi Invadersia, joka tunnetaan myös lempinimellä Coke Wins, ei koskaan päästetty julkisesti myyntiin, vaan peliä jaettiin jälleenmyyjille kokiksen järjestämässä tapahtumassa Atlantassa vuonna 1983. Julkinen levittäminen sekä kolakilpailijan että Taiton oikeusjuttujen pelossa ei olisi ehkä hyvin päättynytkään.

Miksi sitten keräilijöiden pitäisi olla kiinnostuneita tällaisesta “piraattiversiosta”, vaikka se harvinainen olisikin? Ehkäpä siksi, että peli kehitettiin - tai muokattiin - virallisesti Atarin suojissa. Sen koodasi Christopher Omarzu, jonka työlistalla oli ollut muitakin lisenssipelejä. Sen lisäksi, että avaruusolennot olivatkin nyt kirjaimet P, E, P, S ja I, tässä pelin versiossa oli uutta loppumattomat elämät ja kolmen minuutin aikaraja. Myös taustagrafiikkaa oli muokattu kolan ruskeaksi.

Peliä valmistettiin 125 kappaletta, eikä sille ollut laatikkoa tai ohjekirjaa, vain styroksinen suoja. Taustatarina houkuttelee sekä cola- että Atari-keräilijöitä ja peleistä onkin maksettu reilusti toista tuhatta dollaria.

Kuvat: Manu Pärssinen, Ralston Purina, Will Berdan

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 2/2021
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: https://retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta https://tilaaskrolli.fi