Tänä vuonna pelimaailmassa on koettu vuoristoradan lailla niin riemastuttavia yllätyksiä (Hi-Fi Rush), vuosisadan lässähdyksiä (The Lord of the Rings: Gollum), kauan kaivattuja jatko-osia (Jagged Alliance 3) kuin viimeistelemättömiä tuhnuja (Forspoken). Vuorotellen ylä- ja alamäkeen matkannut pelijulkaisujen vuoristorata aloittaa uuden syöksynsä, kun 2D-tasohyppelypeli Enchanted Portals kuljettaa pelaajat suoraan pelihelvettiin.



Xixo Games Studion kehittämä Enchanted Portals on PC:lle, Nintendo Switchille sekä Xboxin ja Sonyn konsoleille julkaistu 2D-tasohyppelypeli (alagenreä “run and gun”), jossa loitsukirjansa kadottanut kaksikko kulkee mielikuvituksellisesta maailmasta toiseen, taikasauvaa heiluttaen sekä vihollisia väistellen. Vaikka genren kulta-aika oli vuosikymmeniä sitten, Enchanted Portalsin ilmiselvin innoittaja on muutaman vuoden takainen indie-suosikki Cuphead. Molemmat pelit mukailevat 1900-luvun alkupuoliskon animaatioita ja näyttävät jopa vaikeudestaan tunnetulle Dark Soulsille, miltä haastava peli voi tuntua. Ikävä kyllä Enchanted Portals epäonnistuu kaikessa, mistä Cuphead nousi kuuluisuuteen.


Enchanted Portalsin arvostelemisessa ei suoranaisesti vaadita nyansseja: kyseessä on epäonnistunut peli, jota ei ole syytä suositella. Tasapuolisuuden nimissä hyvätkin puolet on toki tuotava esille: esimerkiksi 1930-1940 -lukujen animaatioita mukaileva tyyli sisältää upeita hahmoja, joiden design on paitsi autenttisen oloista, myös oivaltavaa. Hyppiminen ja ammuskelu on hyväksyttävällä tasolla, ja mielikuvituksellisessa kenttäsuunnittelussa on otettu riskejä. Ovatko riskit täysin onnistuneita vai eivät, onkin sitten toinen juttu. Peliä voi myös pelata co-opina, jos välttämättä haluaa kiusata kaveriaan.


Sen enempää en kuitenkaan pehmennä Enchanted Portalsin mahalaskua. Muilta osin kyseessä on niin tavattoman turhauttava ja väsyttävä tasohyppelypeli, että sen läpäiseminen muuttui lopulta mahdottomaksi: loputtomien yritysten, kirosanojen ja leipääntymisten jälkeen valitsin mielenterveyteni ja laskin ohjaimen käsistäni. Arvostelu on siis kirjoitettu vain osittaisen kokemuksen pohjalta, joskin on vaikea uskoa että viimeisten kenttien kokeminen muuttaisi arviota suotuisammaksi.



Tiivistettynä Enchanted Portalsin ongelma on siinä, että heikko pelattavuus ja tolkuttomat päätökset mekaniikkojen suunnittelussa vesittävät koko pelinautinnon. Enchanted Portals on Cupheadin tavoin hyvin vaativa tasohyppelypeli: hahmo kestää vain muutaman osuman, kentissä ei oikeastaan ole checkpointteja ja ruutu on jatkuvasti täynnä yhtä sun toista vihollista, joista useimmat myös ampuvat laseria, happoa tai ties mitä myrkkyä pelaajan päälle. Haastavuudessa ei olisi itsessään mitään vikaa, mutta heikon pelattavuuden vuoksi vastustajien väistely latistuu turhauttavaksi tuurikaupaksi. Kaiken tämän päälle tuuria tarvitaan entistä enemmän, sillä kentät ovat myös täysin randomisoituja: RNG-hengen mukaisesti tuttu alue voi muuttua kirjaimellisesti mahdottomaksi esteradaksi, josta ainoa tie eteenpäin on kentän uudelleen aloittaminen.


Turhautuminen kasvaa entisestään, kun hyppiessäsi, syöksyessäsi ja blokatessasi henkesi edestä ymmärrät, miten mielivaltaisia päätöksiä suunnittelupöydällä on tehty. Esimerkiksi syöksyminen jatkaa syöksyn jälkeen eteenpäin liikkumista, jolloin liikeradan arviointi muuttuu hyvin vaikeaksi; väistely taas on ihan yhtä mahdotonta, sillä turvallisia “i-frameja” (ne syöksyn sadasosasekunnit, joiden aikana pelaaja on turvassa) ei joko ole olemassa, tai ne ovat niin olemattomia, että niitä tuskin huomaa. Lopuksi pelissä on vielä blokkaus, joka jostakin kuolevaiselle käsittämättömästä syystä aktivoituu paljon hitaammin kuin kaikki muut kyvyt. Osumien ottaminen ei tietenkään anna muista peleistä tuttua, useamman sekunnin turvaa, jolloin täydellisesti mennyt pelikerta voi muuttua silmänräpäyksessä game overiksi.


Vaikka ohjaaminen on pääosin hyväksyttävällä tasolla, mukana on myös epäintuitiivisia puolia. Hyvänä esimerkkinä toimivat värikoodatut viholliset, jotka vaativat tietynlaista iskua, mutta iskutyypin vaihtaminen vaatii D-padin suuntanappien painallusta. Yritäppä siinä väistellä eri suunnista tulittavia vihollisia, kun samalla pitäisi vaihtaa D-padilla tulipallot jääkiteisiin että vastukset ottaisivat ylipäätään vahinkoa. Niin ja muistinko mainita, ettei pelissä ole lainkaan mekaniikkoja selittävää tutoriaalia? Iloa ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Silloinkin kun pelissä pärjää, pelaaminen ei ole tarpeeksi responsiivista tuntuakseen muulta kuin staattiselta liukuhihnalta.



Jos pelaaja hyväksyy kaikki ongelmat ja jatkaa itsensä kurittamista, palkinnot eivät ole hääviä. Yksi suurimpia myyntivaltteja on tietysti visuaalinen tyyli, mutta siinäkin on ongelmansa. Vaikka esimerkiksi kenttäsuunnittelussa on otettu miellyttävästi riskejä, eri alueet eivät istu mitenkään yhteen. Yhtenä sekuntina seikkaillaan kummituskartanossa, seuraavana alien-lehmän ohjaaman UFO:n keskustietokoneen luomassa Matrixissa – josta jatketaan rempseästi esimerkiksi merenneitojen vedenalaiseen maailmaan tai viidakoihin. Pomotappeluissa on välillä hauskaa vaihtelua ja uusia ideoita, mutta peruskentät ovat monotonisia sekä venytettyjä.


Jälki heittelee ympäristöjen lisäksi myös muussa toteutuksessa: hyvistä puolista huolimatta mieleen jää lähinnä epätasaisuus ja halpuus. Osa vihollisista on hädin tuskin animoituja, välivideotkin ovat laiskoja dia-esityksiä. Audiopuolella hyvin hajanainen ja ontto äänimaailma hukkuu lähes täysin musiikkien taustalle. Jos Cupheadia vertaa ison budjetin animaatioelokuvaan, Enchanted Portals on se mikrobudjetilla vuosikausia myöhemmin tuotettu, suoraan VHS:lle julkaistu jatko-osa. Pelin aikana näkyy vain häivähdyksiä siitä mielipuolisesta riemusta, jota Cupheadin design oli kauttaaltaan täynnä.


On vaikea nähdä, miten Enchanted Portalsia voisi korjata pelikelpoiseksi. Vaikka pelattavuus saataisiin kuntoon ja vaikeustasoa kevennettäisiin, jäljelle jäisi silti suurimman myyntivaltin – eli audiovisuaalisen toteutuksen – epätasaisuus. Kaikkein intohimoisimmat Cuphead-fanit saattavat saada tästä irti jotakin haaleaa jälkilämmittelyä, mutta kaikkien muiden kannattaa löytää jokin miellyttävämpi tapa kiusata itseään.



Lyhyesti: Cupheadia huonosti apinoiva Enchanted Portals epäonnistuu jokaisella osa-alueella.

Hyvää:

• Ympäristöjen ja joidenkin hahmojen design
• Pomotappeluissa hauskoja ideoita

Huonoa:

• Hiomattomat mekaniikat
• Heittelevä pelattavuus
• Audiovisuaalisen toteutuksen epätasaisuus
• Turhauttavan vaikea