Artikkeli on julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 2/2021.

Maailma on jo pullollaan vanhoille pelikonsoleille rakennettuja SD-kortinlukijoita, multicarteja ja monenmoisia virityksiä, joilla niiden pelivalikoiman saa kätevästi pelattavaksi aidolla laitteella. Kun AtariAge-Facebook-ryhmän postauksessa käyttäjä esitteli PlusCart-kokoelmaansa, mielenkiintoni heräsi. Sillä saa siis Atari 2600:n kiinni wifiin?

Pieni googlailu selvitti, että PlusCartin saa tilattua omakseen Saksasta (pluscart.onlineweb.shop) 28 eurolla - tai hiukan sitä edullisemmin, jos rakentaa sen itse osista. PayPal-tili kilahti vikkelään, sillä pitihän tämä ihme todistaa omin silmin. Tarjolla on rakennussarjan ja kootun piirilevyn lisäksi myös mustiin 3D-tulostettuihin kuoriin pakattu versio (38,50 eur) sekä tilaamani PlusCart, jolle jokin halpis-2600-peli on saanut lahjoittaa kuorensa.

Tilaussivulla kehotetaan varmistamaan ennen tilaamista, että oman reitittimen WiFi osaa kytkeytyä ESP8266- 01s-Wifi-moduuliin, jossa on perus AT-firmware. Ymmärsin muutaman kyseisistä sanoista, joten toivoin parasta ja jo viikkoa myöhemmin Saksasta kolahtikin pienoinen, tyylikäs pahvipaketti PlusCartin logolla koristeltuna.




PlusCart perustuu Robin Edwardsin UnoCart-2600-projektiin sekä Christian Specknerin siihen tekemiin lisäyksiin. Avoimen lähdekoodin projektista on päävastuussa Wolfgang Stubig, jonka haastattelu löytyy artikkelin lopusta. SD-kortin sijaan PlusCart käyttää siis nettiyhteyttä, ja täytyy sanoa että on siinä jotain retropelinostalgisesti väärän tuntuista, kun Atari 2600 utelee mustavalkotelevision välityksellä langattoman verkon salasanaa.

PlusCart löysi heti wifi-verkkoni ja salasanan syöttäminen oli kohtuullisen helppoa, kunhan vaihdoin asetuksista fontin, joka erotteli paremmin isot ja pienet kirjaimet. Hetken päästä olinkin jo “PlusStoressa”, eli NextCloud-pilvipalvelussa sijaitsevassa kansiossa, josta löytyi roppakaupalla pelien ROM-tiedostoja – niin klassikoita, kotikutoisia, hackeja, uutuuksia kuin demoscenen tuotoksiakin.

Kun vielä kirjauduin PC:llä samaan NextCloudiin, synkronoin sen ja kirjasin tunnukset Atarille, symbioosi oli valmis: Kaikki tiedostot, jotka kopioin tietokoneellani sijaitsevaan My ROMs -kansioon, ilmestyivät jotakuinkin välittömästi Atari 2600:lla käynnistettäviksi. Eikä käynnistyskään kauan kestänyt, sillä muutamien kilotavujen tiedostot tulevat aika sukkelaan pilvestä, käytännössä nopeammin kuin mitä pelimoduulin vaihtaminen kestäisi.



Aika monesta asiasta näkee, miten ajatuksella kokonaisuutta on hiottu. Käyttöliittymää on viilattu niin, että sen käyttäminen Atarin kauhealla joystickilla ja yhdellä painikkeella on mahdollisimman helppoa. Pelilistan valikosta voi kaikkien ROMien selailun lisäksi valita esimerkiksi viimeksi pelatut, käyttäjien keskuudessa suosituimmat tai viimeksi pilveen lisätyt pelit. Lisäksi jonkun verran tiedostoja voi laittaa “offlineen” eli pelimoduulin muistiin. Internetyhteyttä ei siis tarvita Ataria mökille otettaessa, kunhan pelit pistää talteen etukäteen. Pelistä toiseen siirtyminen käy myös kätevästi: kun joystickia kääntää oikealle ja painaa konsolin reset-vipua, pääsee takaisin siihen listaan, jossa viimeksi on ollut. Kaikissa rautaa äärirajoilleen vievissä demoskene- ja homebrew-tuotoksissa tämä ei kuitenkaan toimi.


Muutakin pikkukivaa löytyy. Laite lähettelee tiettyjen, muokattujen pelien parhaita tuloksia näkyville osoitteeseen highscore.firmaplus.de, joten Atari 2600 -yhteisön voi haastaa tuloksissa. Joillekin peleille tuloksia on kirjattu yli sadalta pelaajalta ja näin muokattuja pelejä löytyy tällä hetkellä reilu 70. Lisäksi yllätyin, että mukana on myös tekstitiedostojen lukija, eli pilvessä ja moduulilla olevat .txt-muotoiset ohjetiedostot voi lukea suoraan Atarilla ja sivut vaihtuvat joystickilla vasempaan tai oikeaan napauttamalla.



PlusCart kerää siis toiminnallisuudestaan pelkkiä kehuja, mutta tuo mukanaan myös lakiteknisesti hämärää aluetta sekä huolta huomisesta. PlusStoreen kirjautumalla saa tosiaan pääsyn ROM-tiedostojen runsaudensarveen, josta löytyy tuhansia pelejä ja kymmeniä nimikkeitä esimerkiksi Atarilta, Activisionilta ja Segalta, jotka ovat yhä bisneksessä mukana. Toisaalta projekti on avointa lähdekoodia ja PlusCartiakin myydään käytännössä omakustannehintaan, joten tekijät eivät peleillä rikastu.

Toinen kysymys on itse PlusStore. Se sijaitsee Nextcloud-pilvipalvelussa, mutta entäpä jos sen ylläpito loppuu? Entä jos PlusCartin pilvestä vastuussa olevat kyllästyvät projektiin? Hassua ajatella, mutta nämä ovat nykypäivän konsoleiden ongelmia kohta 45 vuotta vanhalla pelilaitteella! Toivotaan, että tekijät tiedottavat mahdollisesta innon loppumisesta ajoissa, jotta käyttäjät ehtivät ladata haluamansa pelit ja käyttää moduulia huokeana multicartina.




Kuka on Wolfgang Stubig?

– Olen ohjelmoija, vaikka opiskelinkin koneenrakennusta. Jotenkin lipsahdin sitten ohjelmistopuolelle opiskeluissani ja nykyään työstän verkkopohjaisten sovellusten taustakoodia ja sulautettujen järjestelmien projekteja.

Wolfgang syntyi 70-luvulla, mutta ei aikanaan koskaan omistanut Atari 2600:aa, vaikka hänen ystävillään moisia olikin. 13-vuotiaana hän sai joululahjaksi Atari 600XL:n ilman kasettiasemaa, joten kaikki pelit piti naputella uudestaan ja uudestaan lehtien BASIC-listauksista ennen kasettiaseman saapumista taloon. Siitä hän kuitenkin sai ohjelmointiharjoitusta, ja pian Wolfgang alkoi kaveriensa kanssa tehdä Atarille BASIC-ohjelmia.

– Useimmilla muksuilla oli C64, jonka sain kyllä myöhemmin. Myin kaiken tietokonetavarani 19-vuotiaana ja seuraava kone olikin sitten 486, jonka hankin kun aloin opiskella. Kyhäilin kyllä kaikenlaisia kotiautomaatioon ja retrokoneisiin liittyviä projekteja, mutten koskaan julkaissut niitä.

Wolfgangin mukaan ajatus PlusCartista syntyi kuutisen vuotta sitten. Hän teki kokeiluja erilaisiin ratkaisuihin perustuen (Arietta, Particle Photon), mutta mikään niistä ei naksahtanut oikein kohdalleen. Tutkiessaan ESP32-mikrokontrollerin mahdollista soveltuvuutta projektiinsa hän törmäsi UnoCartiin ja sen myötä STM32-piirilevyyn. Kahta viikkoa myöhemmin toimiva prototyyppi olikin sitten valmis.

– Se sama prototyyppi on videolla, joka aloittaa PlusCart-viestiketjun AtariAge-keskustelualueella. Soveltuvan rautaratkaisun löytäminen oli ehdottomasti tämän projektin hankalin vaihe.

Yhteisön tuella

Aluksi mies työsti PlusCart-ideaansa yksin, mutta sittemmin muutkin AtariAgen jäsenet ilmaisivat halukkuutensa osallistua: Andrew Davie testaili PlusCartia ja lisäsi siihen mm. highscore-tulosten lähettämisen, Thomas Jentzsch taas pisti uusiksi valikkojärjestelmän. AtariAgen käyttäjistä nimimerkit Prizrak, Omegamatrix ja SvOlli pitävät huolta PlusStore-pilvestä, ja Davie on myös tehnyt moduulille 3D-tulostetun kuoren. Keskustelu aiheesta käy foorumilla edelleen vilkkaana.

Wolfgang kertoo, ettei ole joutunut teknisistä rajoituksista johtuen jättämään PlusCartilta pois mitään ominaisuutta, jonka hän olisi mukaan halunnut. Google-haun suorittaminen tai IRCissä keskusteleminen PlusCartin kautta ei kuitenkaan olisi kovin kätevää, vaikka toimisikin.

Kysyimme Wolfgangilta hänen ajatuksiaan siitä harmaasta alueesta jolla liikutaan, kun PlusCartin kautta pääsee käsiksi koko Atari 2600:n pelivalikoimaan.

– Ymmärrän ongelman. PlusStoren kaikille avoin puoli koostuu enimmäkseen Rom Hunter Collection v16:n tiedostoista, joten ne olisi kuitenkin helppo ladata internetistä, atarimania.comista. Jos meille lähetetään DMCA-vaatimus tai jotain vastaavaa, toki poistamme vaaditut pelit valikoimasta.

Nextcloudin kautta toimivaa palvelua Wolfgang lupaa tukevansa niin pitkään kuin mahdollista ja kertoo, että myös Daviella on hallussaan PlusStore API:n taustakoodi. Jos hänelle itselleen sattuu jotain, Davie voi jatkaa.

Seuraavana päivityksenä PlusCartiin on luvassa useiden ympäri maailmaa sijaitsevien PlusStore-pilvisijaintien tukeminen, jotta moduuli osaisi ottaa aina yhteyden siihen, joka on lähimpänä. Kehitystyö siis jatkuu.

PlusCartin hankkiminen mahdollisti myös uusien Atari 2600 -pelien testaamisen. Tutkailimme internetin keskusteluryhmien mielipidettä parhaista homebrew-peleistä ja kokeilimme niistä muutamia.



Tekijä: Ben Larson
atariage.com
PEUKKU YLÖS

Jos olette pelanneet PC-pelejä DOS-aikaan ja katsotte tämän pelin ruutukuvaa, ei lie yllätys, mistä on kyse. Incoming! on Scorched Earth -tyylinen fysiikkapohjainen tykkitaistelu Atari 2600:lle sovitettuna. Moinen peli on ollut olemassa toki jo aikanaan, sillä Artillery Duel salli kahden pelaajan kanuunakamppailut jo ilmestyessään vuonna 1983. Incoming!- pelissä on selkeästi taustalla kuitenkin 25 lisävuotta Atari 2600:n koodien kaivelua, sen verran sujuvammin touhu pyörii. Pelissä on näin ollen myös tekoälyvastus, satunnaisesti luodut kentät, säädettävä vaikeustaso sekä vauhdikkaat ammukset ja värikäs grafiikka.

Valitettavasti pääsin pelaamaan peliä vain tekoälyvastusta vastaan, mutta arvosanani ottaa huomioon, kuinka hauska peli voisi kaverin kanssa olla. Teknisestä toteutuksesta yläpeukku olisi tosin muutenkin tullut.



Tekijä: Joe Grand
grandideastudio.com/scsicide/
PEUKKU YLÖS

Tässäpä idea: pelaaja on SCSI-kiintolevyn lukupää. Tavoitteena on lukea kiintolevylle tallentuvia värikkäitä bittejä oikeassa järjestyksessä, jotta ei synny puskurin alivuotovirhettä. Bitit nopeutuvat pelin edetessä, joten pelaajalta vaaditaan havainnointikykyä ja reaktionopeutta sekä tarkkoja liikkeitä. Alkuperäinen SCSIcide julkaistiin vuonna 2001 ja sitä pystyi ohjaamaan vain Atarin paddle-ohjaimella (mikä onkin parempi vaihtoehto), Ultra SCSIcidessä mukaan on lisätty muun muassa joystick-ohjaus.

Pelaajan ohjaaman lukupään väri vaihtelee ja kerätä pitää aina sen värinen bitti, minkä värinen lukupää on. Simppeli peli on tasapainotettu hyvin, sillä koukku bittien metsästykseen syntyy hyvin nopeasti plimp-äänten kilkattaessa onnistumisista. Erikoista SCSIcidessä on pisteenlaskujärjestelmä, joka on toteutettu kiintolevyjen maailmasta tuttuina heksadesimaaleina. Saunaillanvietossa peli voisikin olla hitti, kunhan joku sitten vielä saisi ynnättyä, voittiko 02008C- vai 0200B5-tulos. Hauska peli-idea!



Tekijä: Paul Slocum
qotile.net/marble.html
PEUKKU YLÖS

Marble Craze on ainoastaan paddle-ohjaimilla ohjattava peli, joten emulaattoritestailu olisi hankalaa (tosin mahdollista Stelladaptor-lisälaitteen kautta). Nimestä voi päätellä paljon: kyseessä on kuulankuljetuspeli, jossa joko yksin tai kaverin kanssa pyritään pyörittelemään kuula läpi labyrintin maaliin asti. Muistatte varmaan ne puiset labyrintit, jotka Suomessakin olivat ainakin vielä 80-90-luvulla suosittuja?

Mainioiden musiikkien jälkeen yllättävintä Marble Crazessa on jaetun ruudun kaksinpeli, mikä on Atari 2600:lla hyvin harvinaista. Kuulan letkeät fysiikat tuovat mieleen tietenkin myös Marble Madnessin – ja myöntää täytyy, että koodarilla on ollut pallo hallussa. Ohjaus tapahtuu kahdella paddle-ohjaimella (eli kaksinpeliin vaaditaan kaksi paria); toisella ohjataan vaaka- ja toisella pystyliikettä. Ohjaimille kannattaa varata tukeva alusta, sillä sylissä tämän pelaaminen muuttuu vielä astetta haastavammaksi. Pelissä on kaikkiaan 18 tasoa, joissa on myös kaikenlaista pientä ylläriä.



Tekijä: Anthony Wong
atariage.com
PEUKKU YLÖS

Sen lisäksi, että uusia pelejä vanhoille laitteilla voi keksiä itse, niitä voi tehdä myös hakkeroimalla ja muokkaamalla, eli modaamalla vanhojen pelien koodeja. Sellaisista on kyse Haunted Adventure Trilogyssä, joka sisältää kolme peliä: Haunted Adventure - Boo! (Adventurepelin hack), Haunted Adventure II - Redemption (Adventure-pelin hack) sekä Haunted Adventure III - Witch’s Flight (Superman-pelin hack). Kyseessä eivät ole kuitenkaan mitkään vasemmalla kädellä tehdyt muokkaukset, vaan peleihin on lisätty yllättävänkin paljon uutta sisältöä ja pelattavaa.

Anthony Wong on tunkenut I- ja II-pelit täyteen etsittävää, kerättävää ja tutkittavaa. Itse en ole originaali-Adventuren suurin fani, joten lisätwistit olivat mukava lisä, vaikka kärsivällisyyteni ei siltikään riittänyt kovin pitkiin pelisessioihin. Witch’s Flight taas on itse asiassa paljon järkevämpi ja tunnelmallisempi Halloween-henkinen lentely kuin originaali Superman-peli oli aikoinaan. Modi parantaa alkuperäistä, mutta äänimaailmaan olisi voinut ehkä hieman enemmän vielä panostaa. Moderneiksi Atari 2600 -tuotoksiksi kolmikko ei ole niin vaikuttava kuin muut testatut pelit, mutta ansaitsee silti hinta-laatu-suhde-peukun.

Kuvat: Manu Pärssinen, AtariAge

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 2/2021
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: https://retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta https://tilaaskrolli.fi