Monikohan vanhempi tietää, että heidän 12-vuotiaan, internetissä kauttaaltaan ironisen pikkutyttönsä lupaavan sosiaaliselta kuulostava manga-harrastus tarkoittaa todellisuudessa lähinnä internetvetoista hardcore-homopornografialle masturbointia?

Tosin eihän tyypillinen suomalainen nyt edes ymmärrä, mitä hardcore määritelmältään tarkoittaa. No, tämä ilmeinen fakta, jota ei tarvitse sen koommin perustella tuli kuitenkin mieleeni katsellessani eräässä suomalaisessa televisio-ohjelmassa esitettyä lyhyttä inserttiä nuorten suomalaistyttöjen modernista verkottumisesta. Kuvamateriaalissa oli erään tytön profiili erään sosiaalisen verkon sivuilla, ja havaitsin ilokseni siinä melkoisen listauksen yaoi- ja "homot"-teeman yhteisöjä. Kun tytöltä kysyttiin aavistamattomasti, mitä kaikki nämä homot täällä oikein ovat, meni yaoi-Aino perinjuurin nolonnäköiseksi ja sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, että ne ovat kaikki vitsejä.

BUSTED.

Yaoi eli "piirretty japanilainen homoporno", kuten eräs luokkakaverini taannoin kiteytti - koetan vielä imitoida tyypin totaalista tuomioilmettä määritelmän sanottuaan - meni noin viittauksena innokkaan TV-toimittajan tietoalueen ohi. Olisipa tyttö sanonut suoraan kansallisessa televisiossa, että masturboi homopornolle. Siitä olisi voinutkin syntyä jotain tyhjänpäiväistä Mariaa! räväkkäämpää journalismia. Kuvitelkaa tällaisen shokkipaljastuksen kiihottamia yleisönosastopalstoja ja kaikkia haudasta nousevia moralisti-sormenheristäjämummoja... jotka välittömästi painuisivat letkuttamaan torrentista yaoita.

Seuraavaksi moraalisen närkästyksen parodioinnista "mitä sitten" -vaiheeseen. Onaniahan nyt on ollut implisiittinen osa ihmisapinoiden elämää siitä asti, kun fiktiivinen isähahmomme taivahassa hieroi kaikkia tasan kahta rauhanaatteisiin erikoistuneista neuroneistaan yhteen luoden maan päälle ne ensimmäiset ihmiset: Aatamin ja Eeron. Sen jälkeen sukupuoli x onkin aina ollut varsin kiinnostunut katselemaan sukupuolta y puuhailemassa omiensa parissa. Pojat kuolaavat lesboja, tytöt homppeloivia poikia. Tässä valossa on vain hyvä, että tytöt on viimeinkin saatu kiinnostumaan jostain! Olin tosin melko valmis arvaamaan, että fetissiään onnellisena toteuttavien tyttöjen kannanotto havaintoon olisi: "Mutta ne eivät ole sama asia! Poikien lesbot ovat kuvottavia ja säälittäviä, kun taas meidän homomme ovat uljaita ja kauniita, eikä se edes liity seksiin!"

Onneksi vanha sääntö piti taas paikkaansa: elämääni putkahtaa välittömästi ilman syytä juuri tutkimani asian edustajia. Tapasin siis liudan yaoi-tyttöjä, joilla oli hyvinkin terve ja itseäänpettämätön näkökulma touhuiluunsa sukuvietin käihän tangentin toteuttamisena. Purkakaa tämä korukielinen eufemismi miten mielitte sillä välin, kun vaihdan lipasta. Täytyy kyllä myöntää, että elän mieluummin maailmassa, jossa tytöt fanittavat japanilaista homopornoa kuin maailmassa, jossa he fanittavat Disney-linjan sosiaalipornoa. Tai jotain Luolakarhun klaania.

Masturbaatiossa tai kiinnostuksessa vastakkaiseen sukupuoleen (edes tai etenkään peuhaamassa omiensa kanssa) ei ole tietenkään mitään pahaa. Epäilen siitä huolimatta vieläkin, ettei perussuomalaisen perheenäidin huumorintaju välttämättä taivu modernin internetturin mielenavaruustasolle. Minä lähinnä huvitun aina, jos jossain näkyy Bondage Faeries, goatse tai juna.swf, mutta oletan maassamme olevan paljonkin ihmisiä, joita mokomat ilmeisen inhimilliset tunnelitutkielmat hirvittävät ja melkoisesti sittenkin. Ainakin aluksi.

Ei ole kovin hyvä olla ihan pihalla tässäkään asiassa, ja vielä haitallisempaa on olla solmussa seksuaalisuutensa kanssa. Tunsin eräänkin miesrukan, joka meni ihan sekaisin herättyään valtavan erektion kanssa keskeltä hyvinkin homoseksuaalista unta. Aivan kuin unilleen jotain voisi. Tyypillinen homofoobikko naistenmies (tiedätte tyypin) joutuu luultavasti saman tilanteen jälkimainingeissa paneskelemaan vähintään kahdenkymmenen baarinaisen kanssa loppupäivän ajan ollakseen taas sujut itsensä kanssa tuollaisen reittenvälisen heteropurisminvastaisen pommin putoamisen jälkeen.

Okei, liittyykö tämä jotenkin pelaamiseen? Ei, ei tietenkään, vaikka Tecmo julkaisee joka toiselle koneelle Dead or Alive Extremen ja C-64 -aikana kaikilla oli koneelle valikoima toisista syrjään asetettuja lerppuja, joista ei todellakaan lerpattanut. Okei, Sex Gamesille voi aina nauraa, mutta kukaan "vakava" kulttuurikriitikko tai animoiduista, 12-vuotiaiden Gainax bounce -robottipiikojen peleistä kirjoittava työntekijä maailmassa ei ole koskaan uskaltanut kaupallisissa kirjoituksissaan puhua muuten kuin tekopyhän pilkallisesti tai kieltävästi pelien pornoilusta - tai herra paratkoon, omista mieltymyksistään - paitsi ehkä kliinisen objektiivisilla ja tarkoituksellisesti etäännyttävillä havainnoilla.

Vaikka joka kolmas kolumni katu-uskottavissa trendilehdissä suoltaa nykyään itsensä rakastamisen taitoa, peleissä asia on häpeäloukussa - vaikka varsin gonzojournalistisia toteamuksia heitetään kevyesti jostain AK-47:sta, miekan/piston/koston glorifioinnista tai jättiläisroboteista, joista lentää ulos pitkiä lasereita sekä kovia, suoria ohjuksia. Fallosallegoriat a go-go. Tiukassa tilanteessa tulee uuskonservatiivisesta pelikriitikostamme ulos korkeintaan, että "gosurorit ovat kieltämättä todella kauniita estetiikkahaaransa päätepisteitä", mutta kukaan ei koskaan myönnä viettäneensä nuoruuttaan onanoiden Three Sisters Storylle tai Byterapersin C-64 -demoille, vaikka jopa 300 - tuo moderni He-Man - kirvoittaa välittömästi jotain todella epäilyttäviä innostusryöppyjä.

Jos perussuomalainen miesjoukko puhuu baarissa joukkohengen nostattamiseksi intistä, ryppyotsaiset pelijournalistit morkkaavat kilpaa fanservicen määrää ja kaikkia naurettavia pahuuden lesbovalkyyrioita, vaikka kaikilla seisoo housuissa. Jopa siis niillä asepalvelusmiehillä, mutta sehän oli ilmeistäkin. Näin meillä siitä asti, kun Mannerheim teki armeijasta Tom of Finland -yhteensopivaa!

Pitkään oli sekin kiven takana, että ihminen myöntäisi kiihottuvansa ajoittain muustakin kuin vieressään kukertelevasta ihmisestä. Sitten se sallittiin fotorealistisille duplikaateille, ja piirretyt hahmot jäivät anateemaksi. Masturbaatio halunnee vapautua. Eräs nettituttuni totesi taannoin masturboineensa kerran Diablo-pelin pikselihahmoille. No niin, tämän jälkeen omat itseinhoiset kokemuksesi tuntuvat varmaan aika mitättömiltä. Minäkin myönnän kiihottuneeni aikanani kovasti jostain Three Sisters Storysta ja kaikista muistakin mahdollisista epämääräisistä digitaalisista seksiproduista, kuten varmasti kaikki muutkin. Ihan turha selitellä!