Jos on Katamari-sarjan pelejä koskaan pelannut, ei tarvitse kuulla kuin sana “katamari” niin päässä alkaa soida pelien tunnusmelodia ja suupielet vääntyvät hymyasentoon. Sarjan fanit saavat varmasti hymykuoppiinsa syvennystä jo pelkästä tämän version nimestä, mutta kerrataanpa muille, mitä nimihirviön eri osaset tarkoittavat.



Sarjan ensimmäinen peli oli länsimaalaiset hupsulla japanilaisella huumorilla hurmannut Katamari Damacy, jota ei Euroopassa alunperin (2004) edes nähty. Sen sijaan täällä päästiin katamaripallon kasvattamisen makuun ensimmäisen kerran paria vuotta myöhemmin, kun We Love Katamari -jatko-osa rallatteli PlayStation 2:lle. Nyt käsittelyssä oleva peli on sen pelin uusioversio (eli “reroll”). Mutta ei tässäkään vielä kaikki! Lisää r-kirjaimia nimeen saadaan, kun peliin on nykyisten pelikoneiden toimivuuden (Switch, PS4, PS5, PC, X1, XSX|S) ja sopivien näyttötilojen lisäksi ympätty mukaan uusi Royal Reverie -kasa tekemistä. Sen alkuperäisen Katamari-pelin Reroll-version arvostelu löytyy täältä https://www.v2.fi/arvostelut/pelit/2622/Katamari-Damacy-Reroll/


Katamari-pelien sekopäisyys on helppo ilmentää kertaamalla niiden juoni ja pelimekaniikka lyhyesti. Ensimmäisessä pelissä Kaiken Kosmoksen Kuningas oli kännipäissään tuhonnut taivaan tähdet, joten pikkuruisen prinssin piti lähteä keräämään niitä takaisin. Se kerääminen taas tapahtuu katamari-palloa kierittelemällä - siihen saa tarttumaan sen kokoa pienempiä esineitä ja asioita, mutta kun koko kasvaa, niin kasvaa tarttumapintakin, ja lopulta kyytiin voi ottaa vaikkapa vuoria. Jatko-osassa Kuningas myhäilee tähtitaivaan korjaamisen saamaa suosiota ja toteuttaa faniensa toiveita - prinssin ja prinssin serkkujen katamaripyörittelyn avulla tietenkin - ja pelissä tutustutaan myös itse Kuninkaan elämänvaiheisiin.


Kaikki on kirjavaa, värikästä, palikkaista, hurmaavan hassunkurista ja kuorrutettu omalaatuisella, hieman kuivalla, mutta oivaltavalla ja psykedeelisellä huumorilla. Kaikkien näiden vuosien jälkeen pelin dialogia ja pikkuiset vitsikikat jaksavat pistää virneen suupieliin, vaikka samat jutut olisi lukenut jo monen monta ketaa.

Sitä voisi luulla, että näin herttainen ja hyväntahtoinen peli on pelkkää ruusuilla rullailua, mutta ei. Ensimmäinen pieni haaste ovat katamarin työntelyn kontrollit, jotka ovat “tankkityyliä”, eli molempia ohjaintatteja työnnetään samaan aikaan, mikä tekee touhusta jopa hieman mutkikkaampaa, mitä muistelin. Kun oppii parit kääntökikat, homma hieman helpottuu ja joka tapauksessa keräily on aina hauskaa touhua…. Melkein aina. Osa kentistä ja tehtävistä on oikeasti raastavan haastavia, eikä niistä selviä parilla yrityksellä, mutta kyllä katarmari koukuttaa, se koukuttaa edelleen.


Se Royal Reverie -osio on pieni viiden tehtävän kattaus lisäkenttiä, tai ainakin uusia muunnelmia tutuista kentistä, joita pelataan nuorena Kosmos-Kunkkuna, mikä on faneille kiva pikku lisätwisti. Uusionti näyttää ja kuulostaa terävältä ja pyörii toki myös niin hyvin, kuin pelaaja osaa katamaria pyörittää.

Ja se musiikki. Pelkästään se ansaitsee puolet pelin tähdistä. Eikä se lähde päästä kulumallakaan.