V2.fi testasi: HyperX Pulsefire Haste 2 Wireless -hiiri
Erinomainen hiiri budjettihintaan
Maailma on täynnä pelihiiriä, vieläpä todella laadukkaita sellaisia. Valtaosa näistä todella laadukkaista hiiristä on muutaman saman firman julkaisemia, kun taas monen muun firman kohtalona on jahdata pelaajien kukkaroita komeilla fraaseilla, pelaaja-henkisillä ulkoasuilla ja tuloksilla, jotka eivät lopulta kilpaile lähellekään samoissa luokissa kuin vaikka Logitechin tai SteelSeriesin parhaimmisto.
Tämä oli myös minun ennakkopelkoni, kun arvosteluun saapui HyperX:n valmistama Haste 2 Wireless -pelihiiri. Se näyttää kivalta ja paketti on täynnä hypetekstejä ja rekisteröityjä tavaramerkkejä, mutta onkohan tästä oikeasti yhtään mihinkään?
Olinkin hyvin yllättynyt kun paketista paljastui oikeasti hyvä hiiri. Ongelmiakin löytyy, mutta kumpaan suuntaan vaakakuppi lopulta kallistuu?
HyperX:n Haste 2 Wireless on ominaisuuksiltaan erittäin kattava paketti. Kuten nimikin antaa ymmärtää, hiiri on langaton. Sen voi yhdistää joko suoraan Bluetoothilla, tai mukana tulevan USB-lähettimen tarjoamalla 2,4GHz langattomalla yhteydellä. Vakiintuneen standardin mukaisesti USB-A-porttiin kytkettävän langattoman lähettimen voi törkätä kiinni hiiren USB-C-tyyppiseen latausjohtoon mukana tulevan adapterin avulla.
Tämä on kätevää ja arvostan suuresti sitä, että useimmat valmistajat ovat omaksuneet tavan, koska on kiva vain nykäistä adapteri irti ja tökätä hiiri tilalle johdon päähän kun se tarvitsee latausta. Tätä ei tarvitse Haste 2 Wirelessin tapauksessa tehdä kovinkaan usein, sillä akussa riittää virtaa runsaasti. Olen itse käytellyt hiirtä arvostelujakson aikana päivittäin parin kuukauden ajan sen ensimmäisen latauksen tuomalla virralla, ja akku on latauskunnossa vasta nyt. Tästä peukkua.
Sama peukutus jatkuu muutenkin. Haste 2 Wireless on hyvin kevyt hiiri. Mainostekstien mukaan se painaa noin 61 grammaa, mikä sijoittaa sen samaan painoluokkaan esimerkiksi Logitechin erinomaisen Superlight Pro X -hiiren kanssa. Pinnoite on puhdasta muovia, hyvin pienellä karheudella. Hiiri on muotoilultaan mukavan neutraali, mikä tekisi siitä muuten oikein sopivan sekä vasen- että oikeakätisille, mutta peukalopainikkeet löytyvät vain hiiren vasemmalta puolelta. Ikävää, mutta ei yllättävää: näinhän se yleensä menee. Nappeja on yhteensä viisi: kaksi perusnappia, painettava rulla, kaksi peukkunappia. Näiden lisäksi hiiren päältä löytyy myös pikavalintapainike, jonka avulla voi kelata läpi hiireen tallennettuja DPI-asetuksia.
Tälläkin osa-alueella Haste 2 Wireless pärjää erinomaisesti. Sen sensori kykenee maksimissaan 26 000 DPI:n nopeuteen ja 1000 hertsin lukunopeus pitää huolen siitä, että hiiri lukee pieniäkin liikkeitä tarkasti ja nopeasti. Käytännössä en huomannut kahden kuukauden testin aikana mitään suorituskykyongelmia missään testatuissa peleissä. Jälleen verrattuna Logitechin mainioon hiireen Haste 2 Wirelessin käytännön syöteviive on 4,30 millisekuntia, kun taas Logitechin on 4,20 millisekuntia – ja molemmat tulokset ovat virhemarginaalin sisällä toisistaan.
Hiiren mukana toimitetaan latauskaapelin, USB-lähettimen ja välikappaleen ohella muutamia erikoisempia lisävarusteita. Mukana tulee setti vaihtotassuja hiiren pohjaan, sekä kylkiin ja pääpainikkeiden päälle kiinnitettävät tarttumista parantavat grippitarrat. Itse en näihin koskenut, koska ei ollut tarvetta. Pitelen hiirtä jossain fingertip gripin ja palm gripin välimaastossa olevalla otteella, mutta en koskaan tuntenut, että hiiri olisi lipsunut kädessä edes tiukoissakaan pelisessioissa.
Pienoisena kauneusvirheenä grippitarrat ovat mustia, vaikka itse hiirestä on saatavilla sekä musta että valkoinen versio. Kun testikappale oli valkoinen, jokainen voi itse arvioida, miten hyvältä eeppisen kokoiset mustat grippitarrat näyttävät.
Toistaiseksi olemme selvästi voiton puolella. Haste 2 Wireless tuntuu hyvältä kädessä, näyttää pelihiireksi yllättävän hillityltä ja tyylikkäältä, sekä vielä toimiikin oikein hyvin. Mitä ne aluksi mainitut ongelmat sitten olivat?
Vähemmän yllättäen ne tiivistyvät kahteen sanaan: HyperX nGenuity.
Kaikki pelihiiriä tai muuta pelilaitteistoa käyttäneet ovat varmasti tottuneet siihen, että jokaisella laitevalmistajalla on omat softansa, joiden avulla firmware-päivitykset tehdään, ja joiden taakse kaikki oikeasti tärkeät säädöt on lukittu. Jos haluaa ohjelmoida makroja, säädellä DPI-asetuksia tai muutella laitteensa RGB-valaistusta, on pakko asentaa valmistajan oma softa. Joskus tämä ei ole kovinkaan suuri rasti, mutta toisinaan softa on niin karmea, että sen käyttöpakko vesittää koko kokemusta. HyperX nGenuity kuuluu tähän kategoriaan.
Softa on ominaisuuksiltaan hyvin rajoittunut, eikä tarjoa esimerkiksi mahdollisuutta tallentaa useita profiileita hiiren muistiin ja vaihdella niiden välillä. Se kaatuilee vähän väliä ja jokaisen käynnistyksen tai avaamisen yhteydessä heittää ruudulle ison ”hei mitä tykkäät softasta?”-kyselyn. Yleistä viimeistelyn tasoa kuvaa se, että Haste 2 Wireless ei näy ohjelman kautta mitenkään omalla nimellään, vaan on laitelistauksessa nimellä ”Mouse”. Rehellisesti sanoen suosittelisin päivittämään hiiren firmwaren, säätämään asetukset kerran haluamaansa kuntoon ja tallentamaan hiiren muistiin, ja sitten poistamaan koko softan koneelta.
On harmi, että softan käyttökokemus on näin kankea ja rajoittunut, sillä puhtaasti laitteena arvioituna Haste 2 Wireless on erinomainen hiiri. Se kilpailee kokemuksena samassa luokassa sen jo pariinkin kertaan mainitun Logitechin Pro X Superlightin kanssa, mikä on kova saavutus, sillä HyperX:n versio on 60 euroa halvempi. Lisäksi siitä löytyy fyysinen painike DPI-asetusten selaamiseen, mitä olen itse normaalisti päivittäisessä käytössä olevassa Pro X Superlightissa kaivannut.
Vaikka HyperX:llä on vielä hieman tuunailun ja parantamisen varaa, on silti pahuksen kova saavutus, että näin paljon halvempi hiiri onnistuu nousemaan kilpailemaan markkinajohtajan lippulaivatuotteen kanssa, ja niin epätodennäköiseltä kuin se ennakkoon tuntuikin, tuloksena on hiiri, jonka kokeilemista voin ehdottomasti suositella kaikille kevyttä ja langatonta pelihiirtä etsiville.
HyperX Pulsefire Haste 2 Wireless
Hintaluokka: noin 99 euroa
Lisätietoja: HyperX
Tämä oli myös minun ennakkopelkoni, kun arvosteluun saapui HyperX:n valmistama Haste 2 Wireless -pelihiiri. Se näyttää kivalta ja paketti on täynnä hypetekstejä ja rekisteröityjä tavaramerkkejä, mutta onkohan tästä oikeasti yhtään mihinkään?
Olinkin hyvin yllättynyt kun paketista paljastui oikeasti hyvä hiiri. Ongelmiakin löytyy, mutta kumpaan suuntaan vaakakuppi lopulta kallistuu?
Ominaisuuksissa löytyy
HyperX:n Haste 2 Wireless on ominaisuuksiltaan erittäin kattava paketti. Kuten nimikin antaa ymmärtää, hiiri on langaton. Sen voi yhdistää joko suoraan Bluetoothilla, tai mukana tulevan USB-lähettimen tarjoamalla 2,4GHz langattomalla yhteydellä. Vakiintuneen standardin mukaisesti USB-A-porttiin kytkettävän langattoman lähettimen voi törkätä kiinni hiiren USB-C-tyyppiseen latausjohtoon mukana tulevan adapterin avulla.
Tämä on kätevää ja arvostan suuresti sitä, että useimmat valmistajat ovat omaksuneet tavan, koska on kiva vain nykäistä adapteri irti ja tökätä hiiri tilalle johdon päähän kun se tarvitsee latausta. Tätä ei tarvitse Haste 2 Wirelessin tapauksessa tehdä kovinkaan usein, sillä akussa riittää virtaa runsaasti. Olen itse käytellyt hiirtä arvostelujakson aikana päivittäin parin kuukauden ajan sen ensimmäisen latauksen tuomalla virralla, ja akku on latauskunnossa vasta nyt. Tästä peukkua.
Sama peukutus jatkuu muutenkin. Haste 2 Wireless on hyvin kevyt hiiri. Mainostekstien mukaan se painaa noin 61 grammaa, mikä sijoittaa sen samaan painoluokkaan esimerkiksi Logitechin erinomaisen Superlight Pro X -hiiren kanssa. Pinnoite on puhdasta muovia, hyvin pienellä karheudella. Hiiri on muotoilultaan mukavan neutraali, mikä tekisi siitä muuten oikein sopivan sekä vasen- että oikeakätisille, mutta peukalopainikkeet löytyvät vain hiiren vasemmalta puolelta. Ikävää, mutta ei yllättävää: näinhän se yleensä menee. Nappeja on yhteensä viisi: kaksi perusnappia, painettava rulla, kaksi peukkunappia. Näiden lisäksi hiiren päältä löytyy myös pikavalintapainike, jonka avulla voi kelata läpi hiireen tallennettuja DPI-asetuksia.
Tälläkin osa-alueella Haste 2 Wireless pärjää erinomaisesti. Sen sensori kykenee maksimissaan 26 000 DPI:n nopeuteen ja 1000 hertsin lukunopeus pitää huolen siitä, että hiiri lukee pieniäkin liikkeitä tarkasti ja nopeasti. Käytännössä en huomannut kahden kuukauden testin aikana mitään suorituskykyongelmia missään testatuissa peleissä. Jälleen verrattuna Logitechin mainioon hiireen Haste 2 Wirelessin käytännön syöteviive on 4,30 millisekuntia, kun taas Logitechin on 4,20 millisekuntia – ja molemmat tulokset ovat virhemarginaalin sisällä toisistaan.
Hiiren mukana toimitetaan latauskaapelin, USB-lähettimen ja välikappaleen ohella muutamia erikoisempia lisävarusteita. Mukana tulee setti vaihtotassuja hiiren pohjaan, sekä kylkiin ja pääpainikkeiden päälle kiinnitettävät tarttumista parantavat grippitarrat. Itse en näihin koskenut, koska ei ollut tarvetta. Pitelen hiirtä jossain fingertip gripin ja palm gripin välimaastossa olevalla otteella, mutta en koskaan tuntenut, että hiiri olisi lipsunut kädessä edes tiukoissakaan pelisessioissa.
Pienoisena kauneusvirheenä grippitarrat ovat mustia, vaikka itse hiirestä on saatavilla sekä musta että valkoinen versio. Kun testikappale oli valkoinen, jokainen voi itse arvioida, miten hyvältä eeppisen kokoiset mustat grippitarrat näyttävät.
Toistaiseksi olemme selvästi voiton puolella. Haste 2 Wireless tuntuu hyvältä kädessä, näyttää pelihiireksi yllättävän hillityltä ja tyylikkäältä, sekä vielä toimiikin oikein hyvin. Mitä ne aluksi mainitut ongelmat sitten olivat?
Vähemmän yllättäen ne tiivistyvät kahteen sanaan: HyperX nGenuity.
Kehno softa syö miestä
Kaikki pelihiiriä tai muuta pelilaitteistoa käyttäneet ovat varmasti tottuneet siihen, että jokaisella laitevalmistajalla on omat softansa, joiden avulla firmware-päivitykset tehdään, ja joiden taakse kaikki oikeasti tärkeät säädöt on lukittu. Jos haluaa ohjelmoida makroja, säädellä DPI-asetuksia tai muutella laitteensa RGB-valaistusta, on pakko asentaa valmistajan oma softa. Joskus tämä ei ole kovinkaan suuri rasti, mutta toisinaan softa on niin karmea, että sen käyttöpakko vesittää koko kokemusta. HyperX nGenuity kuuluu tähän kategoriaan.
Softa on ominaisuuksiltaan hyvin rajoittunut, eikä tarjoa esimerkiksi mahdollisuutta tallentaa useita profiileita hiiren muistiin ja vaihdella niiden välillä. Se kaatuilee vähän väliä ja jokaisen käynnistyksen tai avaamisen yhteydessä heittää ruudulle ison ”hei mitä tykkäät softasta?”-kyselyn. Yleistä viimeistelyn tasoa kuvaa se, että Haste 2 Wireless ei näy ohjelman kautta mitenkään omalla nimellään, vaan on laitelistauksessa nimellä ”Mouse”. Rehellisesti sanoen suosittelisin päivittämään hiiren firmwaren, säätämään asetukset kerran haluamaansa kuntoon ja tallentamaan hiiren muistiin, ja sitten poistamaan koko softan koneelta.
On harmi, että softan käyttökokemus on näin kankea ja rajoittunut, sillä puhtaasti laitteena arvioituna Haste 2 Wireless on erinomainen hiiri. Se kilpailee kokemuksena samassa luokassa sen jo pariinkin kertaan mainitun Logitechin Pro X Superlightin kanssa, mikä on kova saavutus, sillä HyperX:n versio on 60 euroa halvempi. Lisäksi siitä löytyy fyysinen painike DPI-asetusten selaamiseen, mitä olen itse normaalisti päivittäisessä käytössä olevassa Pro X Superlightissa kaivannut.
Vaikka HyperX:llä on vielä hieman tuunailun ja parantamisen varaa, on silti pahuksen kova saavutus, että näin paljon halvempi hiiri onnistuu nousemaan kilpailemaan markkinajohtajan lippulaivatuotteen kanssa, ja niin epätodennäköiseltä kuin se ennakkoon tuntuikin, tuloksena on hiiri, jonka kokeilemista voin ehdottomasti suositella kaikille kevyttä ja langatonta pelihiirtä etsiville.
HyperX Pulsefire Haste 2 Wireless
Hintaluokka: noin 99 euroa
Lisätietoja: HyperX
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti