Erilaisia epäsymmetrisiä nettipelejä riittää jo yllin kyllin. Kukkulan kuninkaana heiluu Dead by Daylight, jonka suuri pelaajamäärä ja laaja kokoelma kuuluisista kauhuleffoista tuttuja hahmoja takaavat sille tasaista suosiota. Pelissä kuitenkin riittää sen verran ongelmia, että innokkaimmatkin fanit katselevat jatkuvasti sivusilmällä potentiaalisia haastajia ja korvaajia.


Useimmat näistä haastajista yrittävät vain apinoida Dead by Daylightia kaikin mahdollisin tavoin, mikä ei yleensä tuota hirveän hyviä tuloksia tai pitkäikäisiä pelejä. Suurin poikkeus oli Friday the 13th -lisenssipeli, joka kaatui lupaavan alkunsa jälkeen lisenssiongelmiin. Pelin kehitystiimi ei kuitenkaan antanut tämän lannistaa, vaan yrittää nyt uudelleen toisen legendaarisen kauhuleffalisenssin voimin.

Vajaan viikon mittaisen testiviikonlopun jälkeen on selvää, että The Texas Chain Saw Massacre ei todellakaan ole mikään Dead by Daylight -kopio, vaan itsenäinen peli, jossa riittää paljon omia ja tuoreita ideoita.



The Texas Chain Saw Massacre perustuu hyvin vahvasti saman nimiseen, vuonna 1974 ilmestyneeseen kauhuleffaan, jota pidetään edelleen yhtenä genren merkittävimmistä teoksista. Satuin itse katsomaan sen ensimmäistä kertaa viime vuonna ja voin sanoa, että toimii edelleen erinomaisesti. Elokuvan tarinaa mukaillen jossain Teksasin peräsyrjäkylillä asustaa kannibaalien perhe, joka houkuttelee liftareita ja laitapuolen kulkijoita farmilleen, jossa nämä sitten pistetään lihoiksi ja grilliin kärisemään.


Epäsymmetristen pelien ikiaikaisten perinteiden mukaisesti pelaajat on jaettu kahteen tiimiin: uhreihin ja perheenjäseniin. Uhrit olivat testiversiossa ensimmäisestä elokuvasta tuttuja hahmoja, mutta ilmestymisen jälkeen valikoimiin lisätään varmasti myös myöhemmistä jatko-osista tuttuja uhreja. The Texas Chain Saw Massacre muistetaan tietenkin erityisen hyvin moottorisahaansa heiluttelevasta ja jonkun uhrinsa naamaa omansa päällä pitävästä Leatherfacesta, mutta hän ei suinkaan ole perheen ainoa jäsen. Leatherfacen ohella jokaisessa matsissa on mukana kaksi muutakin metsästäjää, jälleen ensimmäisessä elokuvassa debyyttinsä tehneet liftari ja kokki. Näin tiimien jaot ovat perinteistä eroten neljä uhria vastaan kolme tappajaa.

Pelin perusidea on selkeä: kannibaalien perhetilan kellarista pelinsä aloittavat uhrit yrittävät paeta hengissä farmilta, kun taas kannibaalit yrittävät murhata nämä myöhempää käyttöä varten. Kartalla on muutama pakopaikka, jotka kaikki vaativat omia temppujaan auetakseen. Porttia ei saa avattua ennen kuin saa palautettua sähköt sitä sulkevaan sähkölukkoon, mikä taas vaatii sulakkeiden löytämistä ja niin edelleen. Uhrit yrittävät hiiviskellä pitkin suurta ja sokkeloista perhetilaa etsien tarpeellisia esineitä samalla kun kannibaalit yrittävät jäljittää ja sitten jahdata näitä kohti perikatoa.


Perustyyliin kaikilla hahmoilla on omat erikoiskykynsä. Uhrien tapauksessa nämä ovat vain pieniä tuunauksia siinä, miten nopeasti itse kukin osaa vaikka tiirikoida lukkoja, mutta jokaisella on myös oma pieni erikoiskykynsä. Kaikki kolme tappajaa taas ovat täysin erilaisia. Kaikki osaavat tietenkin kulkea läpi vaikka avoimista oviaukoista, mutta pieni ja ketterä liftari pystyy ahtautumaan läpi samoista ahtaista aukoista kuin selviytyjätkin, kun taas esimerkiksi Leatherfacella ei ole niihin mitään asiaa. Hän taas osaa moottorisahallaan rikkoa joitain kulkureittejä ja tietenkin tekee sahansa avulla paljon enemmän vahinkoa kuin mattopuukkoa heilutteleva liftari.



Epätavallisten kokoisten tiimien ja hahmojen vahvan roolituksen seurauksena syntyy pelikokemus, joka tuntuu hyvin erilaiselta kuin vaikka Dead by Daylight tai Video Horror Society, varsinkin tappajan perspektiivistä. Toki uhreillakin suuri ero perinteiseen on se, että heidän tarkoituksenaan ei ole korjata muutamaa generaattoria, vaan tehdä jos jonkinlaisia erilaisia tavoitteita päästäkseen pakoon. Testijakson perusteella on vielä hyvin hankala sanoa, miten hyvin tämä erilainen pelikokemus lopulta toimii, sillä vaikka The Texas Chain Saw Massacre ei olekaan monimutkainen peli, siinä on sen verran syvyyttä ja eroa totuttuihin kaavoihin, että testiviikko meni enimmäkseen aivan perusjuttuja opetellessa ja pelin ratkaisuihin totutellessa.


Muutaman päivän testailun perusteella tuntuu kovasti siltä, että varsinkin tappajien tiimiltä odotetaan paljon aktiivista kommunikaatiota. Kaikilla kolmella on omat roolinsa ja esimerkiksi kokki pystyy syystä tai toisesta hypertarkan kuulonsa avulla havaitsemaan selviytyjien sijainnit seinienkin läpi, kunhan pysähtyy kuuntelemaan. Tämä olisi tietoa, joka olisi Leatherfacelle ja liftarillekin hyvin tarpeellista, ja peli on selvästi tasapainotettu se mielessä, että kokki myös kertoo tiimikavereilleen, mitä on tapahtumassa – ja toki myös sama toiseen suuntaan.

Testiviikonlopun aikana näin ei kovinkaan usein tapahtunut, vaan tyypillisenä pelikokemuksena kaikki kolme tappajaa yrittivät yksinään soolota peliä läpi kehnoin tuloksin. Aktiivisen keskustelun ja kommunikoinnin vaatiminen tuntuu paperilla vähän riskialttiilta, sillä monet pelaajat eivät yksinkertaisesti halua keskustella muiden pelaajien kanssa, ymmärrettävistä syistä. Paskaa ja solvausta tulee niskaan vähän väliä, enkä usko, että esimerkiksi Dead by Daylightin suosiota pönkittävät streamaajat haluavat ihan helpolla avata kanavaansa pelaajille, jotka saattavat yllättäen alkaa huutaa vaikka rasistista paskaa mikrofoniinsa. Näin tapahtui testiviikonlopun aikana parikin kertaa.


Testiversio oli myös lukittu ykköstason tappajiin ja uhreihin. Lopullisessa versiossa kaikilla on omat kykypuunsa, joita kipuamalla voi avata uusia kykyjä ja ominaisuuksia. Tämäkin tuntuu arveluttavalta. Kaikki muuten mainiota Evil Dead -nettipeliä pelanneet tietävät hyvin, miten kivaa ykköstason pelaajan oli joutua jonkun maksimilevelille grindaneen sankarin vastustajaksi. Sopiikin toivoa, että levelien myötä tienattavat jutut on suunniteltu hyvin tarkkaan ja tarkalla harkinnalla.



Kysymysmerkkejä riittää yllin kyllin, eikä lopullisesta pelistä vielä uskalla siis oikein sanoa vielä mitään. Jos kaikki menee nappiin, The Texas Chain Saw Massacre voi olla vihdoin se raikas uusi tuuli, jota epäsymmetriset nettipelit ovat kaivanneet. Siinä on riittävästi omaperäisiä ratkaisuja jotta se ei tunnu vain Dead by Daylight -kloonilta, se hyödyntää tunnettua ja rakastettua lisenssiään erinomaisesti ja sen kehitystiimillä on aiempaa kokemusta hyvän epäsymmetrisen nettipelin kehittämisestä.

Tulemmekin siis varmasti palaamaan pelin pariin vielä lähempänä lopullista julkaisua, jolloin kaikki Teksasin perämaiden kauhut paljastuvat pelaavalle kansalle. Sormet ristiin ja toivotaan parasta, sillä Dead by Daylight todellakin kaipaisi varteenotettavaa kilpailijaa.

Kehittäjä: Gun Interactive
Alustat: PS4, PS5, Xbox One, Xbox Series S|X, Windows (testattu)
Julkaisu: 18.8.2023
Lisätietoja: pelin kotisivut