Ilmeisesti ainoat säilyneet valokuvat alkuperäisestä Bira Bira -patsaasta löytyivät vielä Wayback Machine -sivuston kautta patsaalle omistettujen kotisivujen taltioinnista.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 1/2021.

Istukaapas alas juniorit, kun setä kertoo tarinaa. Ennen kuin internet oli ison kansanosan temmellyskenttää, tietoverkkoa käyttivät vain harvat ja valitut: tiedemiehet, yliopistoväki ja raskaan sarjan nörtit. Ei ollut Facebookia, jonne heittää kyselyä kokoelmasta puuttuvasta pelistä, ei eBayta, josta tarkistaa, pyydetäänkö kirppiksellä ylihintaa tai Instagramia, johon postata kännykkäräpsyä uusimmasta löydöstä.

Jo 1990-luvulla yksityisten ylläpitämien BBS-järjestelmien lisäksi oli toki olemassa internet ja siellä uutisryhmät, joita voisi verrata vaikkapa vielä nykyäänkin toimiviin eri sivustojen foorumeihin – tai vaikkapa Redditiin kaikkine alaosastoineen ja pikkuryhmittymineen. Jos harrasti retropelien keräilyä, oikea paikka oli r.g.v.c, eli rec.games.video.classic. Rec-etuliite tarkoitti recreational-aluetta, eli alueella keskusteltiin huvikseen, eikä esimerkiksi jaettu tiedostoja tai osallistuttu tieteellisiin tutkimuksiin.



Rec.games.video.classicilla syntyi myös otsikossa mainitun Bira Biran legenda. Kultaisella 90-luvulla retropeliharrastaminen oli jossain määrin vaikeampaa, jossain määrin taas helpompaa. Kaikkea ei ollut hetken mielijohteesta ostettavissa internetistä ja monesta pelistä oli vain varsin vähän tietoa. Toisaalta, koska harrastus oli vielä kohtuullisen pienen porukan touhua eikä monikaan pitänyt pelejä arvokkaina tai edes säilytettävinä asioina, saattoi kirpputoreilta tehdä uskomattomia löytöjä muutamalla markalla tai dollarilla.

Näin kävi vuonna 1996 Columbuksen kaupungista Ohiosta kotoisin olevalle Robert Batinalle, joka huomasi romukaupassa Tupperware-rasiallisen Atari 2600 -pelejä. Robertin pulssi nousi nopeasti, kun kulhosta paljastui hieman harvinaisempia Atari-pelejä yksi toisensa jälkeen: muun muassa Commando Raid, Starmaster, Revenge of the Beefsteak Tomatoes ja Strawberry Shortcake, kaikissa naurettava 69 sentin hintalappu. Rasiassa oli lisäksi jotain omituista: puinen tiki-jumalveistos. Hetken mielijohteesta ja hyvällä mielellä pelilöydöistään Robert nappasi myös patsaan mukaansa.

Kirppiskierros jatkui, mutta onni ei kestänyt ikuisesti. Seuraava kauppa olikin luopunut kokonaan elektroniikasta ja keskittynyt vaatemyyntiin. Kolmannella pysähdyksellä Robert muisti patsaan, jonka takana luki mystiset sanat ”Bira Bira”. Keräilijä tarttui hahmoon, hieraisi sitä kerran itsekseen naurahtaen ja pisti sen taskuunsa. Kirpputorilta löytyikin sitten Channel F -pelikonsoli 12 pelillä, yhteishintaan 10 dollaria. Taikauskoyhteys oli löytynyt ja Robert päätti kirjoittaa onnekkaan tarinansa r.g.v.c.-uutisryhmään – patsaan roolia unohtamatta.



Kertomuksesta innostunut pelikeräilijäyhteisö otti Biran Biran nopeasti maskotikseen ja jopa siitä tulostetuilla kuvilla uskottiin olevan voodoo-voimia, jotka auttoivat hyvien löytöjen tekemisessä. Bira Bira -lojalistit raportoivat onnekkaista ostoksistaan ja ainakin osa kunniasta annettiin tälle mystiselle tikihahmolle. Bira Biran urbaanilegenda kasvoi kasvamistaan.


Bira Biran kipsinen kopio.

Ilmiön huippuaikana r.g.v.c. täyttyi Bira Bira -postauksista. Patsaalle oli omat kotisivut, sen kuvalla teetettiin tarroja ja puskuritarroja, siitä kirjoitettiin lauluja, ja innostuipa yksi taiteilija tehtailemaan pienikokoisia kipsipatsaitakin halukkaille viiden dollarin hintaan. Lopulta Bira Bira pääsi myös omaan Atari 2600 -peliinsä, kun Chris "Crackers" Cracknell väsäsi aikuisille suunnatusta Jungle Fever -pelistä hakkeroidun (ja sukuelimistä siistityn) Rescue Bira Bira -version.

Kun Robert uskoi käyttäneensä patsaan taikavoimat loppuun, hän lahjoitti sen eteenpäin toiselle keräilijälle. Kasvatettuaan kokoelmaansa riittävästi tämä lahjoitti patsaan seuraavalle myyttiuskovaiselle. Vähitellen ilmiö haaleni, sivusto katosi internetistä ja Bira Bira jäi tuntemattomaan paikkaan lojumaan. Legenda kuitenkin jäi eloon.


Bira Biraa pelastetaan helikopterilla harrastajan tekemässä Atari 2600 -pelissä.



Retro Rewind tavoitti Robert "Rubbertoe" Batinan ja kysyi muutamia kysymyksiä aiheesta.

Muistatko vielä sen päivän, kun löysit Bira Biran?
- Kyllä, se lyötyi Columbuksen länsilaidalta Ohio Thrift Store -nimisestä kaupasta. Kauppa on edelleen siellä, se on yksi Columbuksen suurimmista kirpputoreista ja sen hyllyt notkuvat sekalaista tavaraa. Minulla oli ollut pitkään ongelmia löytää yhtään mitään retropeleihin liittyvää, joten kun löysin sen rasian, ei hinnallakaan ollut niin väliä. Se saattaa kuulostaa hassulta, mutta jokainen keräilijä tietää sen “kuivan kauden” tunteen ja kuinka innostavaa on sitten löytää jotain.

Miten syntyi ajatus siitä, että Bira Bira olisi vastuussa tästä onnesta?
- Bira Birasta tuli minulle erityinen heti sinä päivänä ja myöhemmin sillä viikolla. Siinä vaiheessa kun kirpputorilta löytyi Channel F, jollaista en ollut ennen nähnyt kuin kuvissa, siitä oli vain pakko antaa kunnia Bira Biralle. Vaikka patsaasta on tullut jonkinasteinen legenda ja sen voimista on syntynyt monenlaisia tarinoita, minulle se oikeasti on onnenkalu.

Mistä nimi Bira Bira tuli?
- Puiseen hahmoon tehdyt kaiverrukset olivat yllättävänkin yksityiskohtaisia ottaen huomioon että se vain lojui sekalaisessa kulhossa kirpputorilla. Yhdessä niistä kaiverruksista luki Bira Bira, mutta ehkäpä siinä oikeasti lukikin Bora Bora ja se on kotoisin kyseiseltä saarelta.

Miltä tuntui, kun löytösi vähitellen kasvoi urbaanilegendaksi keräilijöiden keskuudessa?
- Se oli hienoa, varsinkin kun Bira Biran maine kasvoi siten, että vaikka alkuperäinen patsas oli yhä minulla, muutkin keräilijät alkoivat kiittää hienoista löydöistään ”pelikeräilijöiden onnenjumalaa”. Oli mukavaa, että harrastajayhteisössä heräsi tällainen pieni hauska asia, joka ilahdutti heitäkin, joilla ei ollut ollut onnea kirpputoreilla.

Robert kertoo, ettei osaa sanoa, missä alkuperäinen patsas tällä hetkellä on – mutta että pelkästään näiden asioiden muistelu sai aikaan samanlaisen pienen riemun ja kihelmöinnin tunteen, joka syntyy kun koko päivän kirppiskierroksen päätteeksi tekee onnekkaan löydön.

- Bira Birasta tuli lähes välittömästi minua suurempi ilmiö, paljon suurempi kuin se pieni puupatsas, jossa sen voimat lymyilivät. Olen iloinen, että sain olla osa sitä.


Robertin Atari-kokoelmaa. Näidenkin löytymiseen on tikijumala saattanut vaikuttaa.

Kuvat: Robert Batina

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 1/2021
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta tilaaskrolli.fi