Vähän väliä jokin hupaisa moninpeli nousee pinnalle kovempaa kuin muut ja on muutamien viikkojen tai jopa kuukausien ajan suuri, tuottava ja suosittu. Muutaman vuoden ikäiseen polttopallopeli Stikbold! A Dodgeball Adventureen pohjautuva OddBallers tähtää mitä ilmeisimmin tähän lokeroon, mutta mahtaako se osua maaliinsa?


Pohjimmiltaan ajatus polttopallopelistä kavereiden kesken on kutkuttava. Perusmekaniikka on tarttua palloihin ja muihin mahdollisiin esineisiin ja heittää niitä, mutta kun tätä höystetään myös muilla interaktioilla kuten vetämisellä ja tönimisellä sekä kentillä, joissa on monenlaisia muitakin tehtäviä, tavoitteita ja vaaroja, konsepti on jo todella mehevä.

Idea on melko yksinkertainen: vaihtuvissa ja vaihtelevissa kentissä kisaillaan ja taistellaan, kunnes yhdellä pelaajista on kasassa neljä, seitsemän tai yksitoista voittoon tarvittavaa pistettä. Ympäristöjä on kolme erilaista ja niissä taas minipeleihin perustuvia kenttiä on 18 kappaleen valikoima. Kaoottisen hauskat haasteet voivat olla esimerkiksi lampaiden keritsemistä ruohonleikkureilla, vastustajan puolen ulko-WC:n hajalle hakkaamista tai ympäriinsä rälläävän traktorin tai vaikkapa kirotun bumerangin väistelemistä. Parhaaksi haasteeksi on mainittava kanapuku päällä juoksentelu samalla, kun kilpailijat yrittävät kolkata tätä pelaajaa tajuttomaksi.

Meno ja meininki vaihtelee siis pallolla paiskomisen ja muiden aktiviteettien välillä ja se tekee pelaamisesta erinomaisen huvittavaa hyvällä porukalla. Säännöt esitellään lyhyesti aina lajin vaihtuessa, mikä ei toki aluksi kerro mitään, mutta kerran kutakin kenttää pelattuaan ne tunnistaa uudestaankin. Huumori on tyyliltään halvahkoa, mutta se sopii toisaalta pelin yksinkertaiseen luonteeseen.


Kun pelaaja ottaa osumaa ja putoaa kierrokselta, tämä pääsee joko syntymään kohta uudestaan tai voi ilmaantua kentän laidalle aiheuttamaan kiusaa muille pelaajille, mikä on hieno idea. Paitsi, ettei pelistä tule pudonneelle tylsää odottelua, muut pelaajat voivat nostaa vaikeustasoa ja yrittää pitkittää kisaa.

Pelaajia tarvitaan pelitilasta riippuen joko neljä tai kuusi, ja jos ihmispelaajia ei ole täyttämään koko määrää, loput paikat täytetään tietokonehahmoilla. Verkkomoninpelin lisäksi pelata voi myös paikallisesti. Tietokoneen ohjaamat hahmot lisäävät haastetta vaihtelevasti: ne osaavat antaa vastusta samaan tapaan kuin ihmispelaajat, mutta yhteistyötehtävissä niiden äly voi pettää. Vaikeusastetta voi myös säätää muokkaamalla ottelun asetuksia mieleisekseen.

Aluksi kontrollit tuntuivat epäselviltä sen suhteen, milloin hahmo poimii jotakin automaattisesti ja milloin taas on itse painettava ohjaimen tai hiiren nappia. Pari kisaa myöhemmin kuvioon tottui ja koko neljän pelaajan testiporukkamme hallitsi kontrollit. Myös kenttien sisällön hahmottaminen parani nopeasti alkusekavuudesta huolimatta. Tässä auttoivat myös hahmojen ulkonäön lisäksi pelaajien nimikylttien erottelu väreittäin sekä lisäselkeyttä tuova valinta, jolla hahmot osoitetaan mustavalkoisilla kuvioilla.


OddBallersin grafiikka on värikästä ja yksinkertaistettua 3D:tä, jota katsellaan otteluiden aikana yläkulmasta. Hahmot ovat laatikkomaisia ja tyyli noudattaa Ubisoftin lapsekkaampaa henkeä ja ilmettä. Ikävää on se, miten paljon kauneusvirheitä syntyy grafiikkabugeista ja siitä, kuinka eri 3D-mallit jatkuvasti leikkautuvat toisiinsa myös valikoissa ja välianimaatioissa. Toisaalta taas sekoilun fysiikka räsynukkeineen on ajoittain hillittömän epärealistista ja siksi myös koomista.

Testijoukkomme jäi kaipaamaan menevämpää musiikkia matsien ajalle. Valikoita ja välianimaatioita on höystetty valikoimalla hyviä ääniefektejä ja omaleimaisia säveliä, mutta varsinaisten kisojen aikana musiikki on valjua ja jää taka-alalle – sen sijaan, että siitä saisi jotain irti rytmisesti tai tunnelmallisesti.

Suorituskykyongelmia oli mukana lähinnä synkronointiongelmien muodossa kavereiden kanssa verkon yli pelattaessa. Peli töksähtelee toisinaan arvaamattomasti, mutta kaatumisia ei sentään kohdalleni tullut. Suurempi ongelma on se, ettei automaattisesti luotuihin otteluihin ei pääse tuntemattomien kanssa edes pitkään jonottelemalla, vaikka alustojen yhdistäminenkin olisi valittuna. OddBallersin pelaajakunta on ilmeisesti todella pieni ja jonotusajat siksi epärealistisen pitkiä.


Käyttöliittymä suorastaan huutaa Ubisoft-muotin käyttöä muutoinkin, kuin kuvakaappauksissakin näkyvien Rabbids-hahmojen osalta. OddBallersissa ansaitaan kokemuspisteitä ja kahta eri valuuttaa, joita voi käyttää uusien kosmeettisten esineiden tai emote-animaatioiden hankkimiseksi. Tällä hetkellä ratkaisu tuntuu kummalta ja herättääkin kysymyksen, oliko pelin tarkoitus olla alunperin ilmaispeli ja toisen kolikkotyypin mahdollisesti maksullinen.

Indiekehittäjä Game Swingin OddBallers voisi olla mielestäni nopeatempoisena ja kevyenä pelinä varsinainen megahitti, jos pelaajia olisi verkkomoninpeliin asti. Neljän tai kuuden pelaajan matsit ovat helposti lähestyttävää ja hyvää kaaoshuvittelua, jota voi pelata lyhyen hetken tai vaikka parikin tuntia kerrallaan. Tarinatilaa ei ole enkä sitä jäänyt kaipaamaankaan, sillä pelin identiteetti partypelinä on selkeä.

Peli maksaa parisen kymppiä, mikä ei ole ollenkaan huono hinta, mutta toisaalta siihen rahaan voisi kuvitella saavansa jo paremman yhteyden muihin verkkopelaajiin. OddBallers on saatavana PC:lle Ubisoftin kaupasta ja mahdollisesti myös Steamista myöhemmin, tai niin ainakin pelin kauppasivulla väitetään. Muut alustat ovat Nintendo Switch,PlayStation 4, PlayStation 5, Xbox One, Xbox Series X|S ja Amazon Luna.