Artikkeli on julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 4/2020.

Lähes kaikilta pelikeräilijöiltä löytyy komeroistaan Commodorea tai Nintendoa, mutta paljon on niitäkin, jotka haalivat talteen monille kummallisempaa kamaa. Keräilijäkolmikko Pelikonepeijoonien Manu kaappasi kokoelmastaan tutkailtavaksi vähän tuntemattomampaa teknologiaa.

Tällä kertaa tarkasteltavana on kaksi ehkä vielä tavallistakin kummempaa laitetta ja molemmat valmistajilta, joiden ei välttämättä olettaisi pelikoneita valmistaneen. Sekä tekniikkajätti Philipsillä että BBC:llä (kyllä, sillä Iso-Britannian valtion televisioyhtiöllä) on molemmilla kuitenkin historiaa kotitietokoneiden saralla, joten loikkaus hieman pelillisemmälle puolelle ei välttämättä ole suuren suuri.



Philipsin käsikonsoli ja viestintälaite in2it on monia tässä jutusarjassa käsiteltyjä laitteita oudompi tapaus siinä mielessä, että in2itiä ei koskaan edes virallisesti julkaistu. Vuoden 1995 tienoilla Hollannin ylpeys päätti, että 4-12 vuotiaat tytöt ovat kohderyhmä, joille ei ole firman valikoimassa tarpeeksi tuotteita – tai yleensäkään tarjolla ei ole heille suunniteltuja pelikoneita. Philipsin suunnittelupäällikkö Stefano Marzano visioi sitten laitteen, jota voisi käyttää pelaamiseen, oppimiseen ja viestimiseen. Tuo laite tunnettiin myös nimellä KidCom.

Kunnianhimoisessa In2itissä oli mobiililaitteille vielä tuolloin harvinainen kosketusnäyttö, viestien lähetystoiminto infrapunasäteen välityksellä sekä kortinlukija. Laitteen mukana tuli 10 erilaista korttia, jotka sitten käynnistivät eri sovelluksia, muun muassa tähtitieteen ja maantieteen opetusohjelmia sekä faktakokoelman 90-luvun poikabändeistä. In2itiä testattiin kohderyhmäläisillä kouluissa ympäri Alankomaita ja sitä hiottiin Marzanon intohimoprojektina lopulliseen muotoonsa. Vuonna 1996 laitetta valmistettiin noin 200 kappaleen erä, jota jaettiin Philipsin työntekijöille sekä lehdistölle.

Sitten homma menikin mönkään: ostava yleisö ei kiinnostunut, taustavalon puute ja pelien yksinkertaisuus karkottivat mahdolliset pelaajat, eikä valitun kohderyhmän häilyvä rahasampopotentiaali lopulta innostanut johtoporrasta jatkamaan projektia. In2itin taru loppui ennen kuin se oli alkanutkaan. Yllättävänä yksityiskohtana laite sai kuitenkin vielä hieman jatkoaikaa – Suomessa.

Helsingin teknillisellä yliopistolla nimittäin suoritettiin tutkimusta interaktiivisista laitteista sekä siitä, mitä lapset moisilla laitteilla tekisivät itsekseen ja kavereidensa kanssa. Philips lainasi Suomeen kuusi in2it-laitetta, joista viisi annettiin tutkimusta varten eriikäisille sisaruksille kokeiltavaksi. Anu Mäkelän ja Katja Battarbeen It’s fun to do things together -artikkelista käy ilmi, että in2itin viestintämahdollisuudet sisarusten kiusoitteluun olivat varsin suosittuja, mutta sen koko ei innostanut kantamaan vekotinta mukana. Kun keräilijäpiirit löysivät in2itit, laitteesta ei kovin paljon tietoa ollut, joten monella sivustolla tärkeänä faktana muistetaan julkaisemattomuuden lisäksi aina mainita “käytettiin tutkimusprojektissa”.


Tältä näytti laitteen ohjekirjan takasivulta löytyvä Club In2Itin maskotti. Klubiin liittyville luvattiin jäsenkortin lisäksi ilmainen lahja, joten melko pitkälle suunnitelmat ehtivät edetä, ennen kuin töpseli vedettiin seinästä.

Manu-muisto: Oman in2it-laitteeni sain hankittua ei-niin-yllättäen hollantilaiselta keräilijältä, joka kertoi näkevänsä niitä silloin tällöin kotikylänsä kirpputorimyyjäisissä (elettiin 2000-luvun alkupuolta). Se oli hetken aikaa käsikonsolikokoelmani kiiltävin helmi: laite, jota ei koskaan edes virallisesti julkaistu! Sittemmin on käynyt selväksi, että aivan maailman harvinaisin vekotin ei ole kyseessä, tätäkin kirjoitettaessa eBaylla on myynnissä kolme konsolia, joista kaksi laatikoissaan.




BBC Bridge Companion -pelikonsolin mukana tulevan Bridge Builder -moduulin pelissä ei rakenneta siltoja, kuten monissa nykypäivän mobiilipeleissä, vaan sillä opetellaan ja treenataan bridge-korttipelin saloja. Vuonna 1985 kauppoihin saapuneelle, silloin erinomaisen kalliille ja mitä ilmeisemmin varttuneemmalle kansanosalle suunnatulle laitteelle julkaistiin kaikkiaan yhdeksän pelimoduulia, joiden avulla pystyi harjoittelemaan erilaisia bridgekorttipelin osa-alueita ja taktiikoita.


BBC Bridge maksoi uutena 199,99 puntaa, mikä inflaatiokorjattuna ja euroihin muutettuna nykypäivänä olisi noin 675 euroa. Brittiläisten tietokonelehtien mainoksia tutkimalla voi havaita, että samaan aikaan esimerkiksi Commodore 64 -tietokonetta taas sai reilusti alle 200 puntaan. Ei siis ihme, että laite on jäänyt harvinaisuudeksi, vaikka sillä olikin takanaan valtion tuki.

Sadepäivän harmaassa, 80-lukulaiseksi jopa hieman futuristisesti muotoillussa laitteessa ei ollut erillistä ohjainta, vaan pelin eri toiminnolle löytyy näppäimet suoraan laitteen yläosasta. Laitteen ohjelmistoista vastasi bridgeen hurahtanut matematiikan opettaja Andrew Kambites, mutta sen verran simppeli laite oli kyseessä, että Bridge Builder -pelinkin mukana tuli yli satasivuinen ohjekirja, jossa säännöt, kikat ja toiminnot selitettiin vielä tekstinä juurta jaksain.

BBC Bridge Companionin pakkaus ja mainokset vilisivät käyttäjien ylistäviä tekstejä siitä, kuinka laite paransi heidän bridge-taitojaan. Hieman yllättäen myös tämä laite päätyi in2itin tapaan yliopistotutkimuksen osa-aiheeksi. Vuonna 1996 julkaistussa väitöskirjassa todetaan tylysti että “...se ei tule koskaan selittämään edes pelin yksinkertaisimpia hienovaraisuuksia...” ja että “...paljon, paljon enemmän ja paljon halvemmalla saa irti bridgekirjasta”. Sitä ei kuitenkaan selvennetä, oliko testattu vain mukana tullutta perusohjelmistoa.


Manu-miete: Saisinko kupillisen teetä ja crumpetkakkusen? En nimittäin usko, että voi olla brittiläisempää pelikonsolia kuin BBC Bridge on. Eikä paljon oudompaa tai harvinaisempaa. Itsekin kuulin laitteesta vasta Facebookin keräilijäryhmässä tänä vuonna ja vaikka itse sanonkin, niin onhan se harvinaista, että vielä nykypäivänä kuulen jostain minulle uudesta laitteesta. Pitihän sellainen sitten itsellekin hommata.

Kuvat: Manu Pärssinen, Philips, BBC, incog88/Wikimedia Commons

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 4/2020
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: https://retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta https://tilaaskrolli.fi