Ihmeiden aika ei ole ohi. Vuonna 2011 ilmestynyt Dead Island ei ollut koskaan mikään suunnaton hitti, koska korkeuksiin kurottaneella pienellä kehitystiimillä ei vain riittänyt rahkeita toteuttaa avoimen maailman zombipeliään vaadittavalla tasolla. Tämä ei siis ollut se ihme, vaan sen alustus: 12 vuoden hiljaiselon jälkeen pienen porukan kulttiklassikko saa jatkoa.


Dead Island 2 on edeltäjänsä tavoin todella kunnianhimoinen avoimen maailman zombikohellus, joka tähtää jälleen ominaisuuksiensa puolesta tähtiin. Pääsimme testaamaan miltei valmista kehitysversiota ja yllätykseksemme nämä korkeat tavoiteet eivät tällä kertaa ehkä olekaan niin epärealistisia.



Dead Island 2:n näkyvin ero edeltäjäänsä on se, että miltei hylätyn autiosaaren sijaan se sijoittuu Los Angelesin hienostoalueelle. Viikkoja zombi-invaasion alkamisen jälkeen yritykset evakuoida kaupungin asukkaita ovat epäonnistuneet ja armeija on vetäytynyt alueelta linnoituksiinsa odottamaan tilanteen rauhoittumista. Kaupungin nimi on syystäkin muutettu muotoon “Hell-A” sillä kadut ovat täynnä enemmän tai vähemmän mädätyneitä epäkuolleita, jotka kaikki himoitsevat ihmislihaa.


Onkin aika ikävä käänne, kun pakoon pyrkiviä kuljettanut lentokone syöksyy heti nousunsa jälkeen dumpaten harvalukuiset eloonjääneet keskelle pahinta kaaosta. Hollywood-tähdet suuntaavat piiloon läheiseen luksuskartanoon, mutta kuusi karskia zombintappajaa päättää odottelun sijaan ottaa vastuun omasta selviytymisestään ja lahdata tiensä läpi korpsilaumojen.

Kaikilla kuudella pelihahmolla on omanlaisensa pelityyli, jota voi pelin aikana kustomoida ja tuunailla kykykorttien avulla. Kortteja on jemmattu pitkin maailmaa ja niitä jaellaan lisäksi pelin sisäisten tavoitteiden täyttämisestä, ja kun niitä voi vielä vapaasti vaihdella miltei lennosta, hahmonsa kyvyt voi aina muokata kuhunkin tilanteeseen sopivaksi. Pienten bonusten ja erikoiskykyjen ohella kullakin hahmolla on myös oma persoonallisuutensa, joka näkyy ja kuuluu pelin aikana jatkuvasti. Oma valintani – karski skottilainen rokkineiti – osoittautui hyväksi valinnaksi molemmilla tavoilla. Voimakkaiden iskujen aiheuttamat pienet räjähdykset olivat erittäin käteviä vihollislaumojen putsaamisessa ja suoraviivainen asenne toimi hyvin.


Pelissä riittää muutenkin asennetta, eikä sitä peitellä. Noin viiden tunnin mittaisen demon aikana löysin esimerkiksi poliittisesti oikealle kallellaan olevan vaikuttajan kartanon, jonka runsaiden lelujen ja äänitysstudioiden joukosta löytyi myös neuvotteluhuoneen liitutaulu, johon oli hahmoteltu polkua maineen puhdistamiseksi. Kaveri oli ehtinyt kanavallaan tuomitsemaan zombi-viruksen “woke-vasemmiston” salaliittoteoriaksi ja nyt edessä oli anteeksipyyntö faneille ja sponsoreille. Tai olisi ollut, jos zombit eivät olisi jyränneet koko porukkaa alleen.



Alkuperäisen Dead Islandin hengessä aseiden kustomointi ja tuunailu on taas suuressa roolissa. Asevalikoimassa riittää metalliputkia, golf-mailoja, keittiöveitsiä ja haravoita koko rahan edestä. Aseet kuluvat ja hajoavat käytössä, mutta mukaan mahtuu kerralla sellainen arsenaali, ettei kesken loppumisesta ole pelkoa.


Jos ei halua tyytyä tavanomaiseen, pelimaailmasta kerättyjen resurssien ja piirustusten avulla aseisiinsa voi lisätä vaikka sähkövahinkoa tai muita bonuksia, ja niitä voi tietenkin myös korjata, joten omaan tyyliin sopiva mega-ase ei ole vain pienen hetken herkku.

Pelin kehitystiimi on kasannut Dead Island 2:een hämmentävän (ja hieman pelottavan) realistisen systeemin, jolla zombien ruumiita mallinnetaan. Luiden päälle kasataan dynaamisesti lihaksia, lihaa ja nahkaa, joiden kunto vaihtelee zombin tilanteen mukaan. Siinä missä yksi laahustaja voi olla miltei tuore ja täten näyttää vain vähän pureskellulta ruumiilta, toinen voi olla jo niin mädäntynyt, että luiden päällä roikkuu vain vähän irtonahkaa – tai miltei mitä vain siltä väliltä.


Systeemi ei ole pelkkää silmäkarkkia, vaan kaikki reagoi myös syötteisiin hyvin (ja jälleen pelottavan) realistisesti. Jos zombia paukauttaa pesäpallomailalla ohimoon, päähän voi tulla dynaamisesti uusi ilmanottoaukko. Kaikki raajat ovat katkottavissa ja kaikki luut rikottavissa. Leuatkin voivat lennellä veikeästi kohti horisonttia, jos aseen isku osuu tarpeeksi kovaa oikeaan paikkaan. Kehitystiimi hehkuttaa, että Dead Island 2 on pelihistorian brutalein ja goren täytteisin pelikokemus, enkä menisi väittämään vastaan.

Tämä voi kuulostaa paperilla hyvin arveluttavalta, mutta peli jahtaa selvästi kauhuelokuvista ja erityisesti zombileffoista pitäviä pelaajia, jotka osaavat arvostaa todella rujoja ja karusti hajoavia zombeja, samoin kuin maailmaan upotettuja pieniä silmäniskuja klassisten teosten ja niiden tekijöiden suuntaan.



Kun Dead Island 2:n noin viiden tunnin mittainen testiversio oli pelattu, olin oikeasti hieman pettynyt. Olisin halunnut pelata samalla enemmänkin, mutta minkäs teet! Tämä on perinteisesti ollut aika hyvä merkki siitä, että lopullinen peli tulee myös olemaan hyvä. On toki vielä mahdoton sanoa, miten hyvin maailmaan on oikeasti saatu sisältöä ja miten hyvin tarina toimii. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun pelin alku on täyttä kultaa ja loppua kohti paketti leviää kuin zombi auringon alla.


Myös teknologia herättää hieman kysymyksiä. Peli kyllä näyttää älyttömän hyvältä, mutta testiversio pätki usein todella pahasti. Tämä voi olla ihan puhtaasti sitä, että testiversiota ei vielä oltu optimoitu kunnolla, sillä yleensä tämä tapahtuu aivan projektin loppuvaiheilla. Toisaalta kuten vaikka Wo-Longin PC-versio todisti, joskus pelit vain julkaistaan ilman kunnon optimointia.

Ei siis ehkä kannata aivan vielä pistää rahojaan tiskiin, sillä tulemme taatusti palaamaan asiaan lopullisen version ja arvostelun myötä huhtikuun loppupuolella. Mutta jos Dead Island 2 ei ollut vielä henkisellä odotuslistalla, se kannattaa kyllä lisätä sinne.

Dead Island 2
Kehittäjä: Dambusters
Julkaisija: Deep Silver
Alustat: PS4, PS5, Xbox One, Xbox Series S|X, Windows (testattu)
Julkaisu: 21.4.2023
Lisätietoja: Pelin kotisivut