Sony julkaisi tammikuun lopulla uuden DualSense Edge -peliohjaimen, joka lähtee kilpailemaan hintavien pro-ohjaimien markkinoille. Nouseeko Playstationin luksuskapula kilpailijoidensa edelle?



Lyödäänpä kortit heti pöytään: DualSense Edgen ei tarvitse tehdä paljoakaan hurmatakseen minut. Jo Playstation 5 -konsolin tavallinen DualSense-ohjain on mielestäni ylivoimaisesti paras kapula, jonka Sony on koskaan tehnyt: ergonomisesti miellyttävä, mukavan napakka sekä immersiivisellä teknologialla varusteltu ohjain sai jopa minut puolelleen sekunneissa – siitäkin huolimatta, että olen suitsuttanut koko elämäni kilpailija Microsoftin ohjaimia. Kun DualSensen toimintoja esittelevä, glorifioitu teknologiademo Astro’s Playroom oli pelattu, olin täysin myyty ja valmis nostamaan ohjaimen Sonyn ensimmäiseksi kapulaksi, joka on samalla tasolla Microsoftin kanssa. Palavaa rakastumistani varjostivat vain kaksi ongelmaa: ensinnäkin DualSensen akku tuntui tyhjenevän jokaisen pelisession päätteeksi, toisekseen konsolin mukana tullut kapulani oli sekundaa ja hajosi ennen ensimmäisen pelin lopputekstejä. Vaikka maanantaikappaleita löytyy jokaisen firman jokaisesta tuotteesta, kyllähän se aina intoon vaikuttaa.


Nyt perinteinen ohjain joutuu kuitenkin tekemään tilaa, sillä testaukseen on saapunut Edge-lisänimellä varusteltu, turboahdettu versio DualSensestä. Hulppeat 250 euroa maksava pro-ohjain näyttää ensivilkaisulla petollisen identtiseltä perinteiseen karvalakkimalliin, mutta tarkemmalla syynäyksellä muutokset erottuvat: väriä vaihtaneiden nappien ja kosketusalueen lisäksi tatteja ympäröivä etukuori on muuttunut pehmeän mattamustasta kiiltävään. Vaikka design on lähestulkoon identtinen, uutta paineltavaa löytyy sieltä sun täältä. Tattien alapuolella on nyt funktiopainikkeet, takaliipaisinten vierestä taas löytyy niille tarkoitetut rajoittimet. Kun kapulaan tarttuu kunnolla, keskisormien alla tuntuu oudot lovet: niihin on tarkoitus sujauttaa ylimääräiset takasiivekkeet.


Kuten tämän hintaluokan tuotteelta tulisikin odottaa, (lähes) kaikki on mietitty vimpan päälle, aina kosketusalueen sekä liipaisinten tyylikkäästä teksturoinnista lähtien. Mukana tuleva, punottu latausjohto on paitsi laadukas, myös tarpeeksi pitkä – joskin sen välttämättömyys viestii akun ankeudesta. Edgestä löytyy myös kustomoitavaa. Vaihdeltavien fyysisten osien – eli tattien päiden sekä takasiivekkeiden – lisäksi ohjainta hienosäädetään virtuaalimaisemissa: ohjaimeen voi luoda lukuisia profiileja, joista jokainen on säädetty esimerkiksi eri genreä tai peliä varten. Yhdessä vaikkapa tatit on hienosäädetty räiskintäpelin tähtäily mielessä, toisessa liipaisinten deadzonea on viilattu vahinkopainallusten minimoimiseksi; kolmannessa kaikki napit on kartoitettu peilikuvaksi ja haptinen palaute on poistettu käytöstä. Koko paketin kruunaa minimalistisen tyylikäs sekä kestävänoloinen kantolaukku.



Testasin Edgeä vajaan viikon ajan. Testailu keskittyi pääosin God of War: Ragnarökin sekä Marvel’s Spider-Man: Miles Moralesin kaltaisiin, kolmannen persoonan toiminta-seikkailuihin, mutta kävin myös ajelemassa Rocket Leaguen rakettiautoilla sekä räiskimässä Call of Duty: Warzonessa.


Kokemukset olivat yksinomaan positiiviset, joskin hieman yllätyksettömät. Edgen napit tuntuvat identtisiltä tavalliseen DualSense-ohjaimeen verrattuna, eikä tateissakaan tunnu vaihtopäitä lukuunottamatta olevan merkittävää eroa. Eri vaihto-osien testailu oli kuitenkin miellyttävän helppoa: tattien jämäkästi paikoilleen naksahtavat päät tuntuivat luotettavan tukevilta, eikä niiden irroittaminen vaatinut insinöörin papereita tai voimamiehen otteita. Yksi pää pois, naps, ja toinen tilalle, naks. Magneeteilla kiinnittyviä takasiivekkeitä on tarjolla kahta erilaista versiota, mutta ohjaimessa on paikat vain kahdelle siivekkeelle, eli yhdelle per puoli. Minua tämä ei haitannut, sillä sorminäppäryyteni (tai aivoni) eivät muutenkaan riitä neljän siivekkeen käyttämiseen. Moni on kuitenkin ilmaissut pettymyksensä asiasta. Metalliset siivekkeet ovat sekä tyylikkäät että miellyttävät käyttää: aluksi pelkäsin, että siivekkeen kulma hankaisi sormea ilkeästi, mutta uusi asento löytyi luontevasti. Olin myös aluksi skeptinen tattien alta löytyvien funktiopainikkeiden sijoittamisesta, mutta yllätyin niistäkin positiivisesti.

Merkittävin ero tavalliseen ohjaimeen tuntuu kustomointimahdollisuuksien lisäksi liipaisimissa: teksturointi antaa miellyttävän otteen, liipasinten herkkyyttä voi säätää virtuaalisesti ja lisäksi liikerataa voi rajoittaa kolmiportaisella säätimellä. Säädin on hieman kehnosti aseteltu, mutta vaikutus oli selvä. Pykälän verran rajoitetummilla liipasimilla huomasi pelatessa selvän eron, erityisesti räiskintäpelissä. Kun yhteenotot mitataan sekunnin murto-osissa, sarrrrrrjan ampuminen puoli painallusta aiemmin auttaa pitkälle. Myös siivekkeet toivat aidosti erilaisen pelikokemuksen: siivekkeisiin voi asettaa juuri sen ärsyttävän namiskan toiminnon, jota etsiessä sormi menee suuhun ja game over lävähtää ruudulle. Rocket Leaguessa käytin keskisormella painettavaa siivekettä vauhdikkaaseen boostiin, God of Warissa väistelin suvereenisti viikinkien iskuja.


Vau-efekti jää kuitenkin puuttumaan. Tyylikäs suojalaukku, hyvin suunnitellut lisäosat sekä upea ohjain tekevät kaikki vaikutuksen, mutta rehellisesti sanottuna odotin hieman suurempaa tunnereaktiota. En ole käyttänyt Microsoftin Elite-ohjainta montaakaan kertaa, mutta aina sitä hypistellessäni minulla on ollut tunne, että tavalliseen ohjaimeen verrattuna kyseessä on ihan oma juttunsa sekä selkeästi eri hintaluokan kapistus. Edgen kohdalla fiilis oli ennemminkin “tuttu DualSense, mutta 1.5-versiona”. Nipotus on pieni, mutta tässä hintaluokassa haluaisi myös häikäistyä.



On siis päivänselvää, että DualSense Edge on erinomainen peliohjain, mutta onko se kuitenkaan 250 euron hintainen? Vaikka inflaatio vaikuttaa kaikkeen, hinta pistää pakostakin hiljaiseksi. Edgen selkein verrokki, kilpailija Microsoftin oma Elite 2 -ohjain kustantaa kirjoitushetkellä noin 160-180 euroa kaupasta riippuen (eikä viimeisimmästä alennusmyynnistä ole kauaa), joten eroa kilpailijaan on pahimmillaan lähes sadan euron edestä. Myös laadukkaita 3rd party-ohjaimia on tarjolla aika paljon huokeammalla. Toki, jos haluaa tukea aitoa ja virallista konsolivalmistajan tuotetta, Edge on ainoa vaihtoehto.


Hyvänä puolena Edge on suunniteltu paitsi laatu, myös pitkäikäisyys mielessä. Kustomointimahdollisuudet varmistavat, että kapulasta saa muokattua sekä käteen että pelaamistapaan soveltuvan, eivätkä edes ohjaimia vuosia vaivanneet tatti-ongelmat vie kallista kapulaa ennenaikaiseen hautaan. Irroitettavan etukuoren ansiosta koko sauvamodulin voi vaihtaa (vaihto-osa maksaa reilu parikymppiä), jos tatti alkaa esimerkiksi viettää. Irroitettava etukuori on mahtava lisä, joskin kuoren materiaalivalinta hämmentää: Edge on kaikin puolin tyylikkäästi toteutettu, aina materiaalien mukavuudesta pieniin yksityiskohtiin, mutta etukuoren kiiltävä pinta muistuttaa lähinnä lasten räikeimpiä muovileluja.

Yhtä Edgen ominaisuutta ei kuitenkaan voi kestosta kehua: ohjaimen akunkesto on kauniisti muotoiltuna varsin vaatimaton. Jämäkkä ja laadukas USB-johto on parempi pitää käden ulottuvilla, sillä akku kuluu tyhjäksi jopa tavallista DualSenseä nopeammin – jota on sitäkin kritisoitu samaisesta ongelmasta. Kolmasosan pienempi akku kestää yleisten arvioiden mukaan n. 5-10 tuntia, jota omatkin havainnot puolsivat. Jos pelaa pidemmissä pätkissä, johto tulee tutuksi pelailunkin aikana.



Testaamisaikana vaihtelin jatkuvasti perinteisestä DualSense-ohjaimesta Edgeen ja takaisin, tarkoituksena määrittää laatueron luokkaa edes jotenkuten. On kiistatonta, että Edge antoi minulle pelaajana nimenmukaista edgeä, eli etulyöntiasemaa: ylimääräiset ja kustomoitavat painikkeet, muokattavat liipaisimet sekä kalibroitavat tatit antoivat selkeää apua pelaamiseen. Muutama vaikea pomovihollinen kaatui helpommin sen takia, että vältyin fataalilta sormisähellykseltä, räiskintäpelin tähtäinkin löysi tiensä nopeammin vastustajan silmien väliin. Avituksesta huolimatta Edge ei kuitenkaan muuta kokemusta fundamentaalisesti: se ei nosta 0,5 K/D:ta kahdella alkavaksi, eikä se tee poropeukalosta pro-pelaajaa.


Minä samanaikaisesti kehun että haukun Sonya sanomalla, että perinteisen DualSensen sekä Edgen ero ei ole niin suuri, että ohjainten lähes nelinkertaista hintaeroa voisi perustella millään tavallisen ihmisen logiikalla. Jos perinteinen DualSense olisi myötähävettävä ja sekundalaatuinen muoviläjä, Edgeen panostaminen olisi helppo valinta niille pelaajille, joiden pankkitilillä on tarpeeksi katetta 250 euron ohjainta varten. Nykyisillään ostopäätöstä joutuu kuitenkin pohtimaan siltä kantilta, onko valmis maksamaan nelinkertaisen hinnan siitä että jo valmiiksi erinomainen ohjain muuttuu vielä erinomaisemmaksi.

Erinomainen DualSense Edge kuitenkin on, uskallanpa jopa väittää sitä parhaaksi ohjaimeksi mitä Sony on koskaan tehnyt. Täydellistä suoritusta varjostavat muutamat harha-askeleet, kuten etukuoren materiaali sekä erityisesti akunkesto, mutta se ongelmista suurin on hinta. Paremmalla akulla sekä alhaisemmalla hinnalla Edge ansaitsisi täydet viisi tähteä, nyt mennään tällä.