Oletko Harvest Moonisi pelannut ja farmauskutina piinaa yhä? Maittaako toimintaroolipeligenre? Miten olisi taas yksi muistinmenetyksellä alkava tarina? Täältä pesee: Harvestella.

Square Enixillä vuosi 2022 oli kiireinen suuren julkaisumäärän kanssa, ja jotenkin sekaan mahtui myös erikoiselta kokeilulta vaikuttava Harvestella, jossa yhdistetään toimintaroolipeliä ja farmaussimulaatiota persoonalliseksi sekoitukseksi. Tässä vilkaisussa käsittelen Harvestellaa muutaman ensimmäisen tunnin perusteella.


Pelaaja herää muistinsa menettäneenä pienestä Lethen kylästä. Kylän lääkäriltä tämä kuulee ilmaantuneensa Quietuksen aikaan, jolloin kaikki ulos jäävä kuolee vuorokauden aikana pois. Ihmeellistä on, ettei pelaajakin kylmennyt – mistä on kyse? Elämän tahtia maailmassa määrittävät neljä valtavaa Seaslighteiksi kutsuttua kristallia, jotka säätävät vuodenaikoja. Vuodenaikojen välissä tapahtuva Quietus pidentyy joka kerta, vaikeuttaen samalla kaikkien elämää. Pian kylään tupsahtaa myös toinen muistinsa menettänyt seikkailija, joka epäilee tulevansa jopa toisesta ajasta saakka. Näistä aineksista lähdetään rakentamaan vivahteikkaan oloista tarinaa.

Pelaaja asettuu kylään ja saa mökin ja maatilkun, joille tämä voi omavaraisuusunelmansa perustaa. Mökistä lähdetään aamuisin ja sinne palataan iltaisin lepäämään. Päivät ovat lyhyitä ja valoisan ajan käyttöä täytyy miettiä sen kannalta, kuinka tekemistä kannattaa rytmittää. Harvestella tutustuttaa pelin perusasioihin lempeästi muutaman päivän aikana, jonka jälkeen voikin jo päättää enemmän rytmityksestään viljelyn, seikkailemisen, tavaroiden hankinnan ja vaikkapa ruoanlaiton välillä. Juoni etenee ainakin alussa hitaasti, joten mukaansatempaavan toiminnan ystäville Harvestellan tahti voi olla liian verkkainen.


Tekemistä on aivan aluksi selvästi eniten viljelypuolessa, sillä rahaa täytyy kerryttää kasviksia kasvattamalla ja myymällä. Varusteiden hankinta ei ole halpaa ja itselleen täytyy saada aikaan varastoa myös ruokien tekemiseen, josta taas sankarimme saa energiaa. Taikajuomia eli pikateitä onneen ei ole, vaan tarvikkeiden kasvattaminen itse ja etsiminen myös luonnosta ovat tärkeässä osassa. Ruokakuvat ovat pelissä vertaansa vailla, sillä annokset ovat animetyylisiä ja saavat helposti veden kielelle.

Hauskinta oli istuttaa kasvimaalle uusia, ensimmäisiltä seikkailuilta löytämiäni siemeniä: möyhiä maa pehmeäksi, tipauttaa siemenet multaan, kastella maapläntti ja mennä yöksi nukkumaan. Parin tai useamman päivän päästä kasvit ovat kasvaneet ja valmiita kerättäviksi. Kasvattamisen mekaniikka on hyvin pelkistetty ja helppo, mutta itse kasvatetuista rehuista on silti helppo iloita.


Toimintaroolipelipuoli on myös pelkistetty ja suoraviivaistettu verrattuna lajityypin muihiin peleihin. Reaaliaikaiset taistelut käydään parilla eri liikkeellä, eli pelkkä puolisokkona hakkaaminenkin riittää vihollisten lyömiseksi, kunhan suunta on suunnilleen oikea. Väistelemään voi joutua ja se tapahtuu vain juoksemalla vihollisia karkuun, sillä erillistä väistöliikettä ei ole. Mukana on yksinkertainen ammattijärjestelmä ja oman tiimin ylläpito, mutta nämä tuntuvat olevan mukana lähinnä ruksimassa lajityypin perusasioiden laatikoita ja tarjoamaan tasapaksuun peruskaavaan vaihtelua. Toiminta ja seikkailu roolipelielementteineen ovat helpolla ja nopealla tavalla viihdyttäviä, mutta syvyyttä toivoville sitä ei taistelusta tai hahmon varustamisesta löydy. Mukavan näköisiin ympäristöihin on hupaisaa mennä pyörimään näyttävä ase kourassa.

Peli tuo tyylillisesti mieleen Final Fantasyt ja tietynlainen postikorttimainen kuulaus ja sävykkyys värittää maailmaa. Karttakin tukee tunnelmaa oikein mukavasti, sillä se on tyyliltään dioraamamainen ja yksityiskohtainen. Ympäristöjä voisi väittää kauniiksikin, mutta tietyin varauksin. Kaikki on optimoitu toimimaan konsolimaisella tavalla (luultavasti Switchin suorituskyvyn ehdoilla) eikä grafiikka-asetuksia voi resoluution ja ruudunpäivityksen lisäksi juurikaan säätää, joten siihen mitä saa, käy tyytyminen. Liian läheistä tarkastelua ei kannata tehdä vaan nauttia näkemästään kokonaisuutena.


Efektointi on kuitenkin sievää ja raikastaa muuten vähän jopa vanhanaikaista grafiikkaa. Hahmoanimaatioissa taas on rasittavaa jäykkyyttä. Taisteiluissa liikkeet ovat perustavanlaatuisesti hyvän näköisiä, mutta esimerkiksi juoksuanimaatio näyttää omituisen tönköltä niin pelimaailmassa kuin välianimaatioissakin. Ottaen huomioon, kuinka paljon oman hahmon juoksentelua katsotaan, voisi tämä yksityiskohta näyttää paremmalta.

Musiikki on huomattavan kaunista ja tunnelmallista. Go Shiinan käsialaa olevat sävellykset sopivat fantasiamaailmaan upeasti eikä samoja teemoja kyllästy kuuntelemaan uudestaan ja uudestaan. Musiikki kantaa hyvin, sillä ensin en edes huomannut ääninäyttelyn suurimmilta osin puuttuvan. Sitten totesinkin kuuntelevani muutenkin mieluummin taustamusiikkia pölötyksen sijaan.


Koska Harvestella poukkoilee kahden erilaisen lajityypin välissä, sillä tuntuu olevan kiire suoriutua molemmista. Meno pysyy tietyllä tapaa kepeänä eikä mene kovin syvälle kasvisten kasvatteluun eikä vihollisten hakkaamiseenkaan, mikä on varmasti tietoinen valinta. On vaikea sanoa, sopisiko tämä paremmin elämäsimulaatioista tai farmauspeleistä vai seikkailuroolipeleistä pitäville pelaajille, mutta hyvin vakavasti itsensä ottaville lajityyppien pelaajille Harvestella tuskin osuu maaliinsa. Arvosteluissakin loppuarvosana tuntuu vaihtelevan, joten kyse lienee aika hankalasti sijoittuvasta yhdistelmästä. Ehkä uskaltaisin väittää, että kevyemmistä RPG-peleistä tai mistä tahansa japanilaistyylisestä pitäville Harvestella voi upota paremmin, jos ennakkokäsitys sisällöstä on virittynyt oikealle taajuudelle.

Harvestella on julkaistu PC:lle ja Nintendo Switchille.