Jos olet sivuston vakituinen lukija, saatat muistaa keväällä kirjoittamani juttusarjan (ensimmäinen osa), jossa pelasin rennommalla otteella 30 erilaista indie-peliä, noin päivän per peli. Ideana oli tutustua erilaisiin pienemmän kokoluokan peleihin, ja kirjoitella niistä sitten ajatuksia vapaammalla kädellä. Juttusarja oli maratonimaisuudestaan huolimatta antoisa pikku projekti, joten jätin oven auki mahdollista jatko-osaa varten.

Joulukuuta edeltäneet kuukaudet ovat arvostelijoille kiireistä aikaa, sillä yksi jos toinenkin firma puskee pelinsä pihalle juuri pukinkonttia varten. Kun pahimmat arvostelukiireet ja joulustressit alkoivat hellittää, huomasin kaipaavani pientä rentoutumishetkeä. Siispä naputtelin hyvän tekosyyn varjolla nettiselaimen osoitepalkkiin “itch.io”, ja selailin “#christmas”-tagilla merkittyjä pelejä.

Parin vuoden pandemia, inflaatio ja muut maailmantapahtumat ovat vaikuttaneet sekä ihmisten mielentilaan että lompakoihin. Tästä johtuen päätin valikoida projektia varten nimenomaan pelejä jotka ovat pelattavissa tai ladattavissa täysin ilmaiseksi, ainakin itch.io -sivuston kautta. Joulu on myös monille hyvin kiireinen: sesonki vaatii monelta ylitöitä ja vuodenajan jatkuva pimeys vie voimia. Niin ja pitäisihän sitä itse jouluakin varten paitsi puunata, myös valmistella, askarrella, paskarrella, koristella kuin kunnostaa. Tästä johtuen pelit ovat lyhyitä, tiiviimmillään vain noin vartin pituisia. Joulumielen voi siis saavuttaa vaikka olisi matti kukkarossa ja aika kortilla!

Pidemmittä puheitta, hyvää ja paineetonta joulua!



Orjan Lopezin, Adam Bowin, Megan McCurdyn sekä Chris Schweizerin kehittämä Back Home for Christmas on varttituntinen joulusatu pingviininpoikasesta. Pingviininalku hukkaa lelunsa lumimyräkässä, ja lelua etsiskellessä katoaa kotipolkukin. Metsän keskelle eksynyt pingviini haluaisi koti-iglun lämpöön, mutta sinne pääseminen vaatii metsän muiden asukkaiden auttamista. Tonttu on kadottanut silmälasinsa marjastaessa, lumiukon naamavärkki kaipaisi korjaamista.


Vähäsisältöinen Back Home for Christmas on niitä tapauksia, jotka saisivat tavallisesti 1-1½ tähteä, mutta joulunajan sulattama sydämeni haluaa näyttää hyväksyvää peukkua. Peli on ohi ennen kuin se on alkanutkaan, mutta kuinka paljon pituutta ilmaispeliltä voi vaatia? Positiivista on, ettei peli venytä sisältöään: unenomainen talvimetsä viihdyttää kestonsa ajan, eikä peli esitä olevansa jotakin mitä se ei ole.

Hyvänä puolena peli sopii myös perheen pienimmille. Ohjaaminen on simppeliä, käytössä ovat vain suuntanapit sekä hiiri – joskin on muistettava, että joulusatua riimittelevä kertojaääni lausuu englantia. Sisällön puolesta muksut voi siis istuttaa koneen äärelle vaikka joulusiivouksen aikana, kunhan on valmis tulkkaamaan kertojan löpinöitä ja ohjeistamaan tavoitteissa.

Itch.io -sivulla “maksat minkä jaksat” -periaatteella myytävä Back Home for Christmas lahjoittaa tuottonsa nälkäisten lasten ruokintaan, joten maksoin pingviiniseikkailusta ilomielin pari killinkiä. Pelin voi toki ladata myös täysin ilmaiseksi.





Whitepot Studiosin kehittämä hiiviskelypeli Ho-Ho-Home Invasion muistuttaa, ettei koko maailmankaikkeuden kovin hiippari olekaan Sam Fisher, eikä edes Solid Snake. Ehei, vaan se kaikkein hiljaisin, vaaroista varjoihin puikkelehtiva ninja onkin todellisuudessa punanuttuinen Joulupukki. Ikäisekseen vetreässä kunnossa oleva Pukki puikkelehtii talosta toiseen, väistellen vartijoita sekä hiipparoiden ohi nukkuvien lapsosten.


Pandemia-ajan sosiaalisen etäännyttämisen vuoksi Korvatunturin tontut eivät voi treenata Joulupukin hiipimistaitoja tavalliseen tapaan, joten he rakentavat Pukille esteradan. Aitojen omakotitalojen ja kerrostalojen kaltaiset ympäristöt ovat täynnä lahjoja odottavia joulukuusia sekä lahjasukkia, aivan kuten aattoyönä. Lahjushommat eivät kuitenkaan ole niin helppoja kuin luulisi, sillä tontut ovat täyttäneet ympäristöt myös vartioivilla roboteilla.

Ho-Ho-Home Invasion on lähestulkoon täydellinen joulupeli. Simppeleistä osista koottu peli saavuttaa joulun ytimen: sympaattisen jouluinen soundtrack, värikkään leikkisä ulkoasu, hauskat puujalkavitsit sekä rentomielinen pelailu tuovat oitis hymyn huulille. Joulumaisuuden lisäksi Ho-Ho-Home Invasion on myös ihan hauska peli: vaikka jotkin pikkuasiat – kuten etäisyys ovien avaamiseen ja sulkemiseen – vaatisivat pientä hienosäätöä, pääasiallisesti kyseessä on viihdyttävä ja rentomielinen hiiviskelypeli, josta löytyy oleellisimmat mekaniikat. Pukki voi hiipiä ympäriinsä sekä vislata hämäykseksi, jonka lisäksi lahjojen laskeminen vaatii pientä ajoitusminipeliä. Taitojensa lisäksi pukilta vaaditaan rytmitajua, sillä lahjasukkien täyttämisen lisäksi myös hiipiminen vaatii tarkkaa ajoitusta: osa vartijoista partioi pitkin käytäviä, toiset lukevat kirjaa ja tarkistavat aika ajoin ympäristönsä.

Suurin harmitus on pelin idea pukkia treenaavista vartijaroboteista: en ymmärrä, miksei peli kerro joulupukin aattoillasta ja lahjojen oikeasta jakamisesta. Tiedostan totta kai että ympäriä kotiaan partioivat vastukset on helpompi oikeuttaa roboteilla, mutta Ho-Ho-Home Invasionin robotit olisi voinut helposti korvata esimerkiksi ihmisvartijoilla, yöpalalle heränneillä aikuisilla, vahtikoirilla tai jopa lapsilla, jotka haluavat nähdä Joulupukin omin silmin. Nipotus on pieni, mutta siirtämällä pelin aattoillan harjoittelusta itse H-hetkeen Ho-Ho-Home Invasion olisi voinut olla täydellinen napakymppi.

Ho-Ho-Home Invasion löytyy itch.io:n lisäksi myös Steamista.





Soolokehittäjä Barzdan joululahjus on No More Snow, liipasinherkästä Joulupukista kertova räiskintäpeli. Vanha naavaparta on ottanut oppinsa räppiporukka Ruger Hauerilta, sillä tämä Pukki on toden totta “pakannut tussarinsa megeen rekeen”.


Isometrinen ammuskelu ei tuhlaa aikaa turhuuksiin. Peli alkaa kielekkeen reunalta, jonka vieressä olevat opaskyltit kertovat että WASD-napit liikuttavat Pukkia, yksi hiirennappi ampuu aseella ja toinen heittää kranaatin. Vuoristopolulta ei haaraumia löydy, joten suunta on selvä.

Tarinaa ei siis ole, eikä varttitunnin pituiseen ammuskeluun sellaista kannatakkaan ahtaa. Tuiman oloinen Pukki tussaroi zombieiden lailla päälle vyöryviä lumiukkoja pienen armeijan edestä, kunnes polun päässä odottaa jonkin sortin pomovastus. Matkan varrella tavallinen tuliluikku vaihtuu haulikkoon, rynnäkkökivääriin tai kranaatinheittimeen, ja aseiden voimistuessa myös vihollisköörien koko kasvaa.

Vaikka haulikkoa heiluttava Joulupukki on tässä vaiheessa aika kulunut klisee, No More Snow on varsin viihdyttävä pikku ammuskelu. Painajainen ennen joulua -elokuvan “kauhua” sekä joulunhenkeä yhdistelevä isometrinen maailma on tyylikäs, ohjaus toimii pääsääntöisesti hyvin ja vihollisten design on – joskin kliseistä – toimivaa. Jonkinlaista lopetusta peli kuitenkin kaipaisi, nykyisimmillään loppuvastuksen peittoaminen vain käynnistää pelin uudelleen ensimmäisestä kartasta.





Seuraavaksi vuorossa on Grand Story, kahden ukrainalaisen pelinkehittäjän kunnianosoitus ikäihmisille. Grand Story on parikymmentä minuuttia kestävä pikku kävelysimulaattori, joka kertoo ränsistyvässä maatalossa kärvistelevästä Nadiya-mummelista. Joulu lähestyy hyvää vauhtia, mutta ikkuna on hajalla, kissa on kadonnut eikä edes lapsenlapsi Vitalik ole lähettänyt kirjettä. Onko edessä kylmä ja yksinäinen joulu?


Vaikka lähestyn näitä joulupelejä tavallista suopeammin mielin, Grand Storysta on vaikeaa löytää hyvää sanottavaa. Maailma on väärällä tavalla ontto ja staattinen, interaktiot ovat hyvin rajallisia ja olematon tarina tuntuu venytetyltä jopa 20-minuuttisessa pelissä. Kontrasti on kuin yö ja päivä, kun Grand Storya vertaa aiemmassa matalapainetekstissä arvioituun Stillness of the Windiin (linkki artikkeliin). Molemmat pelit kertovat ränsistyneessä talossa asuvasta, perheestään etäytyneestä mummelista, jonka arki pyörii toistuvien askareiden ympärillä. Eron näkee paitsi ulkokuoressa, myös mekaniikkojen monipuolisessa käytössä narratiivin kertomiseen. Grand Storysta puuttuu mekaniikkojen syvällisempi aspekti: mummeli sulkee radion vain sulkeakseen radion, toistuva akti ei representoi mitään eikä toiminta herätä syvempää pohdintaa.

Kurjuuden maksimointi on ymmärrettävä ja toistuva teema tämänkaltaisissa joulutarinoissa, mutta Grand Storyssa kurjuus ei välity, eikä moralisointi tunnu ansaitulta. Annan kuitenkin puolikkaan lisätähden siitä, että reilun varttitunnin pelikokemukseen mahtui yksi minut tunnetasolla saavuttanut hetki.





Jouluspesiaalin viimeinen peli on Cookies Bakery, game jamissa tehty Gameboy-peli. GB Studio -nimisellä pelinteko-ohjelmalla tehtyä Cookies Bakerya voi pelata suoraan selaimen kautta itch.io:ssa, tai pelin voi ladata joko Gameboy-emulaattorilla tai Gameboy-käsikonsolilla pyöritettäväksi.


Leafthief-nimimerkillä toimiva itävaltalainen pelientekijä on kehittänyt lyhyen pikku leipomopelin. Cookies Bakeryssa idyllinen maalaiskylä valmistautuu joulunviettoon, mutta yhdellä jos toisellakin asukkaalla on ongelmia. Yksi tarvitsisi hyvän lahjan, toinen haluaisi yllättää lapsenlapsensa. Vastaus kaikkiin ongelmiin on tietysti erilaisissa kekseissä. Päivä kerrallaan pelaaja auttaa kyläläisiä ja joulujuhla lähenee.

Idyllinen pikku leipomispeli on ihastuttava ja sympaattinen, joskin turhan lyhyt. Pelaaja kuuntelee ensin asiakkaan toiveen, etsii reseptikirjasta oikean leivonnaisen ja ryhtyy sitten keräämään aineksia. Yksi keksi kaipaa jauhojen lisäksi voita, kanelia ja munia, toinen saa makunsa sokerista, pähkinöistä ja kaakaosta. Kun oikeat ainekset on kerätty kulhoon, keksit heitetään uuniin. Poropeukaloisinkin jauhokämmen on keksinyt oikeat keksireseptit alle puolessa tunnissa.

Peli kyllä viihdyttää, mutta näistä aineksista olisi saanut isommankin pelin aikaiseksi. Useammilla resepteillä ja asiakkailla peli olisi voinut sijoittua vaikka koko joulukuulle vain muutaman päivän sijaan. En silti ala liiaksi valittamaan, sillä idyllisessä leipomossa touhuaminen herätti sellaisen makeannälän, että kävin tuhlaamassa lounasrahani lähileipomon herkkuihin. Maukasta joulua!