V2.fi:ssä aloittaa uusi kolumnisti, Rami Markus Maunula. Rami kirjoittaa kerran kuussa peliaiheesta ja etenkin sen vierestä.

Ilahduin kesällä havaittuani YLE Teeman, tuon digitelkkarimme raison d'êtren näyttävän nyt Noraneko rock -elokuvia. Se on 60-lukulainen hämärä jengitappelusarja japanista, ja siinä sekalaiset tyttöjengit ja epäonniset rasvaletit mekastavat miehityksen aikaisilla jeepeillä ympäri nousevan auringon teknologisesti kehittyvää maata yleistä pahennusta aiheuttaen. Aina viiden minuutin välein filmit tarjoilevat runoja ja engrish-siteerauksia rockviisuista: selvää kulttimateriaalia! Koska filmit ovat vanhoja, japanilaisten sittemmin täysin omimasta ultracool-estetiikasta näkyy vain rippeitä. Otan tämän vaihtelun vuoksi positiivisena tietona.

Nämä rokrok-tappelufilmit toivat vanhalle pelaajalle nopeasti mieleen Technôs-suunnittelijapuljun, ja eritoten heidän Nekketsu High School -pelisarjansa. Technôsin pojat ovat taatusti imeneet vaikutteet peleihinsä näistä filmeistä! Heille, jotka eivät vieläkään kaikkien kehuista (maailman jokainen asukashan rakastaa Luc Bessonin Léonia, Pink Floydin Dark Side of the Moonia ja River City Ransomia) huolimatta tiedä pelisarjaa, kyseessä on kahdella kädellä laskettava määrä upeita retropelejä - oikeita NES- ja SNES-pelihelmiä - eikä suurinta osaa niistä julkaistu koskaan Japanin ulkopuolella. Me tunnemme parhaiten sarjan suosituimman NES-pelin nimellä River City Ransom (tai Street Gangs, kuten itse sen ostin), mutta myös muinainen Nintendo World Cup on ilmiselvästi samaa sarjaa. Kummallekin näistä suosikeista julkaistiin sarjassa suora jatko-osakin, muttemme tietenkään saaneet niitä huimasta laadusta ja mitättömästä käännösvaivasta huolimatta tänne asti. Olivat varmaan liian hyviä pelejä Nintendo Seal of Quality -leimalle.

Nekketsut ovat perhanan hyviä toimintapelejä, ja retropelaajalle meno on vieläkin hauskaa riippumatta siitä, onko pelissä kyseessä jotain etäisesti yleisurheilua muistuttavaa vaiko vain yrityksiä juntata kilpailevat jengiläiset roskapöntöllä maan sisään. Kuumaverisen koulun kaverit mekastivat koripallokentillä, kaduilla, kaukaloissa, feodaaliajan Japanissa ja ties missä. Mikä parasta, aina oli mahdollisuus kaksinpeliin. Olen auttamattomasti pelisarjan fani.

Hämärä sivuhuomio pelisarjasta: harva osaa huomauttaa, että 8-bittisillä tietokoneilla varsin kuuluisa mätkintäpeli Renegade on oikeastaan Nekketsu-sarjaa - ihan ensimmäinen ja huonoin osa, länsimaalaisten poikien porttaamana alkuperäisestä kolikkopelistä. Jotenkin tyypillistä, että huonoin peli on tunnetuin. Hauskana sivuhuomiona sivuhuomiolle tälle Renegade-käännökselle tehtiin pari surullisenkuuluisaa jatko-osaakin Oceanin surullisenkuuluisammassa Imagine-hittitehtaassa: melkein mukiinmenevä tai ainakin hyvänkuuloinen Target Renegade sekä varsinainen uloste-eepos Renegade 3: Final Chapter. Näitä ei välttämättä kannata edes mainita Nekketsun asiayhteydessä.

Takaisin fanitukseen. Se on Voiman tapaan neutraali resurssi, joka voi kääntyä pimeälle puolelle hyvinkin nopeasti. Jos fanittaminen on itsessäänkin tällainen kaksiteräinen miekka, niin työteliäs fani voi sitten olla yhtä kuin autoemaskulaatio ja seppuku kyseisellä miekalla samalla, kun räkänauraa ja laskee housuihinsa. Jos jätämme huomioimatta rehellisen pornon ja anonyymin kitisemisen, Internetin yleisin sisältö on faniroina. Oletko koskaan lukenut keskivertoa fanifiktiota jostain suositusta aiheesta, teoksesta tai televisiosarjasta? Mikäli kyllä, luetko tätä braille-moduulin avustuksella silmiesi läjähdettyä kuudennen sivun kohdalla? No, kaikesta maailman Naruto-fanifiktiosta, Megaman X & Zero -slashista, Tifa Lockhartin alastonkuvista ja muusta puhtaan inhimillisen rakkauden aiheuttamasta hirvityksestä huolimatta työteliästä fania täytyy hetkittäin kiittää ja kovasti.

NES-fanit tunnistivat näet jo aikanaan Nekketsu-sarjan laadun, vaikka sitä saikin kaupoistamme vain ripauksina. Heti, kun NES- ja SNES-pelien emulointi kehittyi tasokkaaksi ja jokainen karmea Final Fantasy -kyhäelmä siltä ajalta, kun Squarella osattiin lähinnä kaivaa nenää oltiin saatu käännetyksi meille kolmena kappaleena, alkoi Nekketsu-peleistä ilmestyä fanipohjaisia käännöstyöprojekteja. En ole seurannut tilannetta muutamaan vuoteen, mutta ymmärtääkseni jokaisesta sarjan pelistä saa googlattua nyt kelvon englantikäännöksen. Ja mikäli ette ole vielä nähneetkään River City Ransomia, kokeilkaa sitä välittömästi. Siinä on itse asiassa aivan kaikki mitä mätkintäseikkailupeleissä nykyäänkin on: vihollisista vuotavia kolikkoja kauppoja varten, hahmonkehitystä, palaamista vanhoihin maisemiin ja dramaattisia loppareita. Enkä tiedä mitään muuta peliä, jossa käydään näkyvästi saunassa. Nakuna. Aah, miespikselikauneutta.

Tässä kohdassa täytyy mennä takaisin kaappiin ja kiittää virallisesti kaikkia vanhojen konsolipelien laadukkaita fanikääntäjiä ja heidän ohjelmoijaryhmiään: he ansaitsevat työstään vähintään monumentin kuun pinnalle. Tai tapetaan samalla kaksi kärpästä ja hävitetään Mannerheimin patsas mokoman tieltä. Pelien reverse engineering assemblykielellä ja ne uskomattomat ohjelmointityöt joilla ultrapakatut, niukkatilaiset japanipelit saatiin puhumaan englantia ilman vanhan kehitystiimin apua ansaitsevat suurkiitokset.

Ja kuinka ollakaan, sopivasti tätä kirjoittaessani sain tietää, että kauan sitten innolla odottamani Hideo Kojima -peli Policenautsin Playstation-versio käännettiin viimein englanniksi. Aikaa on kulunut siitä, kun odotin sitä näpit syyhyten, mutta tilaisuuden tarjouduttua kulutin kernaasti viikonlopun tämänkin tieteisdystopian kanssa. Kojiman fanikultista voi sanoa vaikka mitä, ja myönnän kuuluneeni itsekin siihen, mutta tämä interaktiivinen tarinakirjapeli toimi hyvin. Okei, se on Matrix-miehistä luultavasti tylsä paska ja muistakin se on ilmiselvä, japanilaistettu pastissi Tappavasta aseesta retroja (luetaan: korneja) saksofonisooloja myöten, mutta 'Nautsin rauhallinen tunnelma sekä valinnanvarainen informaatiokylläisyys ihastuttivat.

Varsin lyhyeen peliin on ympätty melkoinen määrä lisätietoa kaikesta, kiitos kaiketi Kojimalle ja halulleen tehdä pohjatutkimusta valitsemistaan asioista. Tällainen ele merkitsee jotain pelimassassa, jossa tavallisesti repäistään sekaan kaiken maailman plasmalaserit ja energiaveitset surkeasti selitettyinä (parempi olla selittämättä ollenkaan). Testatkaa ihmeessä tämäkin tuotos, vaikka se onkin seikkailupelinä täydellinen antiteesi Nekketsun ihanalle mäiskeelle.