Amplitude Studiosin Humankind (V2.fi-arvostelu) oli miellyttävä pikku kilpailija 4X-strategiapelien sarjassa. Genren klassisinta klassikkoa, eli Civilizationia muistuttavassa Humankindissa ohjattiin yhtä kansakuntaa neoliittiseltä kaudelta nykyaikaan: millaisia lakeja yhteiskunnassa noudatettiin ja millaista jumalaa palvottiin, oli pelaajasta kiinni. Nyt sotimisesta seonneet joutuvat tekemään tilaa PC-pasifisteille Humankindin diplomaattilisäsisällössä Together We Rule.



Together We Rule -nimellä kulkeva lisäsisältö keskittyy nimensä mukaisesti yhteistyöhön. Yhteistyöllä ei viitata moninpeliin, vaan emopelin vaatimattomien diplomatiamekaniikkojen laajentamiseen. Uusien mekaniikkojen päämääränä on tarjota entistä monipuolisempia liittoutumisia sekä maailmanlaajuista politiikkaa, jonka lisäksi uudet agentti-yksiköt mahdollistavat diplomatian sekä vakoilun. Onpahan mukana myös Humankindin näkemys YK:sta.


On mukava huomata, että Amplitude Studios on kuunnellut pelaajien toiveita, sillä Together We Rule iskee juuri oikeaan osoitteeseen. Olen valittanut sekä alkuperäispelin että aiemman lisäsisällön arvioissa, että Humankind on tuntunut pinnalliselta kokemukselta, vaikka peli onkin esittänyt mielenkiintoisia pohdintoja yhteiskunnan kehityksestä, rakenteista sekä instituutioista. Together We Rule ei korjaa kaikkia ongelmakohtia, mutta sentään lieventää niitä.



Lisäosa keskittyy siis kansakuntien kanssakäymiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kansojen kanssa voi nyt luoda monipuolisemmin eri sopimuksia, on kyse sitten esimerkiksi erikoisyksiköiden tai tutkimustiedon jakamisesta. Pääosin uudistukset ovat toimivia, mutta niiden vaikutukset ovat lopulta kevyempiä kuin odotin. Testauspeleissäni keskityin erityisesti diplomatiaan, mutta siitäkin huolimatta valtaosa (mutuillen noin 90-95%) pelaamisesta oli täysin samanlaista kuin aina ennenkin.


Jokainen tuohtumus, kuten laiton rajanylitys tai reviirin tökerö laajentaminen, luo ns. grievanceja (“valitus” tai “tuohtumus”) valtioiden välille. Grievancet unohtuvat ajan myötä, mutta niitä voi käyttää myös vaatimusten tekemiseen (“sorrat uskonveljiämme yhdellä alueellasi, siispä vaadimme alueen itsellemme”), tai ne voi antaa anteeksi Leverage-resurssia vastaan. Leverage on uusi vipuvaikutuksen lailla toimiva vaikutusvalta, jota käytetään resurssina diplomaattisten toimien maksamiseen. Leverage-pisteitä voi myös löytää tiedepisteiden tapaan myös resurssina pääkartalta. Kun Leveragea on kerättynä tarpeeksi, vaikutusvaltaa voi käyttää esimerkiksi vastapuolen sodanhimon lieventämiseen tai talouspakotteiden asettamiseen.

Jos kaksi kansaa ei saa sovittua keskinäisiä ongelmiaan, maailmanlaajuinen yhteisö ottaa kriisiytyneen asian käsittelyyn. Uusi Congress of Humankind tuo peliin YK:n kaltaisen maailmanlaajuisen poliitikan, jossa eri maat tuovat äänensä kuuluville. Tavallisesti kongressissa äänestetään kansojen yleissäädöksistä, kuten siitä onko valtiaalla jumalan sallima suvereniteetti. Jos koko muu maailma hylkää jumalan, uskonnon voimalla hallitseva joutuu joko maksamaan ja tyynnyttelemään kapinoita, tai taipumaan maallisempaan maailmankatsomukseen. Ajoittain valtioiden välille syntyy myös kriisejä, jolloin teko-YK:n jäsenet antavat tukensa jommalle kummalle valtiolle. Jos äänisaalis jää laihaksi, joutuu joko taipumaan toisen vaatimuksiin – tai aloittamaan sodan.


Kongressi on erinomainen lisä, joka tuo peliin miellyttävää yhtenäisyyden tunnetta. Mekaniikkoja on tietysti varsin helppoa hyväksikäyttää, sillä esimerkiksi tuohtumusten hyväksikäyttö, lahjukset yms. tekevät maailmanpolitiikasta leikkikentän oman elämänsä Machiavelleille. Humankindin kaltaisessa sosiaalipoliittisessa pohdiskelupelissä mekaniikkojen uunottaminen ei onneksi häiritse niin paljoa kuin muissa peleissä.



Diplomatiaa pääsee harrastamaan erityisesti kuuden uuden kulttuurin hallitsijana. Sumerialaisia, han-kiinalaisia, bulgarialaisia, sveitsiläisiä, skotteja sekä singaporelaisia yhdistää erilaiset diplomatiabonukset sekä demilitarisointikyky, jonka käynnistämällä valtakunnan sisällä kukkoilevat vihollisjoukot kärsivät, kunnes poistuvat rajan toiselle puolelle.


Suorien hyökkäysten lisäksi Humankindissa voi nyt myös jäynäillä ja hiipparoida erilaisilla agenteilla. Muista strategiapeleistä tutut agentit ovat joko envoy-nimisiä diplomaatteja tai perinteisiä vakoojia. Varjoissa hiipivät agentit selvittelevät mitä vihollislinjojen takana tapahtuu tai lapovat vihollisheksojen resurssit omiin taskuihinsa.

Together We Rule on osa niin kutsuttua Metternich updatea, johon kuuluu myös ilmainen päivitys. Ilmaisena kaikille tuleviin uudistuksiin kuuluu tiettyjen yksiköiden hiipparointia kuvaavan stealth-mekaniikan, liittolaisten kanssa käytyjen yhteissotien sekä itsenäisten kansojen monipuolisuuden kehittäminen.


Kokonaisuus laajentaa Humankindia hyvällä tapaa, tarttuen nimenomaan pelin ongelmakohtiin. En siltikään voi sanoa, että Humankind olisi lopputuloksena radikaalisti erilainen peli, sillä fiilikset sekä pelaamisen aikana että sen jälkeen olivat hyvin yhtälaiset emopeliin verrattuna. Parannuksista on kyllä kyse, mutta 20 euron hintalappu ja vuoden odottelu ovat laimentaneet fiiliksiä sen verran, etten pelatessa hyppinyt tasajalkaa. Arvosana myötäilkööt yhä emopeliä.