Matkani kolopallopelien kanssa on pitkä ja enimmäkseen positiivinen: hyviä muistoja on mm. Amigan Leader Boardista, Xboxin Linksistä sekä muutamista Tiger Woodseista. Viime vuosina mikään ei ole kuitenkaan kunnolla sytyttänyt erikoista What the Golfia lukuun ottamatta. Virallisemmalla puolella The Golf Club -pettymyksistä PGA Tour 2K:ksi muuttunut pelisarja on kuitenkin ottanut hyviä harppauksia. Vuoden 2021 osaa pelaili jo mielellään, vaikka se ei graafisesti huikaissutkaan. Miten kävi 2K23:n kanssa?


Kah. Mukana on mainettaan puhdistellut Tiger, ihan kansikuvassa asti. Pelissä palloillee jonkinmoinen konkkaronkka myös muita golf-tähtiä ja muuta lisensoitua turnausta, sponsoria sekä golf-kenttää. Tiger Woods oli mukana myös valvomassa pelin kehitystä sekä antamassa palautetta - ja miestä vastaankin pääsee pelaamaan - tai Tigerinä itsenään.


Se on aina hyvän urheilupelin merkki, että jos vaikka aloittaa nollasta, treenailee ja pelailee, niin tuntee pärjäävänsä, tuntee kehittyvänsä ja tuntee pystyvänsä haastamaan vaikka yhden maailman kuuluisimmista golfaajista. Minulle PGA Tour 2K23 antoi tuon fiiliksen. Jo vuoden 2021 pelin kanssa totesin, että pelistudio “on löytänyt oikeanlaisen tasapainon simulaation, pelattavuuden ja hauskuuden välille” ja tuntuu että siitä on nyt menty vielä oikeampaan suuntaan.


Muutenkin voisin lainata paljon viime pelin arvostelusta: kontrollit löytyvät golf-pelejä pelanneille pikaisesti ja kun oppii ottamaan huomioon tuulen, kentän kallistukset sekä oman peukalon (tai ohjaimen tatin) liukumisen johonkin suuntaan, alkavat pallot löytää viheriötä hyvin pienen treenin jälkeen. Kun aloin voittaa turnauksia viidennen rundin kohdalla, aloin tosin epäillä sitäkin, että peli itsessään antoi vähän tasoitusta toheloinnilleni, mutta silti - se 10 metrin putti tuntui niin hyvältä upottaa. Ja vaikeustasoa voi säätää aina tiukemmaksi.


Kontrolleihin on lisätty tatin heilauttamisen rinnalle perinteinen kolmen klikkauksen swingi, joka oli minulle se ykkösvaihtoehto aikanaan, mutta yllättäen olen nykyään tattijengissä. Kun pidättää sen sekunnin kymmenyksen henkeä peukaloa nykäistessään, on onnistumisessa vielä enemmän fiilistä. Myös toinen urheilupelien sudenkuoppa on vältetty, sillä kaiken pystyy skippaamaan tai vähintään pikakelaamaan, eli uutta lyöntiä pääsee yrittämään nopeasti. Välillä joutuu ohittamaan vähän enemmän vastustajan tekemisiä tai (silloin tällöin bugailevia) hidastuksia, mutta muuten pelaaminen on sujuvaa ja sen myötä koukuttavaa.


Verkkopeliin uskallaudun harvoin, mutta sillä puolella on uutuutena Topgolf-pelitila, joka on simppeli minipeli. Palloja pyritään saamaan näkyviin kohteisiin ja eniten pisteitä kerännyt voittaa. Annan hieman plussaa sille, että aivan liikaa (mm. NHL-pelien tapaan) ei PGA ole alkanut rönsyillä, mutta tämä saattaa olla ensimmäinen merkki siitä taudista. Kenttien rakennustyökalu on edelleen mukana, mutta MyCareer on se, joka pelin keskiössä itseäni eniten viehättää.


Audiovisuaalisesta toteutuksesta on hyvää ja heikompaa sanottavaa. Otetaan ensin hyvä ja se on pelin selostus. Sen luonnollisuuteen on selvästi nähty vaivaa ja erilaisia sanontoja löytyy kohtuullinen määrä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Enemmän pelatessa toistoa toki alkaa bongata ja “let’s look at THIS or THAT player” -oikopolkuja nimien kertomisen sijaan alkaa huomata sieltä täältä. Silti se vakuutti minut.


Grafiikkapuoli taas vieläkään ei. Jos mielikuvani ovat oikeat ja muistini pelaa, peli on paikoitellen jonkin verran paremman näköinen kuin edeltäjänsä, mutta ei komea läheskään joka paikasta. Klooniveljesten yleisömeren lisäksi HDR-asetukset olivat aluksi niin poskellaan, että aina kun oli aurinkoisempi sää, katselin mustia silhuettiukkoja - ja kun koitin säätää valikosta HDR:ää kirkkaammaksi, koko peli jumittui. Pelimoottorina on alkulogon perusteella Unity, mutta kyllä silläkin on mahdollista saada paljon kauniimpaa aikaiseksi, varsinkaan kun ruutu ei ole täynnänsä partikkeleita, vauhdikkaita kamera-ajoja tai muuta muuten vaativaa.


Jäin virtuaaligolf-koukkuun ja tätäkin viimeistä lausetta kirjoitettaessa tekisi mieli taas palata pelin ääreen. Haastajia ei markkinoilla ole ennen ensi kevättä, joten jos viheriöt kiinnostavat television ääreltä nautittuna, mikä ettei. Petraa tämä puoli tähteä vuoden 2021 versiosta.