Artikkeli on julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 3/2020.

Retro Rewindin numerossa 2/2019 sukelsimme erikoisten pelikoneiden maailmaan haastattelemalla Nicolas Robillardia, joka ylläpitää harvoin nähtyjen pelikoneiden keräilyyn keskittyvää ryhmää Facebookissa. Tänä keväänä ryhmään alkoi ilmestyä kuvia toinen toistaan harvinaisemmista laitteista, ja kaikki niistä löytyivät saman keräilijän varastoista. RR haastatteli outouksiin erikoistunutta Brian Nalleyta.

Brian kertoo asuneensa koko ikänsä Marylandissa, USA:ssa, lähellä Washington DC:tä. Pelien kanssa puuhastelu on miehelle pelkkä harrastus, vaikka hän aikanaan pelikaupoissa työskentelikin. Rakkaus peleihin syttyi jo kuitenkin paljon aiemmin.

– Sain Atari VCS:n (myöhemmin 2600) joululahjaksi lapsena. Liityin Atari-kerhoon ja hankin pelejä sen kautta, sekä Sears- ja Woodrop & Lothrop -tavarataloista. Pelasin Breakoutia, Adventurea ja tietenkin Combatia hirvittäviä määriä. Brianin ystävä oli puolestaan saanut Mattel Intellvisionin, mutta äidin vastaus sen hankkimiseksi oli tyly: “Sinulla on jo pelikone. Jos haluat toisen, hanki töitä!”.

– Niin sitten teinkin, menin töihin Chafitz Electronics -liikkeeseen Rockvillessa. Ostin Intellivisionin, sitten Colecovisionin ja sitten Vectrexin Erol’s TV and Video -kaupan loppuunmyynnistä hintaan 49,99 dollaria. Sen jälkeen jatkoin vain.

Nalley kertoo periaatteellisena tavoitteenaan olevan kaikkien sellaisten laitteiden hankkimisen, joille on vaihdettavia pelejä, oli kyseessä sitten pelimoduuli, CD, muovikortti tai mikä vain.

– Minulla on myös iso kasa Pongeja ja muita itsenäisiä pelilaitteita, mutta melkein kaikissa Pongeissa on samat General Instrumentsin piirit sisässä, joten useamman kuin 5-10 sellaisen kerääminen on vähän järjetöntä.




Kun Nalleyltä kyselee mieleenpainuvimmista keräilykohteen metsästystarinasta, muistot ovatkin melko tuoreita – ja vieläpä tuoreesta laitteesta. Keräilijän kutoma tarina on pitkä ja monivaiheinen, joten tässä siitä tiivistetty versio:

– Rakastan kaupoissa olleita pelikonsolien esittelytelineitä (demokioskeja), minulla on niitä tusinan verran ja etsin aina lisää. Kun Toys R Us -kauppaketjua oltiin sulkemassa, ajattelin, että sitä kautta voisin saada itselleni Switch-kioskin. Kuukautta ennen sulkemista kävin jo kyselemässä asiaa alueen TRU-kaupoista, mutta heillä oli tiukat säännöt kalusteiden jälleenmyynnistä. Pääsin kuitenkin tutustumaan monen liikkeen henkilökuntaan ja sain pahvisia mainoksia sekä muuta tavaraa, mutta en kioskia.

– Sulkemispäivänä kävin taas kyselemässä asian perään, mutta vastaus oli sama. Viidennessä liikkeessä ei ollut enää kuin tyhjiä hyllyjä ja Switch-kioski, mutta konkurssisääntöjen mukaan se oli jätettävä paikoilleen. Sitten yksi tutumpi myyjä tuli juttelemaan: Hei Brian, edelleenkään emme voi myydä sitä sinulle… Mutta koko henkilökunta on kaupan etuosassa pelaamassa lautapelejä loppuillan ja valvontakamerat poistettiin eilen… Ihan vain sinun tiedoksesi.

Hetken aikaa Brian kertoo empineensä, että tarkoittiko myyjä tosiaan sitä, mitä hän oletti hänen tarkoittavan. Eeppisen raahaamisen, työkalujen etsimisen, pulttien irroittelun, ramppien rakentamisen (mm. roskatynnyreistä), rymistelyn, kolistelun ja harhaluuloisen ympärilleen vilkuilun jälkeen hän kuitenkin sai kun saikin laitteen Hondansa kyytiin.

– Kun palasin hakemaan vielä yhtä LEGO-pelien telinettä kännykkäni taskulampun valossa, korvissani soi Mission: Impossible -musiikki ja olin varma, että minut pidätettäisiin hetkenä minä hyvänsä!

Ehkä tarina on turvallista kertoa oudolla kielellä kirjoitetussa paperilehdessä, joka julkaistaan 7 000 kilometrin päässä tapahtumapaikalta.




Nalley kertoo, ettei ole koskaan listannut kokoelmaansa, mutta pari kuukautta sitten tehdyn muuton jälkeen hän alkoi kuitenkin naputella inventaariota kasaan. Kokoelmassa on kaiken muun ohella yli kolmesataa erilaista pelikonsolia. Hän on myös sitä mieltä, ettei se, että jokin laite on “kummallinen” tarkoita läheskään aina sitä, että laite olisi harvinainen tai edes kovin arvokas.

– Minun suosikkini, vaikkei se olekaan lähellekään kaikkein oudoin laitteeni, on Vectrex. Se on edelleen cool. Kun ihmiset näkevät sen, varsinkin jos se on heille uusi tuttavuus, he hämmästyvät ja pitävät sitä coolina pelikonsolina.

Toinen vastaava laite – siis ei niin harvinainen, mutta ihmisiä ensimmäisellä kohtaamisella hämmästyttävä – on Brianin kirjoissa Pioneer LaserActive. Jos taas kyseessä on henkilö, jolle pelien keräily on jo hyvin pitkälti tuttua, voi syvän pään syövereistä kiskaista esiin vaikkapa futuristisen tyylikkään Toshiba Visicom C-100:n, joka on vuonna 1977 julkaistun RCA Studio II:n japanilainen klooni.

Kuten monille keräilijöille käy, tavarapaljous saa Nalleynkin välillä pohdiskelemaan.

– Ystävälläni on pelihalli ja osa laitteistani on tallessa siellä, mutta silti minunkin kotonani on liikaa. Haluaisin ehkä perustaa jonkinlaisen museon tai jotain kuten National Videogame Museum Teksasissa. Ehkä voisin avata “NVM Eastin”, tai jotain sen tyylistä.

Brianin kokoelmaa esillä ja pelattavissa ReplayFX-tapahtumassa Pennslyvaniassa.

Videobrain Family Computer (1977), jolle julkaistiin parikymmentä peliä ja ohjelmaa.

Tulostin ja rattiohjain lapsille suunnatulle Sega Pico (1993) -opetuskonsolille.

Kun pohditaan, mikä viime aikojen laitteista voisi olla tulevaisuuden keräilykummallisuus, Brianille tulee vain yksi ehdokas mieleen.

– Onhan kaikesta erikoisversiota, mutta en niitä oikein laske. Uudemmasta päästä on ehkä vain yksi kummallisuus, Zeebo. Se julkaistiin vain Brasiliassa ja muutamassa muussa Etelä-Amerikan maassa. Pelit siihen ladattiin 3G-kännykkäyhteyden kautta, eikä se ollut kauaa markkinoilla. Nykyään Zeeboista, joihin on ladattu paljon pelejä, maksetaan tuntuvia summia.

Outojen laitteiden keräilyä harkitsevia hän varoittaa: "olkaa valmiina, touhu on kallista". Pelien keräämistä aloitteleville hänellä on tarkempi neuvo:

– Miettikää, mitä haluatte kerätä ja miksi. Älkää kerätkö vain keräämisen vuoksi.

APF Imagination Machinessa (1979) yhdistyivät Pong-peli ja kotitietokone.

Omni Entertainment System (1980) kyseli pelaajilta kasiraitanauhoille nauhoitettuja tietovisakysymyksiä.

Etelä-Amerikassa julkaistun Zeebon (2009) pelit ladattiin kännykkäyhteydellä.

TI-99-tietokoneelle (1981) julkaistiin todella futuristisen näköisiä lisälaitteita.

Kuvat: Brian Nalley, Mobygames, Evan-Amos / Wikimedia Commons

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 3/2020
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: https://retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta https://tilaaskrolli.fi