Vaikka olen testannut kymmeniä ja kymmeniä pelinäppäimistöjä V2.fi:ssä, ei minulle sinänsä ole muodostunut yhtä suosikkimerkkiä. Äskettäin pysyttelin pitkään Roccatin leirissä, sitä ennen Razerin, sitä ennen taas SteelSeriesin. Testiin pamahti syksyn saapuessa Steelseriesin uusin hieman kalliimman hintaluokan TKL-näppäimistö ja kierros saattaa taas alkaa alusta.



Laatikosta otettaessa Apex 9 näyttää tyylikkään minimalistiselta. Kulmia on hieman pyöristelty, USB-C-piuha on irrotettavaa sorttia ja oikeasta yläkulmasta löytyy kevyesti pyöriteltävä ja sormeen mukavan haptiselta tuntuva mediarulla äänenvoimakkuuden säätöön. Näppäimistön sisuksissa oleva alumiinilevy tekee siitä myös tukevan - se ei juurikaan väänny tai natise lujaakaan väännettäessä (painoa on silti kohtuulliset 635 grammaa). Alapuolella on taitettavat jalat sekä näppäimistön erikoisuus: kumiläppä, joka kätkee sisäänsä näppäinhattujen irrottamiseen tarkoitetun työkalun. Apex 9 oli markkinoille tullessaan ensimmäisiä ns. “markettimerkkejä”, jotka mahdollistavat kytkinten vaihtamisen, mikäli käyttäjä niin haluaa - siihen ei tosin työkalua mukana tule. Olen myös ymmärtänyt, että kovin montaa vaihtoehtoa ei ole: ilmeisesti vain SteelSeriesin omat lineaariset kytkimet.


Useamman viikon käytön jälkeen itse en ainakaan lähde kytkinvaihtoruljanssiin, sillä Apex 9 TLK:n optiset OptiPoint-kytkimet ovat omaan naputteluuni yhdet miellyttävimmistä näppäintuntumaltaan ja - elleivät jopa miellyttävimmät. Näppäimistön profiili ei ole kovin matala, joten harmillista on, ettei 150 euron paketissa tule mukana rannetukea, mikä on minulle ehdoton vaatimus, vaikka ei ehkä pelaajakansalle. Onnekseni sopiva omasta varastosta jo löytyi.

Ääneltään näppäimet ovat kohtuullisen mukavat - hiljaisempiakin on tullut vastaan, mutta missään nimessä Apex 9 ei ole häiritsevän kuuloinen. Kytkimille luvataan myös vain 0,2 millisekunnin vasteaika ja “zero debounce”, eli tuplapainalluksia ei pitäisi tapahtua. Mielenkiintoista on, että kytkimet ovat kokonaan Gateronin valmistamat - niissä ei lue SteelSeriesiä lainkaan. Näppäinten kerrotaan kestävän 100 miljoonaa painallusta ja niiden pinnat ovat Double Shot PBT -käsitellyt.

Näppäimistön toimintaa voi myös säätää monipuolisesti SteelSeriesin GG-ohjelmistolla. Ensimmäiseksi silmiini osui ohjelmassa se, että yksi näkyvimmistä valinnoista oli valinta peli (Gaming) tai kirjoitus (Typing) -tilan välillä. Tällöin näppäimistön aktuaatio vaihtuu 1 mm ja 1,5 mm välillä - ja ainoastaan niiden välillä. Mikäli tekee pikakirjoitustestejä, eron huomaa: liian pienellä aktuaatiolla virheitä alkoi tulla enemmän. Pelaamiseen joku voi tarvita nopeampaakin naputtelua, kuin sitä mihin minä kykenen, joten on hyvä, että optio sille on, mutta itselleni tuntui riittävän “Typing”-tila yleiskäyttöisenä vaihtoehtona. Aktuaatiotilaa voi myös vaihtaa lennossa näppäimistöltä, kun painaa SteelSeries-näppäimen pohjaan ja sitten I tai O.


Aktuaation lisäksi GG:ssä voi toki säätää myös makroja, toimintoja, valaistustehosteita ja niin edelleen. SteelSeriesin näppäimistöt tukevat myös niin “Engine App”-toimintoja, eli esimerkiksi CS:GO:lle on ladattavissa oma asetuspaketti, joka on räätälöity juuri sitä peliä varten ja mm. reagoi pelin tapahtumiin määrätyillä valoefekteillä. Apex 9 TKL:n muistiin mahtuu talteen viisi profiilia, joita niitäkin voi vaihdella ilman ohjelmistoa.

Vaikka pidin Apex 9:llä naputtelusta melkoisenkin paljon, on se inasen ristiriitainen tapaus, kun isoimpana kikkana markkinoidaan vaihdettavia kytkimiä. Toinen iso ominaisuus, eli todella nopeasti tarvittaessa reagoivat näppäimet pitää kuitenkin paikkansa ja GG-ohjelmisto tarjoaa monenlaista kustomointimahdollisuutta. 150 euron tienoilla on jonkin verran kilpailua, joten kaupan hyllyn edessä seisoskellessa lopullinen valinta saattaa olla kiinni hyvin pienistä yksityiskohdista. Itse pitäisin Apex 9:n aika lähellä kärkeä.



SteelSeries Apex 9 TKL
Hintaluokka: 150 eur
Lisätietoa: SteelSeries