Artikkeli on julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 3/2020.

Sharpin X68000-kotimikro tunnetaan bittiviihteen hirmukoneena, jonka pelien grafiikka ja äänet päihittävät lähes kaikki saman aikakauden tuotteet. Mutta mikään ei ole niin hyvää, ettei sitä voisi parantaa: ulkoinen MIDI-laite nostaa Sharpin pelimusiikin vielä uudelle tasolle.

Kun MS-DOS-pelaaminen nousi huippusuosioon 1990-luvun alun tietämissä, hyväosaisimmat varustivat pelikoneensa MIDI-pohjaisilla äänilaitteilla. Suosituimpia olivat Rolandin eri mallit, kuten ulkoinen MT-32 sekä LAPC-I, joka sisälsi MT32:n riisutun version ja MIDI-ohjaimen samalla ISA-kortilla.

Käytännössä Rolandin MIDI-laitteet ovat syntetisaattorien ”aivoja” pienessä paketissa. Niitä on mahdollista soittaa instrumentin tavoin liittämällä MIDI-yhteensopiva koskettimisto, mutta useimpien pelaajien pöydällä ne toki toistivat valmista sisältöä. Sitä tarjoilivat mm. LucasArtsin ja Sierran seikkailupelit, joiden Roland-ääniraitojen rinnalla kalpeni perus-PC-piipperin lisäksi myös suosittu SoundBlaster – jonka FM-äänipiiri taas oli samaa sukua kuin hieman aiemmin esitellyn AdLib-äänikortin. SoundBlaster nousi suosituimmaksi tarjoamalla samassa paketissa myös D/A-muuntimen ääniefektejä varten sekä peliohjainportin.

AdLibin tapaan myös useimpien Rolandien ongelma oli se, että niiden äänivalikoima koostui erilaisista syntetisoiduista soittimista. Peleihin kaivattiin usein myös puhtaita ääniefektejä. Eräs mahdollinen ratkaisu olikin miksata kahden äänikortin signaalit yhteen: tehosteet ja puheet tulivat SoundBlasterista, taustamusiikki Rolandista. Tämä teki ennestäänkin kalliista ratkaisusta vielä kalliimman, kun yhden äänikortin sijaan tarvittiinkin kaksi ja vielä audiomikseri väliin. Silti tällaisiakin toteutuksia nähtiin. Vähemmän tunnettu tosiasia muuten on, että etenkin Sierran pelit tukivat MT-32-ääniä myös Amiga ja Atari ST -versioissa.




Ainakin ulkopuolisen silmiin vaikuttaa siltä, että nousevan auringon maan kotimikroilijat suhtautuivat harrastukseensa keskimäärin melko vakavasti. Tämä johtui varmasti siitä, että myös puhdas bittiviihde oli suosittua: pelkästä pelaamisesta kiinnostuneet saattoivat helposti poimia kaupasta Nintendo Famicomin, NEC PC Enginen tai Sega Mega Driven, joita sai vaikka useita yhden kotimikron hinnalla. Näin varsinkin Sharp X68000:n ja Fujitsu FM Townsin kaltaiset huippulaitteet päätyivät usein harrastajille, joilla oli mahdollisuus ja halua sijoittaa laitteistoon suuriakin summia.

Mikään muu kuin kilpavarustelu ei nimittäin tunnu selittävän sitä, miten suosittua MIDI-musiikkituki on Sharp-peleissä, vaikka koneessa itsessään on tasokas Yamahan FM-piiri ja myös kaksikanavainen D/A-muunnin. Kymmenissä julkaisuissa on mukana vaihtoehtoinen ääniraita, joka avautuu käyttöön MIDI-lisäkortin ja äänimoduulin avulla. Useimmin tuettu moduuli on se suosituin eli Roland MT-32, mutta osassa peleistä löytyy omat valinnat myös mm. uudemmalle SC-55:lle sekä CM-64:lle, joka sisältää MT-32:n instrumenttivalikoiman lisäksi myös ääniefekteinä käytettäviä sampleja.

Jo lyhyt kokeilu paljastaa epäilijälle, että MIDI todella tuo Sharp-peleihin makeata lisäpotkua. Akumajoo Dracula eli täkäläisittäin Castlevania tarjoaa upeita sulosointuja etenkin SC-55-moduulilla, T-32 taas paukuttaa Parodius-räiskinnän taustalle hupaisaa sirkusmeininkiä. Vaikka Sharpin omat FM-äänet ovat laadukkaita, nekin kalpenevat oikean syntetisaattorin rinnalla.



Jos siis tuntuu siltä, että Sharp-harrastus ei ole jo valmiiksi riittävän hankalaa ja kallista, MIDI tuo siihen pikantin lisänsä. Ensin on löydettävä MIDI-lisäkortti, joita on alkuperäisenä tarjolla suhteellisen harvoin ja silloinkin varsin korkeaan hintaan. Harrastajat ovatkin pyrkineet helpottamaan tilannetta useammalla tavalla. Robert Krenicki on takaisinmallintanut Sharpin alkuperäisen CZ-68M1- kortin ja valmistanut siitä kopioita, jotka perustuvat samaan Yamahan YM3802- X-ohjainpiiriin. Piirin saatavuus on kuitenkin heikentynyt viime aikoina, joten näitä kortteja ei enää saa uusina. Onnistuin itse nappaamaan tekijältä viimeisen yksilön noin 100 euron hintaan olemalla ajoissa hereillä Facebookin Sharp-ryhmässä.

Toinen vaihtoehto on nimimerkki TDLinuxin kehittämä Midiori, joka löytyy myös Githubista: github.com/tdaede/midiori. Midiori korvaa YM3802-X:n FPGApiirillä ja oikoo hieman mutkia, eikä se ole vielä aivan täydellisen yhteensopiva kaikkien pelien kanssa, mutta tuki paranee yhä. Valitettavasti tämänkin kortin hankkiminen on hieman hankalaa, ellet sitten kykene itse valmistuttamaan piirilevyä ja kokoamaan laitetta. Valmiita kortteja löytyy kirjoitushetkellä japanilaiseen retrotavaraan erikoistuneen Beep-myymälän verkkokaupasta, mutta Beep sijaitsee Akihabarassa ja vaatii käytännössä välittäjän käyttöä, jotta kaupankäynti länteen onnistuu.

Halvin valinta puolestaan on RSMIDI, joka nimensä mukaisesti käyttää koneen sarjaporttia. RS-MIDI-tuki ei ole aivan yhtä kattava kuin lisäkorttiratkaisun, mutta kaapeli on mahdollista tehdä jopa itse.




Pelkkä ohjain ei vielä soita mitään, vaan se tarvitsee parikseen äänimoduulin. Roland MT-32 on tuetuin ja myös halutuin – täällä päin siitä saa maksaa jo useita satoja euroja. Japanissa MIDI-moduuleita kuitenkin myytiin paljon enemmän, joten niitä on myös enemmän tarjolla. Päivystämällä Japanin Yahoo-huutokauppaa ja Mercari-kauppapaikkaa on yhä mahdollista tehdä löytöjä – itse maksoin siellä omastani vain muutaman kympin –, mutta valitettavasti hinnat ovat karkaamassa käsistä.

Hieman uudempi Roland SC-55 ja etenkin sen vain pelaamiseen tarkoitettu, yksinkertaistettu painos SC-55ST sen sijaan liikkuvat yhä hieman kohtuullisempiin hintoihin. Maksoin itse SC-55ST:stä vuosi sitten Yahoossa alle 20 euroa, ja alta satasella irtoaa jo Sound Canvas -perheen huippumalli SC-88. Ongelmana on kuitenkin se, että vaikka SC-mallit sisältävätkin MT-32-emulaation, se ei ole täysin tarkka, sillä laitteet käyttävät äänen muodostukseen eri teknologiaa. MT-32 ei nimittäin noudata General MIDI -standardia, siitä vain muodostui peliäänistandardi aikoinaan. Pelistä riippuen ero onkin joko hädin tuskin kuuluva nyanssi tai ilmiselvä sointivirhe.

MT-32:ta voi myös emuloida – ja Raspberry Pi soveltuu siihen käyttöön mainiosti. MT32-pi on suoraan Raspin muistiin ladattava ”bare metal” -emulaattori, joka yhdessä sopivan hatun kanssa muuttaa laitteen MT-32-yhteensopivaksi. Valitettavasti PI-MIDI-hattu ei ehtinyt saapua ennen lehden painoon menoa, mutta emuloinnin pohjana toimii varsin uskollisesti soiva Munt-projekti.

Nykyaikaisin ja tavallaan jännittävin vaihtoehto on tarjolla iOS-laitteiden omistajille. Roland kauppaa App Storessa Sound Canvas -nimistä sovellusta, joka toisintaa SC-88:n toiminnallisuuden iPhonella tai iPadilla. Lisävarusteena saatavalla Bluetooth-MIDI-palikalla on mahdollista laittaa Sharp ohjaamaan 30 vuotta uudempaa älylaitetta, jonka suoritinteho riittäisi moneen kertaan koko koneenkin emuloimiseen.

Kun ääni sitten lopulta kuuluu, törmätään vielä siihen viimeiseen ongelmaan: miten yhdistää PCM-ääniefektit MIDI-musiikkiin? Edullinen ratkaisu tähän löytyy vaikkapa eBay-haulla ”mini audio mixer”, joka palauttaa parin-kolmen kympin hintaisia varsin kompakteja ratkaisuja. Aivan halvinta ei kannata valita, sillä rätisevät potentiometrit pilaavat ääninautinnon varmasti. Itse päädyin hankkimaan Douk Audio MC5 -nimisen passiivimikserin (n. 35 €), joka tarjoaa erillisen äänenvoimakkuuden säädön neljälle stereokanavalle näppärässä koossa ja tyydyttävistä komponenteista kasattuna.



Totuuden nimissä on sanottava, että Sharpin sisäänrakennetut ääniominaisuudet riittävät useimpiin käyttötarkoituksiin. MIDI-musiikit ovat kyllä todella komeita, mutta ellen olisi sattunut törmäämään Facebookissa Krenickin viestiin kloonikorttien ”loppuunmyynnistä” ja omistamaan jo valmiiksi kahta erilaista (halvalla saatua) Rolandin moduulia, olisi ollut vaikea perustella projektin kustannuksia. Nyt selvisin käytännössä MIDI-kortin ja mikserin hinnalla.

Äänimoduuleista on kuitenkin periaatteessa muutakin iloa, sillä niitä tukevat sadat MS-DOS-pelit ja myös muiden japanilaisten kotimikrojen, kuten NEC PC-98:n ja Fujitsu FM Townsin julkaisut. Tosin niille MIDI-korttien etsiminen onkin sitten ihan oma harjoituksensa...

Kuvat: Mikko Heinonen

Julkaistu aiemmin Retro Rewindin numerossa 3/2020
Lisätietoa Retro Rewind -lehdestä: https://retrorewind.fi
Tilaa Retro Rewind osoitteesta https://tilaaskrolli.fi