Taktiikkapelit ovat taas kova juttu. Useampikin pienempi kehittäjä on viime aikoina kanavoinut Final Fantasy Tacticsin kaltaisten legendojen meininkiä hyvällä menestyksellä ja jopa Square Enix itse julkaisi äskettäin erittäin mainion Triangle Tacticsinsa. Mutta tämä ei firmalle riitä, sillä kohtapuoliin ilmestyy taas uusi taktiikkapeli, joskin tällä kertaa muutamilla merkittävillä eroilla.

Pääsimme tutustumaan Diofield Chroniclen demoversioon ja ottamaan selvää, miten hyvin Squaren tosiaikainen taktiikkapeli käytännössä toimii.



Diofield Chroniclen taustatarina kannattaa ainakin testiversion perusteella sivuuttaa vauhdilla, sillä tarjolla tuntuisi olevan geneeristä fantasiahuttua. Kaksi suurta valtakuntaa sotii keskenään ja kohtalon sormi työntää muutaman kirkasotsaisen nuoren palkkasoturin ratkaisevaan rooliin. Kenties lopullisessa versiossa kokonaisuus toimii paremmin, mutta testiversiossa eeppisen pitkät ja kuivat välianimaatiot loputtomine nimilistoineen jättivät jälkeensä sekavan olon.


Pelaajan tehtävänä on tietenkin komentaa näitä kirkasotsaisia palkkasotureita, jotka yhdessä tovereidensa kanssa … ööh. Pelastavat maailmaa? Kenties? Kuten sanoin, testiversion tarinasta ei ota pirukaan selvää, mutta käytännössä tämä tarkoittaa hyvin perinteisen oloista taktiikkapeliä. Tehtävien välillä juoksennellaan suuressa tukikohdassa juttelemassa sivuhahmojen kanssa, ostellaan kaupasta parempia varusteita, sijoitellaan hahmojen kykypisteitä ja tuunataan ryhmää seuraavia haasteita varten.

Tukikohdan keskustassa olevan kartan kautta voi sitten hypätä tekemään sivutehtäviä tai edistää tarinaa pelaamalla tarinatehtäviä. Sitten onkin aika hypätä rintamalle ja kokea se juttu, jonka pitäisi erottaa Diofield Chronicle muista taktiikkapeleistä: tosiaikainen taistelu.



Diofield Chronicle todellakin on tosiaikainen taktiikkapeli. Pelaaja komentaa maksimissaan neljän hahmon ryhmää, johon testiversiossa ei ollut sen isompaa tunkua: käytössä oli yleisestikin vain neljä hahmoa, oletettavasti lopullisessa versiossa valikoima on suurempi. Kaikilla hahmoluokilla on oma pelityylinsä ja sitä tukevat erikoiskykynsä. Perustason soturi osaa pitää vihollisten huomiota itsessään ja tainnutella näitä muksimalla kilvellään, kun taas ratsumies voi laukata vihollisrivistöjen läpi ja tehdä kaikkiin vahinkoa.


Tosiaikaisia taktiikkapelejä on nähty ennenkin ja usein niiden jujuna on, että pelin voi pysäyttää halutessaan käskyjen antamista varten. Diofield Chroniclessa näin ei ole, sillä vaikka aikaa voi nopeuttaa, hidastaminen ei ole mahdollista. Voi olla, että myöhemmissä tehtävissä meno muuttuu turhan hektiseksi, mutta testiversioon valitut alkupään tehtävät olivat sen verran simppeleitä, että pakotettu tosiaikaisuus ei ollut käytännössä ongelma.

Tehtävissä on usein omat tavoitteensa vihollisten murhaamisen ohella, mutta kaikki kulminoituu lopulta taisteluun. Taistelun keskeinen kysymys tuntuu olevan, kuka onnistuu ensimmäisenä koukkaamaan toisten selustaan. Takaapäin tehdyt hyökkäykset tekevät runsaasti enemmän vahinkoa kuin normaalit iskut, joten ideana selvästi on, että tankki pitää vihollisten naamat itseään kohti suunnattuna samalla kun tiimikaverit hakkaavat näitä selkään.


Rehellisesti sanoen tämä kuvio tuli vähän nähdyksi jo testiversion aikana, sillä pelaaminen on todellakin kovin yksinkertaista ja itseään toistavaa. Viholliset liikkuvat yksin tai parin soturin porukoissa ja vaikka vihuilla on erilaisia aseita, käytännössä niiden vaikutus peliin oli todella vähäinen.

Oikeastaan ainoa merkittävä poikkeus peruskaavasta oli pomotaistelu, jossa pomo välillä uhkasi käyttää tehokasta superiskuaan, josta kuitenkin varoitettiin reilusti etuajassa ja jonka pystyi estämään yksinkertaisesti tainnuttamalla pomon kilpi-iskulla. Jälleen, voi olla, että lopullisessa versiossa meno on hektisempää, mutta veikkaan, että tosiaikaisuus pakottaa kehitystiimin pitämään taistelukohtaukset verrattain yksinkertaisina. Jos taisteluissa täytyisi harrastaa enemmän mikromanagerointia, Diofield Chroniclesin käyttöliittymä heittäisi saman tien kapuloita rattaisiin ja todennäköisesti tuottaisi turhauttavan pelikokemuksen.



Diofield Chroniclesin testiversio jätti jälkeensä ristiriitaiset fiilikset. Perusidea on todellakin aika erilainen kuin monissa muissa taktiikkapeleissä, mikä on ihan positiivinen juttu. Se tosiaikainen taistelu kuitenkin tuntuisi kaipaavan lisää syvyyttä, lisää taktisia haasteita, lisää mahdollisuuksia. Testiversion puitteissa on mahdoton sanoa, pelasinko juuri yksinkertaisen tutoriaalin, jonka jälkeen apupyörät potkaistaan irti ja todellinen taktikointi alkaa, vai onko tosiaikaisuus pakottanut kehittäjät tekemään sen verran simppelin pelin, että sitä pystyy pelaamaan tosiajassa konsolin peliohjaimella.


Positiivisesti kenenkään ei tarvitse kuunnella vain minun mielipidettäni, sillä Diofield Chroniclesin testiversio on julkaistu äskettäin koko kansan pelattavana demona kaikille konsoleille ja myös PC:lle. Testatkaa siis itse.

Lopullinen versio pelistä julkaistaan syyskuun 22. päivänä, joten odotus ei ole enää hirveän pitkä, jos demo puraisee. Mutta toisaalta tiimillä ei myöskään ole hirveästi aikaa reagoida saamaansa palautteeseen.

Kehittäjä: Square Enix
Julkaisija: Square Enix
Alustat: PC, PS4, PS5, Switch, Xbox One, Xbox Series S|X
Julkaisu: 22.9.2022
Lisätietoja