Olen aika huonosti koukuttuvaa tyyppiä, mitä peleihin tulee. Jaksan kyllä lypsää pelin loppuun, jos siihen kuluu jokunen viikko, mutta ajatus siitä, että pelasin jotain peliä kuukausitolkulla päivittäin, on ollut varsin vieras. Ennen Traviania.

Sorruin itsekin aiemmin muutamaan oletukseen, kun kuulin nimityksen "selainpeli". Ajattelin tällaisen pelin olevan väistämättä toiminnoiltaan rajoittunut ja enemmänkin lapsille suunnattu, ja jos se sisältäisikin jotain monimutkaisempaa, olisi kuivien taulukoiden selailu suunnilleen yhtä hauskaa kuin yleinen palvelusohjesääntö. Olen kuitenkin valmis myöntämään virheeni, sillä Travian on monipuolinen, mukaansatempaava ja laaja peli, jonka kulkua miettiessä on tullut vietettyä monta aamun tai illan hetkeä.

Uljas kyläpahaseni. Strateginen informaatio sensuroitu.

Pelin alkuasetelma on tuttu: pelaaja saa haltuunsa pienen keskiaikaisen kylän enemmän tai vähemmän satunnaisesta paikasta, ja sitten pitää saada resurssituotanto käyntiin. Aluksi toiminta koostuu lähinnä odottelusta, kun virtuaaliset pikkumiehet väkertävät viljan, saven, raudan ja puun tuotantoa käyntiin. Tässä vaiheessa ihastuin itse peliin, koska sitä ei tarvinnut tuijottaa jatkuvasti; rakentelun kuluessa ehdin hyvin puuhata muuta. Saatoin siis pelata Traviania helposti töiden lomassa, joita V2.fi:tä kasatessa todella riittikin.

Toisin kuin Runescape ja kumppanit, Travian ei käytä mitään selaimen laajennuksia, vaan pohjaa PHP:n ja JavaScriptin yhdistelmään. Tämä on erinomainen valinta, sillä näin peliä voi pelata vaikka kännykällä tarvittaessa. Ainoa liikkuva grafiikka ruudulla ovat numerot, jotka kertovat milloin seuraava rakennus valmistuu, joukkoja on koulutettuna tai pahimmassa tapauksessa seuraava hyökkäys saapuu kylään. Harvoin ovat numerot olleet yhtä jännittäviä, ellei lasketa sitä kertaa kun sain Kenossa peräkkäisiä numeroita 8 oikein kymmenestä. Se vähä grafiikka mitä tarjotaan on sympaattista.

Pelin pelaaminen on ilmaista, mutta siihen voi monen muun pelin tavoin ostaa bonuksia rahalla. Homma on niin hyvin tasapainotettu, että ilman rahaakin voi pelata aivan hyvin. Itse olen tukenut hyvää peliä parilla kympillä, jolla saadut kultarahat kuluivat lähinnä sodan jälkien korjailuun.



Muutaman päivän naksuttelun kuluttua kentät alkoivat olla kuosissa ja pelin perusteet selvillä. Vasta tässä vaiheessa peli sitten varsinaisesti alkoi, kun aloittelijan suojaksi rakennettu hyökkäyssuoja poistui. Huomasin pian olevani erittäin aggressiivisen kanssapelaajan naapurissa.

Noin seitsemäs versio keskustasta, kiitos naapurin katapulttien.

Alkoi pitkä ja sotaisa taival, jossa kylääni kohti hyökättiin noin arviolta 500 kertaa. Muutamien päivien taukojen aikana ehdin aina kehittää resursseja, mutta sitten seuraava aalto pyyhkäisi taas armeijani olemattomiin. Alkoi haiskahtaa siltä, että minut paunataan.

Vaan eipä tässä kaikki. Travianin kenties keskeisin osa onkin diplomatia ja liittoumat. Olin toki perustanut oman liiton heti aluksi, mutta vasta pidemmällä pelissä ymmärsimme tuttujen pelaajien kanssa, mihin sitä oikein voisi hyödyntää. Aloimme siirrellä sotilaita toistemme luo puolustamaan ja/tai piiloutumaan, lähetellä resursseja edestakaisin, painostaa pienempiä ja solmia sopimuksia. Muutaman viikon kikkailun jälkeen tilanne oli itselleni mainio: minulla oli kohtuullisen puolustuskykyinen armeija odottelemassa liittolaisen kylässä, kun taas toinen liittolainen marssitti omat sotilaansa puolustamaan kylääni eräänä perjantaiaamuna.

Ja kuinka ollakaan, vanha vainoojani päätti hyökätä juuri tuona aamuna. Pulssi nousi kymmenen prosenttia joka sekunti, kun tuijotin taistelun lähtölaskentaa. Sitten lopulta alkoi tulla taisteluraportteja. Ensimmäinen aalto - tuhottu! Toinen aalto - tuhottu! Kolmas aalto - tuhottu! Vahvistukset olivat käyneet jo vähiin, mutta vihollinen oli lyöty viimeiseen mieheen! Mahtavan menestyksen huumassa kutsuin omat joukkoni kotiin puolustamaan kylääni, jonka kehittämisen saatoin aloittaa nyt uudestaan. En usko voittaneeni sotaa, mutta ainakin kasan taisteluita.

Kartasta voi tiirailla, kuka seuraavaksi raidaa.

Travian ei siis ole helppo peli, ja liittoutumattomalle siitä tulee hyvin nopeasti mahdotonta. Mitä pidempään serveri on pyörinyt, sitä suuremmalla todennäköisyydellä newbie joutuu jonkin vahvan pelaajan naapuriin "farmiporsaaksi", jolta käydään kuppaamassa resursseja päivittäin satojen miesten armeijoilla. Hyvien liittolaisten ja diplomatian sekä sopivan kieroilun avulla pelissä on kuitenkin mahdollista pysyä, vaikkei tilastokärkeen enää yltäisikään.

Travianin ansio on ennen kaikkea pelaajien vuorovaikutus tasoilla, jotka eivät vain ole mahdollisia monissa muissa peleissä. Juonittelu, liittoutuminen selän takana ja vanha kunnon väärän informaation syöttö ovat jokaisen kunnon poliitikon peruskonsteja. Tähän verrattuna MMORPG:iden "u haev linen cloth" -tyylinen viestintä tuntuu kovin rajoittuneelta.

Peliä voi pelata ilmaiseksi osoitteessa Travian.fi. Muita suosittuja samantyylisiä pelejä avaruusympäristössä ovat OGame ja Planetarion. Ilmaisten strategiapelien ystävien kannattaa lukea myös Jarin seikkailut FreeCivin maailmassa.

P.S. Erityisgriitsit dahakonille, joka sai minut kiinnostumaan koko pelistä.