Uusi vuosi, uusi Elder Scrolls Online -lisälevy. Bethesdan suosittu massiivimoninpeli on ottanut tavakseen paukauttaa säännöllisesti ulos lisälevyn, jonka tarinaa sitten jatketaan vuoden ajan sisältöpäivitysten muodossa.


Normaalisti tällainen voisi tuntua hieman ärsyttävältä, jos julkaisijat ovat jatkuvasti kukkaron kimpussa, mutta Elder Scrolls Onlinen rahoitusmalli on hieman erilainen: kaikki lisälevyt ja sisältöpäivitykset kuuluvat osaksi maksullista kuukausitilauspalvelua, johon liittymällä saa paljon muutakin pientä mukavaa ja joka tuntuu aika hyvältä diililtä, jos aikoo enemmän pelata.

Mutta miten on? Onko High Isle sen verran laadukas paketti, että sitä tulee pelattua enemmän? Tähän vastaaminen onkin sitten hieman hankalampaa.



Kun viimeksi tutustuimme Elder Scrolls Onlineen, matkamme vei meidät vampyyrien täyttämille maille, jossa oli valoa vähemmän kuin keskimääräisessä savusaunassa. Nyt meininki on täysin toisenlainen, sillä High Isle vie pelaajat bretonien kotimaille. Auringon hyväilemät saaret ovat täynnä vihreitä kukkuloita, värikkäitä kukkia ja kuin suoraan kuningas Arthurin tarinoista lainattuja kyliä, linnoja ja kirkkoja.


Kuten arvata saattaa, kyseessä ei ole pelkkä lomamatka, vaan saaristossa asiat ovat vaihteeksi taas päin mäntyä. Pelaaja saapu paikalle juuri hieman ennen koko Tamrielin johtoporrasta, jotka on kutsuttu osallistumaan konferenssiin. Herrasväki ei kuitenkaan koskaan saavu paikalle, sillä heitä kuljettaneet laivat ovat kaikki ajaneet karille yllättävän myrskyn seurauksena. Pian käy ilmi, että myrskyllä on maagiset alkujuuret, joten joku selvästi suunnittelee nyt arveluttavia juttuja. Mutta kuka? Tätä selvitelläänkin sitten seuraavien kymmenien tuntien ajan ja tarina todellakin tulee jatkumaan seuraavan vuoden ajan.

Se suuri tarina seuraa Elder Scrolls Onlinen perinteisiä linjauksia ja sisältää paljon poliittista suhmurointia, mikä on jättänyt minut aiemmin kylmäksi ja jätti hieman tälläkin kertaa. Tarinaa kerrotaan viihdyttävästi ja mukana on paljon pelimaailmaan upotettuja pieniä välianimaatioita ja näytelmiä, mutta jotenkin Elder Scrollsin lore ei vain iske minuun.


Paljon paremmin menee niiden pienten tarinoiden osalta, sillä niitä kirjoittaessaan kehittäjät ovat selvästi käyttäneet runsaasti mielikuvitusta. Aivan alkuvaiheilla vastaan tulee esimerkiksi velhon torni, jossa hänen onneton apurinsa on mestarin matkan aikana tehnyt omia kokeitaan ja muuttanut kaikki lähialueen asukkaat eläimiksi, ja eläimet ihmisiksi. Jos päätarina sisältäisi enemmän tällaista menoa, pitäisin siitäkin varmasti enemmän, mutta ainakin tätätkin sisältöä löytyy pelistä.



Uuden tarinan ohella High Isle sisältää tietenkin myös muutakin sisältöä, kuten muutaman uuden luolaston, uuden 12 pelaajan trialin, avoimen maailman pomoja ja useamman pelaajan dynaamisia tehtäviä. Moisesta pitävät voivat rekrytoida myös kaksi uutta tekoälyn ohjastamaa kumppania, joista rempseä khajit-velho Ember oli ainakin oikein mukava tuttavuus.


Se suurin uusi pelillinen lisäys on Tales of Tribute -korttipeli. Tales of Tribute on pelinä selvästi pakanrakennuspelien sukua, sillä molemmat pelaajat yrittävät pelin aikana rakentaa itselleen mahdollisimman toimivat pakat yhteisestä korttivalikoimasta. Tales of Tributen ympärille on rakennettu runsaasti metapelattavaa liigojen ja turnausten muodossa ja tietenkin sen kortteja voi myös hankkia tekemällä erinäisiä asioita High Isle -seikkailunsa varrella.

Nostan kehitystiimille hattua siitä, että Tales of Tribute ei seuraa sitä perinteistä “tehtiin Hearthstone/Magic-kopio parilla muutoksella” -kaavaa, vaan siihen on haettu omaperäisempää pelattavuutta ja tuoreempia ideoita. Valitetavasti High Islen tarinan tavoin lopputulos ei vain iskenyt minuun hirveän kovaa.


Tämä oli yleinen ongelmani koko High Islen kanssa. Se vaikuttaa kyllä alusta saakka laadukkaalta teokselta, jonka luomiseen on käytetty paljon vaivaa, mutta se ei ole minua varten. Elder Scrolls Onlinen tarinankerronta ja lore jättävät minut kylmäksi, eikä peruspelattavuuskaan iske niin kovaa kuin voisi toivoa.

Makukysymyksistä on tunnetusti hankala väitellä, joten jos ei jo ennakkoon tiedä, miten hyvin Elder Scrolls Onlinen tyyli ja tarinankerronta itseen iskevät, vastaus irtoaa vain kokeilemalla.



Lyhyesti: Laadukkaasti tehtyä MMO-menoa, joka saattaa jättää tyylillään kylmäksi
Hyvää:

• Kauniita maisemia ja mukavaa tunnelmaa
• Sivutarinat ovat viihdyttäviä ja mielikuvituksellisia
• Tarinankerronta on teknisesti toimivaa
• Uudet tekoälyn kumppanit ovat hauskoja
• Tales of Tribute on toimiva ja mukavan erilainen korttipeli
• Runsaasti sisältöä

Huonoa:

• Tarinankerronta on turhan kliinistä, eikä tarina siepannut mukaansa
• Peruspelattavuus ei iske
• Kovin vähän uusia luolastoja