Gerda: A Flame in Winter esittää sotaa harvinaisemmasta näkökulmasta: toiseen maailmansotaan sijoittuvassa pelissä ei räjäytetä sukellusveneitä tai nousta maihin kk-tulen alla – eikä siinä edes ammuta kilokaupalla natseja. Sotateatterin sijaan Gerda esittelee mediassa harvemmin esitettyjä, mutta todellisuudessa kaikkein moninaisimpia tarinoita: pääosaan nousevat tavalliset ihmiset.



V2.fi sai mahdollisuuden testata parituntista demoa, joka esitteli PortaPlayn tarinapeli Gerda: A Flame in Winteriä. Saksan ja Tanskan rajalla sijaitseva tanskalaiskylä on harvoin nähty miljöö toisessa maailmansodassa: sekä saksalaisten että tanskalaisten asuttama kylä on ollut miehitettynä vuosia, mutta vuoden 1945 alussa Saksan ote alkaa höllentyä. Tanskalaiset vastarintasissit ovat aktivoituneet samalla kun gestapo yrittää yhä ylläpitää järjestystä. Kaikki ruuasta arvotavaroihin on tarkasti säännösteltyä, ja kauppojen hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Talvi on kylmä, lääkkeet ovat lopussa ja moraalia venytetään. Ihan kuin tässä kaikessa ei olisi vielä tarpeeksi kestämistä, nuori sairaanhoitaja Gerda järkyttyy kotiin palatessaan: pihassa odottaa verilammikko ja gestapon auto. Pahasti nuijittu aviomies viedään kuulusteltavaksi.


Alku pistää käyntiin tapahtumaketjun, joka voi vieriä useampaan suuntaan. Yksin kotiinsa jäänyt Gerda joutuu päättämään, miten toimia: puoliksi tanskalainen ja puoliksi saksalainen Gerda joutuu jatkuvasti tasapainottelemaan miehittäjien sorron, tanskalaisten ennakkoluulojen ja vastarintaliikkeen kovakouraisten otteiden välillä. Natsipuolueen hihamerkin käyttäminen laskee kyläläisten arvostusta, mutta voi auttaa aviomiehen tapaamisen järjestämisessä. Tanskaa vapauttava vastarintaliike tarvitsisi kipeästi antibiootteja, mutta niin tarvitsisi myös nuori pakolainen. Mihin suuntaan Gerda kumartaa?


Yllätyin siitä, miten armottomalta Gerda: A Flame in Winter vaikutti demossaan. Monet tarinapelit ovat varsin lempeitä vaihtoehtoisissa reiteissään: yleensä tarinapelit tarjoavat yhden huonon, yhden hyvän ja muutaman neutraalin vaihtoehdon, eikä hyvän lopputuloksen saavuttaminen ole kovinkaan vaikeaa. Gerdassa joutuu jatkuvasti elämään huonojen päätösten kanssa, koska mahdottomien valintojen edessä pelaaja voi vain toivoa parasta. Jos tyyli pysyy samanlaisena koko pelin ajan, sodan armotonta ja kylmää luonnetta kuvaavalla pelillä voi olla mielenkiintoista sanottavaa aiheestaan.



Vaikka muun muassa Life is Strange -peleillä tunnetuksi tullut Dontnod Entertainment on yhteistyössä julkaisijana, Gerda: A Flame in Winter on selvästi pikkubudjetin peli. Demon ulkoasu oli vielä keskeneräinen, mutta jo nyt on selvää ettei peliltä kannata odottaa audiovisuaalista tykitystä. On kuitenkin hyvän käsikirjoituksen merkki, ettei karu ulkoasu häiritse pelaamisen aikana: olin täysin uppoutunut Gerdan seikkailuun, vaikka jäykät hahmomallit liikkuivat (ja liukuivat) eriskummallisesti, eikä hahmoilla ollut edes liikkuvia suita.


Ukrainan sotatilanteen vuoksi kukaan ei suoranaisesti tarvitse erillistä muistutusta sotien eri kauheuksista, mutta myöhemmin tänä vuonna julkaistava Gerda: A Flame in Winter esittelee sellaisen puolen sodasta, jota peleissä ei ole totuttu näkemään. Jos PortaPlay vain onnistuu monimutkaisen tarinansa kokoamisessa, Gerda: A Flame in Winterilla on mahdollisuus nousta This War of Minen kaltaiseksi, siviiliväestön tuskaa läpikäyväksi merkkipaaluksi. Jäädään seuraamaan.