Retkahdin jokunen kuukausi sitten perusteellisesti Unity of Command 2 -strategiapeliin. Se on huikean pelattava, haastava ja jopa hitusen omaperäinen toisen maailmansodan taisteluja kuvaaja vuoropohjainen heksastrategia. Pääkampanjan läpäisyn jälkeen tulille oli aivan pakko ottaa myös DLC-lisärit. Niiden myötä ei tarvinnut miettiä parin seuraavan kuukauden vapaahetkien tekemisiä.

DLC-kampanjat Barbarossa, Blitzkrieg 1941, Moscow 1941 ja Stalingrad tuovat peliin muutakin kuin uusia karttoja ja tehtäviä. Ne myös muokkaavat tavoitteita ja pelimekaniikkoja niin, että Unityssä sotinut komentaja kokee pelin mielekkäällä tavalla tuoreeksi ja haastavaksi. Lisäksi uusien kampanjoiden vaikeustaso on peruskampanjaa paikoin korkeampi, paikoin dramaattisestikin rajumpi. Niissä on myös hieman haarautuvuutta sekä erilaisia ehtoja/tavoitteita, joiden saavuttaminen tai mokaaminen voi vaikuttaa positiivisesti tai negatiivisesti seuraavaan taisteluun. Panzer Generalien tai Panzer Corps 2:n tapaista yksikköjen suoraa siirtyvyyttä skenaariosta toiseen Unityssä ei kuitenkaan ole.

Lue pelin arvostelu täältä: Unity of Command 2.


Loma itärintamalla vie pelaajan moneen värikkääseen ja aurinkoiseen kohteeseen. Tutuiksi tulevat muun muassa Pietarin itäpuolen suot, Krimin niemimaa ja Aunuksen kannas.


Kyllä tästä motti syntyy kun vähän vielä puskee eteenpäin.

Lisäkampanjat on rakennettu paikoin suorastaan nerokkaasti, ja usein historialliselta kantilta katsottuna avartavasti. Niissä kuljetaan poluilla, joita moni strategiapeli ei ole kulkenut. Esimerkiksi Barbarossassa makustellaan itärintaman avauskesää aina talveen saakka, kun Saksa ensin jyrää ja sitten ei ihan enää jyrääkään. Siinä sivussa käydään muun muassa vapauttamassa Karjala miehittäjän käsistä. Moscow 1941 puolestaan vie pelaajan Neuvostoliiton puolelle käymään rajua hidastus- ja puolustustaistelua Saksaa vastaan, kahakoiden kulminoituessa Moskovan porteilla käytäviin suurtaisteluihin. Puna-armeijan erilaiseen taistelukyvykkyyteen sopeutuminen vaatii paljon pelaajaltakin, kun tämän täytyy hyväksyä uudenlaiset realiteetit: nyt ei lyödäkään reikiä vastustajan puolustukseen milloin ja missä halutaan, vaan taktiikat on puntaroitava täysin uusiksi.


Torille? Vapauttakaamme Karjala ja veljeskansamme idän hirviön ikeestä.


Blitzkriegin vauhdissa Saksan joukot lennähtivät Kanaalin yli ja kohta Britannia on nujerrettu.

Stalingradissa painitaan epätoivoisesti Saksan sotaonnen kääntäneen Stalingradin taistelun ympärillä - ensin edetään, sitten tapellaan kaduilla ja ohoh, kohta ollaankin ongelmissa, kun puna-armeija aloittaa vastahyökkäyksensä. Perääntymis- ja viivytystaistelujen käyminen hikoiluttaa todella suuresti, kun tilanne on lähtökohtaisestikin kamala ja vain huononee vuoro vuorolta. Ja näkyypä Kaukasuksella liikuksivan eräs tuttu Wiking-yksikkökin.

Veikein DLC-vekkuli on kuitenkin Blitzkrieg, jossa loikitaan niin Puolassa, Ranskassa ja Balkanilla - ja aika yllätyskäänteenä myös Skandinaviassa. Miten hyvin Ruotsi pistää hanttiin, jos Saksa päättää suunnata sinne? Mitä jos Saksa lähteekin Ranskassa uuteen suuntaan, eikä historiallisesti Ardennien kautta kohti kanaalia?


Mustanmeren rannikon vuoristossa ei ole yhtään mukavaa, kenelläkään.

Lisäreissä on 11-25 eri taistelua kussakin, paljon uusia yksiköitä ja kansallisuuksia. Tärkeimmiten niissä on hyviä ja hienosti suunniteltuja aivopähkinöitä, joita komentaja saa miettiä oikein kunnolla. Ymmärtääkseni myös niiden historiallisuus on hyvin kohdallaan. Ehkä kiinnostavinta on pelata joitakin suurista taisteluista Neuvostoliiton puolella, sillä kovia saksalaisjoukkoja vastaan ei vain yksinkertaisesti voi käydä suorilla. Voittaminen vaatii kieroilua ja aivan uuden taktiikkakirjan avaamista.


Demyansk oli historiallisestikin aivan kamala verimylly. Venäjän metsissä käytävät taistelut eivät ole helppoja missään vaiheessa, kun huoltolinjat ovat surkeita eikä motorisoiduista joukoista ole suurtakaan iloa pusikoissa.


Saatoin huvittua siinä kohtaa, kun sotapolku tarjosi vaihtoehdoksi joko historiallista hyökkäystä Norjaan tai koukkausta Ruotsiin.

Unity of Command 2:n lisärit maksavat noin 6-8 euroa kipale ja ne löytyvät pelin Steam-kauppapaikasta



Lyhyesti: Erinomainen ja sujuva peruspeli, erinomaisia DLC-lisäkampanjoita. Näiden parissa viihtyy liiankin hyvin.

Hyvää:

• Tuoretta mekaniikkaa ja tavoitteellisuutta
  
• Hyökkäys- ja puolustustaisteluja
  
• Yllättäviä sotapolkuja ja taistelukenttiä
  

Huonoa:

• Vielä yksi vuoro