Kerrotaan, että järvellä kummittelee. Aamu-usvan peittäessä näkymän, rantaviivasta nousee rakkaansa surmaama nuori nainen; nainen, joka etsii samaista rakastaan turhaan, yhä tänäkin päivänä.



LKA:n kehittämä Martha is Dead on kunnianhimoinen, psykologinen trilleri, jonka mysteerien täyttämä tarina avautuu toisen maailmansodan kauhujen keskellä. Italiassa rymisee vuonna 1944, kun liittoutuneiden joukot ja partisaanit lähestyvät akselivaltojen asemia. Toskanalaisella viinitilalla asuvan saksalaiskenraalin perhe kokee tragedian, kun toinen perheen tyttäristä löytyy läheiseltä järveltä pää uppeluksissa. Martha on kuollut. Marthan identtinen kaksoissisko Giulia löytää vainajan liian myöhään, mutta ruumiin löytäminen tuo mukanaan ainutlaatuisen mahdollisuuden: kun perheenäiti erehtyy menehtyneen henkilöllisyydestä, Giulia päättää omaksua suositun ja rakastetun kaksosensa identiteetin.


Martha is Dead alkaa hyvin vahvasti. Erinomaisen jännärin tavoin alku nostaa esille useita kysymyksiä ja vihjeitä, jotka ohjaavat pelaajaa mysteerien äärelle. Miksi Giulian äiti piti Marthasta niin paljon enemmän, että hänen tyttärensä päätti omaksua tämän identiteetin? Mistä rannalta löytyvä kankaanpalanen on peräisin? Tallensivatko pitkin metsää asetetut kamerat vihjeitä? Kuka ylipäätään murhasi Marthan, ja miksi? Martha is Dead tarjoilee uusia johtolankoja, puolitotuuksia ja oikeita paljastuksia sopivalla tahdilla, koukuttaakseen pelaajansa pikkutunneille saakka. Montaa yötä tarinan selvittelyssä ei sentään mene, sillä lopputekstit ilmestyvät ruutuun noin 6 pelitunnin jälkeen.

Vaikka kyseessä on pohjimmiltaan “vain” tarinavetoinen kävelysimulaattori, mukaan on tuotu tarpeeksi pelimekaniikkoja, ettei pelaaja vain ohjaa kelluvaa kameraa kohtauksesta toiseen. Kameraa toki ohjataan, mutta täysin eri tavalla: yksi Martha is Deadin päämekaniikoista on Giulian mukana kulkevan kameran käyttäminen. Kameraa käytetään niin todistusaineiston haalimiseen, hiljaisten hetkien vangitsemiseen kuin paranormaaliin tutkimustyöhön. Linssejä ja valokuvapapereita voi vaihdella erilaisten lopputulosten saamiseksi, joten nykypelien photo modella leikkivät pääsevät kuluttamaan yhden jos toisenkin tunnin toskanalaisen auringon alla, objektiivin aukkoa säätäen.



40-luvun italialainen maaseutu nousee merkittäväksi elementiksi tarinassa. Toisen maailmansodan kauhut eivät ole “tuolla jossain”, vaan aihe on jatkuvasti esille sekä epäsuorasti, että konkreettisin tapahtumin. Saksalaiskenraalin talon lähistöllä näkyy niin saksalaissotilaita kuin partisaanitoimintaa, ja sanomalehdet sekä radiolähetykset päivittävät sodan tapahtumia. Puhdasta sotarealismia Martha is Dead ei kuitenkaan ole: Marthan kuolema on järisyttänyt Giulian psyykettä niin pahasti, että todellisuuden ja lapsuudessa kuultujen satujen raja alkaa hämärtyä. Onko järvessä asuva valkoinen neito traumatisoituneen Giulian puhdasta satuilua, lukittuneen mielen abstrakti tapa ilmaista todellisia tapahtumia, vaiko totisinta totta? Tyyli muistuttaa hyvällä tapaa Guillermo del Toron mestarillista Pan’s Labyrinthia.


Tarinan alkupäässä on muutenkin tavattoman herkullisia juonielementtejä. Kulissien ylläpitämiseksi Giulia joutuu samanaikaisesti sekä omaksumaan mykän siskonsa elämäntapoja, että selvittämään tämän murhaajaa. Eri murhaajia ja motiiveja käydään läpi miellyttävällä tahdilla, ja tarina ottaa nopeasti tuulta alleen. Muita hahmoja ei juurikaan kohdata kuin välivideoissa, puhelimen välityksellä tai suljetun oven takaa, joka vahvistaa Giulian eristäytyneisyyden ja yksinäisyyden tunteita. Budjetin rajallisuus on siis osittain käännetty vahvuudeksi.

Harmillisesti on kuitenkin todettava, ettei tarina täytä lupaavan alun odotuksia. Ongelmia näkyy jo alussa, kun vaikeasti toteutettavat kohtaukset kuitataan halvalla kertojaäänellä, tai kun päähahmon sisäisiä ajatuksia yritetään tulkita juoksemalla pimeässä metsässä leijuvien sanojen läpi. Viimeistään pelin puolivälissä tarina alkaa rakoilla kunnolla: hienovaraisina alkaneet vihjailut muuttuvat ilmiselviksi ja pidättäytyneisyyden rippeetkin katoavat. Kun tarina parsi itsensä lopullisesti kasaan, tuijotin ruutua lähinnä tylsistyneenä ja turhautuneena: näinkö kliseisesti tämäkin tarina päättyi? Juonenkäänteet eivät yllättäneet, vastaukset eivät avartaneet näkemyksiä eikä alkuperäisiä teemoja otettu tarinassa kunnolla huomioon. Loppukohtaukset muistuttivat aiemmin mainitun del Toron sijaan ennemminkin M. Night Shyamalanin kalkkunoita.

Tarinankerrontaa voisi muutenkin kutsua vähintään räiskyväksi: mukana on niin graafisia kohtauksia, että niistä pahimmat on sensuroitu pelin Playstation-versiossa. Sensuroimaton versio on pelattavissa PC:llä sekä Xbox-konsoleilla. Mainitut kohtaukset ovat kyllä inhaa katseltavaa, mutta psykologisen trillerin toivoman järkytyksen sijaan kohtaukset muistuttavat lähinnä halpaa eksploitaatioelokuvaa. Mutiloiduilla ruumiilla mässäily menee vielä tarinan alkupuolella, jossa maailmankuva on realistinen ja näin ollen myös iskevä, mutta mitä surrealistisemmaksi pelin kuvasto muuttuu, sitä halvempana veriläträys näyttäytyy.


Kehittäjä LKA on yleisesti kiitettävän kokeellinen tarinankerronnassaan, vaikka huteja syntyy vähintään yhtä usein kuin hittejä: marionettinukeilla esitetty ekspositio ei välttämättä toimi aivan täydellisesti, mutta elottomien nukkejen vieraannuttava esitys toi hyvällä tapaa mieleeni esimerkiksi Naoki Urasawan mestarillisen Monster-trillerin.



Toisen maailmansodan elementtien lisäksi Martha is Dead esittelee auringossa kylpevää, italialaista maaseutua: vehreitä metsiä, värikkäitä kukkaniittyjä sekä ikiaikaisilta vaikuttavia rakennelmia. Visuaalisesti jälki on upeaa. Valon ja värien lämpö tekee vaikutuksen, erityisesti pitkän suomalaisen talven jäljiltä. Vastaavasti pilkkopimeässä metsässä tallustelu saa hikoilemaan jopa kotisohvalla. Tarinan päänäyttämö, eli perheen yksityiskohtaisesti rakennettu maalaistalo henkii aitoa elämää.


Vaikka nähtävyydet ovat upeita, avoimia ympäristöjä ei ole tarkoitus nuohota nenä mullassa, sillä peli huolehtii varsin hyvin siitä että pelaaja näkee kaiken näkemisen arvoisen. Tai ainakin lähes aina: jouduin jättämään erään partisaaneihin liittyvän sivutehtävän kesken, sillä omituinen valaistusbugi muutti yhden pelialueen pilkkopimeäksi. Kyseessä oli onneksi ainoa kohtaamani bugi, mutta mielenkiintoisen sivutehtävän sivuuttaminen jäi harmittamaan.

Tehtäväsuunnittelua ei voi juurikaan kehua, mutta näin tarinavetoisissa peleissä tehtävät ovat aina muotoa “mene paikkaan A, tee X ja mene paikkaan B”. Välillä valokuvataan tiettyä asiaa, yleensä noukitaan tavara maasta. Tarina on onneksi sen verran tiivis, ettei pelaajaa pistetä ramppaamaan liikaa samoissa maisemissa. Valokuvaaminen ja pimiössä kehittäminen on ehkäpä pelin mielenkiintoisinta antia. Tarinan edistämisen lisäksi linssin läpi tihrustelu on tunnelmallista: Martha is Deadin yleistunnelma on kepeimpinäkin hetkinä painostava, joten jokaista kamerasiirtymää ja kuvan kehittymistä odottaa hieman pelonsekaisin tuntein. Nytkö siellä kuvassa näkyy taustalla Bloody Mary?


Lopputuloksena Martha is Dead jätti minulle hyvin ristiriitaiset fiilikset. On päivänselvää, että LKA osaa luoda upeita ympäristöjä sekä asetella rakennuspalikat mielenkiintoiselle tarinalle. Tarinankerronnan ongelmakohdat ja juonen laskeva käyrä eivät yllättäneet minua: on harmillisen yleistä, että juuri mysteerit lässähtävät loppua kohden, eikä Martha is Dead ole tällä saralla poikkeus. Vahva alku teki minuun silti niin suuren vaikutuksen, että lopun tuoman pettymyksenkin jälkeen yleisfiilis jäi positiivisen puolelle. Martha is Dead ei ole mestariteos, mutta se täyttää saman tarpeen kuin kaikki lukemattomat B-luokan trillerit, jotka yrittävät apinoida Agatha Christietä, David Fincheriä ja muita alan maestroja. Ajoittaisista lapsellisuuksista huolimatta Giulian ja Marthan kärsimysnäytelmä on kokemisen arvoinen, jos kauhuun painottuvat trillerit kiinnostavat.



Lyhyesti: Tunnelmallinen ja vahvasti alkava murhamysteeri, jonka halvat kauhuelementit ja typerät juonenkäänteet heikentävät tarinan loppua.

Hyvää:

• Erittäin vahva alku
• Tarinankerronnan kokeellisuus
• Kameralla leikkiminen
• Kauniit ympäristöt

Huonoa:

• Halpaa mässäilyä
• Tarina lässähtää pahasti loppua kohden